Mainos

Kanadan junioriliigat: Viihdetarjonta 2007-2008

  • 63 936
  • 454
WOHL:ssä Londonin pudottama Anthony Iaquinto otti majorin sekä game misconductin taas kolmannessaan ja ilmettä peliin kutsua takaisin ylös odotellessa. Kutsun WOHL:stä Knightsiin sai London Nationalsin 1988-syntynyt Glen McCarron ja vaikka viime sesonkiin WOHL:ssä mukavanlaiset tasan 100-minuuttia, mutta ei nyt hakemaani Smythin arvaamatonta herätysvaikutusta luvassa ja mielelläni olisin väärässä.

Lännen Jr.B maailmassa VIJHL:ssä kärjessä painetaan kovilla luvuilla ja kovinta vauhtia pitää Oceansiden yli-ikäinen Joe Cameron, joka on lyönyt tauluun vakuuttavat 86-minuutttia 5-matsissa ja todellakin pelimiehen tilastoista voidaan puhua. Comox Valleyn Chris Parhouse on avannut myös hyvin ja koossa laadukkaat 75-minuuttia 5-pelissä, joten tällä 1987-syntyneellä myös ilme kohdallaan ja jätkän ottivat keskinäisen lähdön 23.9 pelatussa matsissa.
26.9 Campbell Riveria vastaan samaan aikaan otettujen misconductin, game misconductin sekä gross misconductin jälkeen Cameron ei kokoonpanossa ole ollut ja pikku huili tosin on aina paikallaan hyvin tehdyn työn jälkeen.

O:ssa Didiomete avasi tilinsä runkosarjaan ja heittämällä yli 20-lähdön. Gensin Shea Kewinin kanssa oikeoppisesti kintaiden pudottamisen jälkeen liukuminen keskialueelle ja perusteet tältä osin vahvasti hallussa alan taiteesta, mutta Kewin tälläistä kaltaistani kenties pölyttyneisiin uskomuksiin, linjauksiin ja periaatteisiin jämähtänyttä hämmentävästi Kewin piti piponsa päässä "Deedsin" luopuessa omastaan ja ottelijana Kewinillä kuitenkin ihan laadukkaita työnäytteitä takanaan.

Tähän pelin osa-alueeseen kun nähtävästi takerruin yksi ehdottomasti mainitsemisen arvoisista vanhankoulun alkulämmön punaviivan nivustenvetreyttäjistä on toki "Tiger" Williams ja tuskin roolia tarvitsi sen kummemmin vastustajalle tällä perinteisellä tavalla ilmoittaa, mutta enemmänkin tuota "Tigerin" hallitsemaa kaiken kattavaa ihon alle menemistä ja kuinkas muuten osuvasti London Knights taustaisen Dave Hutchisonin sanoin: One of the best eye-ballers in warm up.
 
Viimeksi muokattu:
Zak Rinaldo taisteli itselleen avauslähdön ja vaikka tällä ei sinäänsä niinkään ole painoarvoa, mutta vakuuttava esiintyminen samanikäisen James Marsdenin kanssa Kingston matsissa ja Neuberin kanssa hyvänlaatuinen parivaljakko tässä Majorsilla viihdearvon puolesta.

Lännessä Reginan 1988-syntynyt Josh Elder on avannut nälkäisesti tämän rupeaman ja potentiaalinen TOP-10 korin ottelija tähän kauteen prime-ikäisenä. Nyt vastassa Oil Kingsin Cameron Cepek ja Pats jatkaa tänään Saskatoonia vastaan, joten teeman mukaisesti Elder kovalla asenteella siihen keskiympyrään punaviivan tuntumaan heti katse liimattuna Klotziin ja eiköhän siihen nopeasti hyvien kiekkotapojen mukaisesti toiselle puolelle Saskatoonin kaverit ilmesty vetämään omaa repertuaariaan läpi.
Blades taas kauppasi sisään viidennen yli-ikäisen tappeluosaston rivijätkän John Flattersin Prince Albert Raidersista ja pudotti lupaavan 1990-syntyneen Cody Wutzken alas SJHL:n Nipawin Hawksiin, joten tällä viikolla kiintiöpaikkojen suhteen odotettavissa lisää linjauksia ja toivottavasti kiintiöpaikkojen ulkopuoliset Klotz sekä Philp pysyvät myös maisemissa.

Viikon vihjeissä mennään taas O:n puolella lauantaille ja sieltä kovan lähtölistan matsi Windsor vastaan Erie. Todellista lauantai-illan huumaa näin ennakkoon ja osuessaan todellista jääkiekon loistoa parhaimmillaan. Viikkoon kovaa tukea myös Plymouthin Yovanicille, jolla apina kasvanut melko suureksi ja eikä selkään koputuksiakaan vielä ole valmennukselta lähtölistalla olosta huolimatta tihkunut. Vaikea viikko tosin peruslähtöjen poimintaan, kun Whalersilla vastassa Barrie, Sudbury sekä S.S Marie.
Lännessä tarjolla esim. perjantaille perinteisesti laadukas sijoitus Tri-Cityn sekä Seattlen välillä, mutta kokeillaan uudestaan Portlandin ja Everettin vääntöä näiden liukuessa samaan askiin taas lauantaina ja Eric English oli heitetty pelattavaksi listalle viikonlopun kahteen kohtaamiseen juuri Portlandin kanssa. Lähdöittä painon nämä menemään, mutta syvää tukea tänne suuntaan myös ja viimeistään ensi lauantaina iso kala McLaren korttiin suoraan aloituksesta.
 

Iiwari

Jäsen
Suosikkijoukkue
FPS, Tappara, HPK
Onko HCH:lla tietoa suomipoikien otteista kanukkilan junnuliigoissa ? Muutama poitsu siellä taitaa taas tänäkin vuonna pyöriä.
 
Eipä tuollaista minun makuni ja linjani mukaista esiintuloa oikeastaan keneltäkään edelleen tähän kauteen mukanaolevista, joten vähän vieraissa pelaamista minulle tuo kysymys ja toisaalta itse asiassa kyllä Major junior tasolla edelleen on melko haastavaa vetää koko kautta tappeluitta.
Muutenkin ns. importeista ainostaan O:n Plymouthin Sladok kantaa tuollaista varsinaista tappelijan leimaa tällä hetkellä ja varmasti puhdas koulittu ammattijätkä täältä ulos aikanaan lähtee. Kiistatta melko heikkoa panosta nykyisellään siis "eurojätkiltä", josta minulle napsahtaa linjanmukainen 5-matsin huili ja tosin harvemmin tuossa import draftissa kauden alla suoraan näitä viitattuja tietyn roolin osaajia metsästetään.

Tietysti kun viikon viihdetarjonnan kohokohtia lännessä ennakoi yksi sellainen on kaivettavissa tämän päivän matseista ja tulessa jälleen Kelowna sekä Vancouver, joten tilauksessa se toinen bongareiden kiikarit räjäyttävä veto McEwanin sekä Huntin kesken. Suoraan aloituksesta, kamat pois, tyylikäs square off ja helmiä sioille!
 
Nyt Londonin matsi maistui vahvasti Londonin matsilta ja tapahtumia Windsoria vastaan tarjolla mukavasti. Aliu aika pikaisesti tuon vaatimukseni jälkeen vastasi huutoon ja antoi panoksellaan tilaamaani väriä. Windsorin 1989-syntynyt Jordan Nolan pääsi kolaamaan kaverin yli ja värikkyysnappi pohjaan, joten lopulta cross checking major sekä game ja pihalle näyttämöltä. Huipennuskin oli lähellä, mutta tyytyi heittämään keihäänsä vain jäähän pois saatettaessa ja katsomoon heitto vieraissa olisi todella räjäyttänyt pankin.
Londonista isokokoinen 1988-syntynyt tulokas Pat Maroon avasi tilinsä Peluson kanssa todella hyvin esiintyneen Windsorin Harry Youngin kanssa ja illan parhaimman vedon tarjosivat Londonin yli-ikäinen Trevor Koverko ja 1989-syntynyt toe-to-toe erikoismies Ryan Baldwin. Knights otti kuitenkin taas turpaan paineita kasvattaen ja GM Mark Hunter on nähty muiden matseissa viime kierroksilla, joten mainitun Sladokin kautta hakien olisiko syynä näyttäytymiseen Plymouthin matsissa tuo yksi vapaa importin paikka?
Hyviä nimiä muutenkin esiin kierroksella ja Owen Soundin 1988-syntynyt Peter Mrksic oli toistamiseen lähtölistalla ja kaivoi merkinnän Barrien juuri Saginawista tulleen Andrew Clouthierin kanssa. Mrksicin tavoin OPJHL:n kuvioista tuttu Bramptonin 1989-syntynyt Kevin Christmas otti korttiinsa ison kalan Scott Fletcherin, joten pelimiehen joulu ja tili runkosarjaan auki.


Huonosti tuntuvat osuvan, mutta lännessä kuitenkin siihen oikeaan tappeluille luotuun rakoon 0.03 Rocketsin Cody Almond sekä Giantsin Mike Berube ottivat lähdön. Myöskin kapteeni McEwan tilastoja kaunistavan merkinnän kirjanpitoonsa poimi ja haki Giantsin Spencer Machalekin tämän ajelun jälkeen.
Tuohon herättely sekä tunteennostatusrakoon aikaan 0.03 taistelun ottivat myös Swift Current Broncosin kapteeni Zack Smith ja Edmonton Oil Kingsin yli-ikäinen Bretton Stamler.
 
Londonilta muuten poissa tuosta varmasti vielä puhuttavasta Windsor matsista Nathan Martine, joka lauantaina veti kahden matsin arvoisesti Erien Nick Palmierin pystyyn ja kaiken kattavasti todetusti ajo on aina vain ajo. Tätä potentiaalia juuri arvioin saaduksi, kun kaveri sisään kaupattiin ja ei muuta kuin liukuhihnalta lisää näitä tilaukseen. Mielenkiintoisena piirteenä heti tuon laadukkaan yliajamisen jälkeen kolme Erien jätkään pudotti todella nopeassa tahdissa kintaansa ja tässä pikaisessa silmänräpäyksessä Justin Hodgman luipui myös pipostaan ennen lähes yhtäaikaista Martinen kimppuun pyrkimistä, joten tälle kaverille se palkinto oikeaoppisesti mentäessä ja rehellisyyttä hakiessa Martine kehään Peluson liukuessa laituriksi seuraavaan aloitukseen kyynerpääsuojat heti hanskojen yläpuolelle pudotettuna sekä kypäränremmi vihjaavasti avattuna. Hienovaraista sekä herrasmiesmäistä kaukalokieltä tämäkin ja oikea kehien ammattimies kyllä ammattikielensä osaa.
 
Lännen yli-ikäisten ratkaisuissa Giants on vapauttanut Mike Wuchterlin, joka pelaajatyypinä kieltämättä jäi Huntin, Cloudin sekä Reichin varjoon ja toisaalta kyllä näitä aika ajoin väläytteleviä rivisotilaita. Kiintiöpaikka auki siis yhdelle uudelle ja Lucicin ollessa ainakin toistaiseksi ison liigan kuvioissa luomassa uraa haettaisiinko tuohon ruutuun liigan mittakaavassa isoa kalaa.

BCHL on kyllä tarjonnut vahvaa materiaalia tuon hivenen kadoksissa olleen rähinäperinteensä jatkeeksi ja nyt viime kierroksilla Penticton sekä Quesnel pistivät viihdettä tulemaan 180-minuutin edestä aikaan 54.32. Kirjoihin uskottavuuden takeeksi 11 game misconductia sekä Brad Davisin ja Scott Brownleen aina lämmittävät gross misconcuctit.
Liigan kärjessä painaa Langley Chiefsin 1988-syntynyt aktiivisesti kehässä häärännyt Jessie Tresierra ja koossa 52-minuuttia 11-matsissa. Alberni Valley Bulldogsin listoilta löytyy mielenkiintoinen 1989-syntynyt Mandeep Nijjar, jolla muutama matsi tilillä myös WHL:stä ja viime sesonkiin KIJHL:n Summerland Stingin paidassa häikäisevän loistavat 203-minuuttia 31-matsissa.

Jr.B:n Stingin koutsina Blake Wesley, joka urallaan omat sotansa kehässä soti ja Portland Winter Hawksin kautta aikanaan uraa eteenpäin. Kaverista heti mieleen veto Jimmy Kornin kanssa joltakin ensimmäisistä alan nauhoista, jotka tuli opeteltu nuorena ulkoa äärimmäisen tärkeänä elämänviisautena tulevaisuuden haasteisiin ja toisaalta rooli WHL:n historia yhdessä suurhetkessä, jolloin playoffseissa 1978-1979 New Westminster Bruinsin valmentaja ja yksi goonikiekon toteuttajista Ernie "Punch" McLean oikean kätensä Boris Fistricin ohella pisti nimeään kiekkohistoriaan.
Kornin merkkipaaluna kohtaaminen Wally Wierin kanssa jäähyaitiossa ja tätä se jääkiekon tarjoama viihde parhaimmillaan on, mutta myös loistava pelimiehen sisääntulo uuteen porukkaan Kornilta ja plekseillä kiipeily tuli isossa liigassa tututksi muutenkin.
Välillä harmaa "huggy" ja ehdottomasti halpamainen "jumper", mutta iskussa ollessaan "Big Rock" Korn todella arvaamaton suut hämmästyksestä auki jättävä valojaan sammutteleva kaukalosoturi ja todella vääryydellä unohdettu kehien korkeimman asteen sekopää. Vahvaa taipumusta ajella maalivahtien yli terävimmillään olleen Probertin hengessä ja uskomatonta sotaa vastustajan valmennuksien kanssa 80-luvulla ja jos jotkut painoivat hanakasti penkiltä laidan yli kehään Korn tuntui palavasti haluavan päinvastaisesti näihin aitioihin. En tiedä yksi yhtä vastaan osastolla kummasta on kuuluisampi Nystromin nyrkkeilysäkkinä olemisesta vai McSorleyn pudottamisesta suoraan aloituksesta isolla oikealla, mutta tämän kaverin kohdalla nämä voi jättää taka-alalle tuon viihdearvon rinnalla ja Maple Leafs tuolloin huikeasti rakennettu viihdepaketti vastaanottamiseen erikoistuneen aidon helmetlesin "Brun" venytellessä samaan aikaan siinä punaviivalla purkkaa jauhaen.
Tietysti ympyrä omalla tavallaan sulkeutui näyttävästi vaikka Detroitissa aloitti, kun vieraissa Devilsien paidassa uraansa jo hiljalleen kuopannut "Jimmy Crack" (tarustosta vedettynä entisen joukkuekaverin Bob McGillin mukaan myös "Jimmy crap" ja kavereille heti Kornin siirryttyä kauden 1986-1987 alla "Big Rockin" viemä tulinen lähtö) poistuessaan ajautui Leafsin kannattajan kanssa pieneen yhteenottoon ja käytävätkin tuntuivat olevan kaverille läpi uran ahtaita paikkoja.
 
AJHL heitti vahvan vastauksen BCHL:n alkukauden tarjontaan ja 7.10 toisen erän loppuun penkit tyhjäksi kaikkien sankaritarinoiden mukaisesti. Drayton Valley Thunder sekä Grande Prairie Storm sotivat kyseiseen rakoon 178-minuuttia kirjoihin ja kaksi aina mieltä lämmitttävää match penaltya laadun takeeksi. Grande Prairien Ricky Wong pisti homman alkuun panoksellaan ja Drayton Valleyn Shane Geib ensimmäisenä mukaan penkiltä ulkopuolisena tasoittamaan tilejä, joten näistä arvokkaat match penaltyt muistoksi kavereille ja tietysti alan piireissä tuo erän loppuun sijoitettu bench clearing brawl vähän syö uskottavuutta.
Palkinnoissa Wong otti joukkueestaan kovimmat 5-peliä ja toisella puolella Geib tienasi 10-peliä ansioluetteloonsa. Penkkien takana Drayton Valleyn Blaine Gusdal nappasi muistoksi 4-peliä ja Grande Prairien yhden vähemmän kykenemättömyydestä pitää penkkiään kurissa, mutta mielestäni onnistuivat siinä aika mallikelpoisesti ja kotoisaa Jr.A tason kiekkoa.

Jatkokertomuksena Kornin taipaleelta monta pysäkkiä olisi kaivettavissa, mutta yksi tuollainen kartalla painoarvoa omaava pysähdys oli 24.10.1984 "Big Rockin" kolatessa Darryl Sittlerin pihalle näyttämöltä ja poski murtuneena sairaalaan Torontossa. Varmasti ristiriitaisia tunteita herättänyt tapaus ja ainakin lienee lämmittänyt Harold Ballardin mieltä, mutta Kornin linjaan hyvin istuvaa ilmettä ja kuten todettua vain yksi pysäkki pahatapaisen viihdyttäjän taipaleella.
Sittlerin edustaman Red Wingsin ykkösenä tuolloin vanha alasarja jyrä Nick Polano, jonka kanssa Korn muutaman tunteikkaan yhteenoton otti kuumissa 80-luvun kiekkoilloissa ja heitti aivan lehtien sivuillakin julki halunsa kohdata Polanon kaukalossa. Isoa show:ta kansalle ja värikkäitä hahmoja, mutta olisi saattanut tulla rajun kaliberin vastustaja Kornille muistoja uraltaan verestäneen Polanon kautta ja tietysti herrasmiesmäinen kysymys mailoilla vai ilman. "Jimmy Crashille" olisi varmasti kelvannut kumpi tahansa yhtä suoraselkäinen tapa hoitaa asioita kunhan olisi homman jälkeen päässyt raivoa puhkuen killumaan plekseihin ja Polanolla todella legendaarinen porukka käsissään EHL:n Erie Bladesin valmentajana 1980-1981.
 
WHL:ssä Ian Schmautz nälkäisesti poimii lähtöjä ja nyt korttiin Kelownan Luke Schenn. Hitmenin 1990-syntynyt Schultz ei nyt varsinaisia isoja aterioita vielä ole nauttinut, mutta varmasti matkalla sinne suuntaan ja ensi kaudella jo vakavasti otettava iskijä näissä maisemissa.
Harmillisesti lännessä Red Deer Rebels pudotti Tyler Halliday takaisin BCHL:n Merritt Centennialsiin, joten yksi hyväntason ottelija pois lähtölistoilta ja toki BCHL:n kehissä halukas myös tanssiseuraa itselleen löytää.

OHL:ssä viime aikoina on tarjottu todella laadukkaita lähtöjä. Iso kala Fletcher suoraan aloituksesta Bramptonin Kevin Christmasin kanssa ja tässä pelimiehen joulussa Fletcher kyllä pääsi vahvasti juttelemaan oikeallaan, mutta esiintyi kieltämättä tasollaan tässä lähdössä ja Christmasilta puolestaan kova merkintä kortiiin tästä taistelusta.
Londonin Koverko sekä Windsorin Baldwin taas heittivät tarjolle todellisen helmen ja oikeaoppisesti suoraan aloituksesta pipojen poiston kautta asiaan. Totutusti vasurilta vetävä yli-ikäinen Koverko jutteli vasemmallaan ja toe-to-toe osaaja 1989-syntynyt Baldwin oikeallaan, joten korkeatasoinen tunteikas veto jätkiltä ja importeja sivuten Anton Hedman heitti viime kaudella myöskin suoraan aloituksesta sähköisessä taistelussa hyvän panoksen mainitusti vasurilta vetävän Koverkon kanssa.

Jr A:n SIJHL:ssä Fort Frances Sabres sekä Dryden Ice Dogs pelasivat jääkiekkoa 285-minuutin edestä kolmanteen erään 9.10, joten tunnetta ja tapahtumia tarjolla paikalle vaivautuneille varmasti Jr.A linjaan oli.
Tässä matsissa liigan kärkipaikkakin vaihtui, kun nyt ykköspaikalla painaa Ice Dogsin 1988-syntynyt Keelan Cook vakuuttavasti 87-minuutilla 6-matsissa ja jälleen kerran aidon pelimiehen saldoja nämä.

Harold Ballardista näin kauas ketjun aiheista ajautuen voi olla montaa mieltä ja tavallaan näin pitääkin, mutta John Brophy Maple Leafsin vastuullisena isossa liigassa lähentelee alkukantaista neroutta ja kehien todellisia sankareita kunnioittavaa oikeudenmukaisuutta. Sillä Brophy ( kaikkine itseensä liittyvine myytteineen) jos joku on kiekkokartalla jotain suurta, pyhää ja kaunista.
 
O:ssa yön kierros tarjosi mahdollisuutta isojen lähtöjen iltaan Erien ja Peterboroughin välillä, mutta kintaat pidettiin käsissä, pipot päässä ja se illan isoin pari Peluso sekä Soryal päättivät pitää suosiolla yli-ikäisen Soryalin asetelmissa askelman ylempänä. Toki oppikirjanmukaiset laadukkaat lähdöt ja perussoturien sähäkät vedot purevat aina aitoon kiekkoihmiseen, mutta isojen kalojen tasonmittaukset ja reviiritaistot ovat ehdottomasti se pelin maukkain suola yksi yhtä vastaan pelattaessa.
OPJHL:n Hamilton Red Wingsin kunniakkaassa paidassa polkeneen Stefan Manojlovicin oikeudet on kaupattu Sudbury Wolvesiin ja isokokoinen kaveri, jonka ilmettä on mielenkiitoista seurata O:n kehiin taas ilmestyessään ja ei nyt mikään kovien odotusten jätkä kuitenkaan.

Lännessä tappelurintamalla kovin odotuksiin uuteen kauteen lähtenyt Cody Vann on lähtenyt Prince Albertin ryhmästä henkilökohtaisiin syihin vedoten ja ainakin toistaiseksi siis iso pala pois lännen palapelistä sekä lähtölistoilta.
Lännessä myös kiintiöpaikat on täytetty ja ei mitään kovin mykistävää liikehdintää nähty. Giantsin vapauttama Mike Wuchterl ajautui Lethbridge Hurricanesin haaviin ja perustason 10- lähtöä saattaa hyvällä ilmeellä olla haarukassa mukavan yllätyspotentiaalin lisäksi yksittäisissä matseissa. Brandon Wheat Kings taas kauppasi yli-ikäisen Mark Louisin Red Deeriin ja tuollainen tappeluosaston rivijätkän sekä perusosaston tukipilarin välissä tasoltaan sekä halukkuudeltaan liikkuva tekijä lännessä.
Giantsin Mike Reich nappasi kahden matsin levon Kelowna Rocketsia vastaan vedetyn matsin loppu kahakasta, jossa ei mitään suuren suurta kartalla nähty ja kielto match penaltyn pohjalta jota itse matsissa ei koskaan jaettu. Reich käveli Lyon Messierin yli alkukierroksilla ja Messier taas yli-ikäisten linjauksissa linjattiiin ulos liigasta juuri Rocketsin toimesta.

Rautaliigalta haisevaan Brophyyn liittyen muistan kun nuorena jossain pelissä tai tappelunauhalla matsin selostaja heitti Brophyn osuessa penkin takana kuvaan, että siellä itse legenda John Brophy ja ihmettelin tuolloin miksei Guide and Record bookista löytynyt nimeä.
Ajat muuttuvat tältäkin osin, mutta toisaalta aikanaan Brophy hetken todellisen tappelujen ystävän Glen Sonmorin kakkosena WHA:ssä ja tämän on pakko olla keksittyä nurkkakuntaista tappelukulttuurin valheellista ylistämistä.
 
Viimeksi muokattu:
Sonmor mainitusti kuuluisa penkin tyhjentelijä sankaritarinoita näin kiekkohistoriaan luoden ja Polanon kanssa yhtenä kuumana ison liigan iltana kuuma tapaaminen banch clearing brawlin aikana. Tuttua asiaan tästä ja viime kauden ketjusta tämä, mutta tuohon WHA:n aikaan liittyy kartalla termi Glen's Goons ja ringissä silloin "Killer" Hanson, "Beaver" Beaton sekä "Bad News" Bilodeau. Tähän vielä ässänä hihasta neljäntenä kunniakkaasti lähes aina valot sammutettuna vetänyt Steve Durbano ja näiden takana opiskeli vielä rottien rotta Ken Linseman ilmettä sekä elämäntapaa nuorena näissä kaukaloissa Sonmorin alaisuudessa. Kuitenkin kun maineensa kanssa kaupunkiin saapui Durbano ja toimittajat halusivat tietää miten Sonmor pitää pahamaineisen kaverin aisoissa?

- What makes you think I want to?

Vanhaakoulua omaksuttavissa tuosta vastauksesta ja todellakin tuollainen puhdas ammattilaiskiekkoilme sekä rakenne ryhmässä, kun juuri tällöin Brophykin ajautui maisemiin peliuransa aikana toisesta silmästään näön menettäneen Sonmorin avuksi ja tuo rautaliigoja ikuisuuden tahkonneen Brophyn maine tuli vielä vähän ennen Durbanon vastaavaa kaupunkiin vieraisiin mentäessä. Juna puskutti raiteillaan ja asiat olivat tasapainossa aikakauden henkeen, kun penkin takaa löytyi vielä se ryhmän hanakin kuppiloiden nyrkinheiluttaja Sonmor pitämässä ilmettä yllä kippaamisen ohessa ja taistelu tien päällä Pittsburghin yössä 12.1.1983 vauhditti sitten lopullisesti osaltaan tämän valmennusosaston väriläiskän siirtymiseen pois penkin takaa sekä terveellisempiin toimenkuviin kiekon parissa.
Vahvin näyttö mielestäni kuitenkin se, että teki North Starsista mittareillani uskottavan jääkiekkojoukkueen ja ison liigan yhden 1980-luvun alkupuolen kiistatta fyysisimmän ryhmän kaukalossa. Sonmorin kanssa hyvin samansuuntaisia ajatuksia pelistä omaava Don Cherry sai esim. kulttuurin ja pohjan valmentamansa Bruinsin ilmeelle valmiina, joka Sonmorilta Minnesotassa tässä mielessä puuttui ja eiköhän tähän ole hyvä lopettaa tämä puuduttava vierailla vesillä seilaaminen.

WHL:ssä Prince Albertin yli-ikäinen Mike Gauthier otti kauden kolmannen game misconductin ja näin sivuun keräämään voimia tahdin ylläpitämiseen yhden matsin ajaksi. Näin Gauthier sekä "Vanner" pois lähtölistalta ja Justin Palazzolle kolmen jätkän työt nykypäivän työelämän tapojen mukaisesti.
Londonin värikkyysodotuksiltaan korkeatasoinen Aliu nappasi poikittaisestaan 3-matsia ja uutta matoa vain koukkuun tämän jälkeen. Nathan Martine tosin sai positiivisen yllätyksen ja lopullinen tuomio olikin mukavat 5-peliä Erie pelin pystyynvedosta, joten lisää uskottavuutta kyseiseen ajoon ja pelimies toki kiittää liigaa avusta maineensa kohottamisessa.
Tänään listalla Erie vastaan Oshawa ja siihen tilaukseen Gazdic vastaan Jarram lähtö. Taustaa parilla on ja viime kaudella tulokas Gazdic pisti näyttävästi Jarramin jäihin, joten suoraan aloituksesta, buckets off ja vasemmat kädet rintaan oikeiden jutellessa.
 
O:ssa tunnepitoinen kierros ja monessa parissa tarjolla pientä lämpöä viihdykkeeksi. Erien sekä Gensin välillä listalta tilaamani Jarram vastaan Gazdic ei osunut ja pitäisi kai jättää ennustelut muille, mutta muuten sähköinen ilta täällä ja laadukkain hässäkkä kuitenkin sijoitettiin Niagaran ja Sudburyn vääntöön.
Niagaran matseissa hyvin tapahtumia tällä kaudella ja taas toki iso kala Fletcher tapahtumissa mukana, mutta myös uusi naama Stevan Manojlovic Wolvesin listalta otti roolin tässä näytelmässä heti kättelyssä ja asiaan palattaneen savun hälvettyä.
Windsorin matsissa Gulphin kanssa Baldwin sekä Greenop olivat oppikirjan mukaisesti ilmoittaneen illan peli-ilmeestään sekä läsnäolostaan siinä punaviivalla alkulämmössä ja toki itsestäänselvyytenä roolinsa ammattijätkä ei koskaan piileskele siellä muiden selkien takana Mikki-Hiirenä. Matsin loppupuolella sitten ensin suoraan aloituksesta Baldwin otti Matt Kennedyn ja suurena yllätyksenä pian perään Greenop kutsui Michael Caruson mukaansa.

Saskatoonin Klotz oli aktiivisella ilmeellä mukana tapahtumissa ja korttiin Red Deerin hämmentämisen erikoismies J.D Watt sekä uusi naama Mark Louis. Prince Albertin Palazzo myös joutui tekemään töitä ja en tiedä joutuiko kolmen edestä yksinään, mutta lähtö Moose Jawn yli-ikäisen Terrance Delaronden kanssa tilille.
 
Toisaalta rapotoimisenarvoisena ja toisaalta taas ehdottomasti hiljaisuuteen painettavana poimintana "Tough Guy" Jarram iski tuossa Erie matsissa kolme kaappia paremmin istuvan tupla misconductin lisäksi tunteikkaasta pikku hässäkästä ja tästä ei enää härskimpää provoa voi kaukalossa vastustajan suuntaan kehittää, mutta eiköhän Jarram ajaudu takaisin kotoisiin uomiinsa pikaisesti ja vanhankoulun koodistonsa sisäistänyt koutsi olisi tuon kolmannen häkin jälkeen heittänyt shakkinappulansa kentälle tästä joukkueensa pilkkaamisesta.
Kyseinen kuitenkaan varsinaista räjähdyspistettään saavuttamaton nujakka otti kipinänsä Gensin 1991-syntyneen Justin Shuggin mukavan härskinoloisesta kolauksesta sopivasti vaihtoaitioiden edessä ja hereillä ollut Ottersin Brian Shaw ensimmäisenä pistämään tulokasta ojennukseen.
Erie jatkaa tänään vetämällä Windsoria vastaan ja instigatorin matsin loppuun napannut Baldwinin veroinen toe-to-toe maestro Michael Liambas sivussa illan näytöksestä ja Windsorilta valitettavasti ykköskortit Greenop sekä Baldwin samasta syystä. 1989-syntynyt HarryYoung kuitenkin esiintynyt tanssilattialla hyvin ja nyt viimeksi jutteli lämmittelynä Conor Stokesin oikeallaan jäihin, joten ottaisiko toisen merkinnän Peluson kanssa tähän rupeamaan? Hattua kattoon jos ajautuessaan mainitusti Peluson kanssa samoille raiteille ei heti pyri lähelle ja lähde hakemaan otetta oikeasta hihasta.

Ice Dogsin sekä Wolvesin neljän parin brawl sai kipinänsä, kun Alex Pietrangelo kolasi Jared Staalin ja tämän tapahtumien kulun kannalta tärkeän panoksen ansiosta laadukkaat juhlat kehässä pystyyn.
Lännessä Klotz taas veti aina huomion keskipisteenä askissa vetävän kovaotteisen Wattin pystyyn ja tästä lähtö paikalle uineen Louisin kanssa. Myöhemmin sitten itse yli-ikäisen Wattin kanssa odotetusti asiaan ja lähdön jälkeen Watt oli tyylilleen uskollisena sovitellut mestaruusvyötä lanteilleen luistellessaan näyttämöltä pois, joten kipinää tulevaan ja tanssilattia varaukseen. Juuri tämän erikoisosaamisensa puolesta J.D Watt oli hyvä pitää maisemissa ja tuo tällä kaupungista toiseen kulkevalla yhden miehen show:llaan paljon aina toivottavaa sähköä tapahtumiin lännen kaukaloissa.
 
O:n puolelta huomionarvoisena, että Plymouthin Yovanic on viime matseissa ollut healthy scratch ja sieltä on haastavaa, mutta ei toki täysin mahdotonta poimia lähtöjä.
Sankareita ei muutenkaan lauantain tapaan lähdetty tekemään ja aika peruskiekkoa vedettiin tiistai-ilmeellä, mutta hyvä nähdä Owen Soundin 1989-syntynyt Lane MacDermid aktiivisena ja ottamassa tuota poistuneen Peckhamin roolia itselleen. Nyt merkintänä korttiin Mike Mascioliin nimi ja viime kaudelta kovat odotukset niskassa, joten rimaa rohkeasti ylemmäs liigan sisällä ja aivan pätevä Major junior ottelija tästä kaverista rakentuu.

Lännessä aktiivisuudesta kunniaa Rocketsin yli-ikäiselle Brady leavoldille, jolle kolmas lähtö uudessa ryhmässä Spokanen 1989-syntyneen Cody Espositon kanssa ja haastaa kapteeni McEwanin vahvasti innokkuudessa. Giatsin halukkuudestaan tunnettu Garet Hunt pelasi omalla ilmeellään ja korttiin tähän iltaan Tri-Cityn näillä kulmilla poistuneen Boogaardin saappaita täyttelevä 1989-syntynyt Travis Gorman.
Terävimmän karkipään iskijöihin kuuluva Medicine Hatin Bendfeld oli tulessa Oil Kingsin yli-ikäisen tappeluosaston rivijätkän Karey Piperin kanssa ja varsinaiset asetelmien kannalta olennaiset tanssit odottavat tanssimistaan edessäpäin.

SIJHL:ssä Doug Larden on palannut maisemiin NOJHL:stä ja vetää viime kauden ykkösporukan Schreiber Dieselsin paidassa. Ehdottomasti ilmeestään ammattijätkän otteella kiinni pitäen yön kierroksella lähtö Thunder Bay Bulldogsin 1989-syntyneen Zak Sentencen kanssa ja Ontarion Jr.A:n tapaan taistelijat aikaiseen suihkuun. Vähän Larden joutuu antamaan eteen muille, mutta asenne kohdalleen, tapahtumia tulemaan ja nousee vielä sesongin mittaan taistelemaan ykköspaikasta.

Jr.A kiekosta mainintana MAJHL:ssä Antigonishin sekä Charlottetownin tahti oli vakuuttava ja iltaa järjestäjien toimesta tarjolla nautittavaksi 10-paria. 20 fighting majoria ripoteltuna pitkin matsia ja hyvin rakennettu viihdepaketti ehdottomasti, mutta kyllä tasaisesta 2-3 lähdön ryppäissä tulevasta parinhausta sekä tanssilattian koko illan kattavasta ilotulituksesta huolimatta lauantai-illan tässä pelissä kruunaa aina korkeatasoinen Brawl.
 
Viimeksi muokattu:
John Brophy kaikella kunnialla ei nouse aivan samoihin mahtipontisiin mittoihin koutsina kuin pelaajana, mutta tuon aikaisemman tarina ylittäminen vaatisi jo yliluonnollista paloa peliä kohtaan ja häkellyttäviä tekoja, jotka johtaisivat valitettavasti lopulliseen poissulkemiseen ei pelkästään jääkiekon maailmasta vaan myös normaalista arkielämästä. Kuitenkin luistelutti esim. Maple Leafsin koutsina uskottavia ryhmiä ison liigan kaukaloihin ja ehdottomasti leimaltaan valmentajana tinkimätön ensiluokkainen "brawler". Edelleenkin vuosien jälkeen lämpeän suuresti sille, että kantoi kokoonpanossa samaan aikaan kahta kypärätöntä veteraania Dave Semenkoa sekä Al Secordia ja "Motor City Smitty" kauden pitempään mukana ja silloin kasassa omanlaisensa kiekkokulttuurillinen helmi.
Toki siirsi oppia, ilmettä sekä asennetta eteenpäin ja poimintana viikon avaukseksi WHA:n värikkäissä kuvioissa vaikuttaessaan Brophy heitti alaisuudessaan juuri Birmingham Bullsissa vetäneelle Dave "Killer" Hansonille oppina tämän alkulämmössä tiedustellessa koutsiltaan neuvoa erään asian hoitamiseen kehässä, joten kaiken rautaliigoissa kokenut, nähnyt sekä tehnyt Brophy otti linjakkaasti Hansonin mailan tämän käsistä ja iski poikittaisella kiistatonta viisautta eteenpäin siirtäen kohden Hansonin kasvoja.

O:ssa 1989-syntynyt Kyle Neuber jatkaa oikeilla raiteilla ja Petes matsissa korttiin aina kova poiminta yli-ikäinen Bobby Davey. Avasi kauden hyvällä esiintymisellä ison kalan Scott Fletcherin kanssa ja osoitti siinä käytännössä, että aikoo ilmoittautua isoihin lähtöihin mukaan sekä ottaa osaa reviiritaistoihin 2007-2008.
Oshawan Jarran jätti kaappien iskemisen muille, mutta ei myöskään keskittynyt olennaiseen kehässä ja näin lähdöittä kasvattaa apinaa selässään.Tietysti vanhankoulun koodistojen arkkuja kaivellen voisi kysyä, jos ei Erien koutsi Peter Sidorkiewicz heittänyt jätkiään joukkueensa pilkaamisesta askiin Jarramin iskettyä kolmannen olisiko Oshawan Brad Selwood pitänyt jättää hänet pelin halventamisesta Kingston matsista sivuun?

Lännessä Portlandin 1990-syntynyt Tayler Jordan avasi kautensa ja keräilykansioon Kamploosin yli-ikäinen perusosaston ottelija Ryan Bender. Vancouver Giants sekä Chilliwack Bruins tahkosivat taas harmaasti lähdöittä ja hässäköittä, joten pitäisikö tässä huolestua tuon alkukartoituksessa lupaamani puolustuspuheen vuoksi. Pitäisikö syyttää J.D Wattin laadukkaan hämmentämispanoksen puuttumista tai Lucicin uimista muisssa vesissä, mutta joka tapauksessa visiireillä ei ammattilaiskiekossa ole mitään sijaa, oikeutusta tai perustetta.
 
Viikon vihjeissä tehdään lauantai-iltaan sankareita ja silloin O:n puolella 1989-syntyneet Erien Gazdic sekä Mississaugan Neuber heittävät helmen viime kauden tapaan. Torstaina sekä perjantaina Windsor sekä Plymouth kahdesti tulessa ja lähtölistat kohdallaan hyviin iltoihin. Yli-innokkuudestaan palkitut Baldwin sekä Greenop palailevat ilmoittelemaan roolistaan punaviivalle ja kaiken järjen mukaan näissä linjassa olevasta Yovanicistä ymmärtäväisesti vaikenemme, koska apina jätkän niskassa on käsittämättömän suuri ja vaatii painokkaasti pitämään kintaat kädessä.

Lännessä "Saturday`s heroes" soimaan ja Everett sekä Vancouver rähisevät laatikossa näyttävästi sulattaen vilpittömyydellään paatuneimmankin vanhankoulun väkivaltakiekon ystävän sydämen. Yksi yhtä vastaan pelattaessa lauantain isona lähtönä listalta Fraser McLaren vastaan Benn Olson ja tunnetusti Seattlen sekä Portlandin matseissa on historian saatossa tapahtumia ollut mukavasti.

Mainitsin Jimmy Kornin olleen kiistattomasti halpamainen "jumper" ison liigan taipaleellaan, mutta viimeksi mainittu kovamaineinen Semenko osasi olla isossa kuvassa ehdottomasti "cheap" myös ja enemmän tämä kuitenkin minun linjaani vain kyseisen pelaajan röyhkeää sekä häikäilemätöntä peli-ilmettä.
Aikaisemminkin maineensa puolesta oikeutetusti esillä ollut pelaajatyyppinä suuresti makunystyröitäni miellyttävä Jimmy Mann kuitenkin mielestäni löi nämä molemmat tuon halpamaisuuden sekä yleisen häijyyden suhteen mennen tullen ja asiaan liittyen Mann harvemmin jätti käyttämättä mahdollisuuden vetää vielä ainakin sen yhden viimeisen iskun tuomareiden jo tultua selkeästi väliin. Tämä tosin ei nyt suoranaisesti leimaa Mannia omaan kastiinsa ja kyseistä leimasinta voisi käyttää monen muunkin tuon ajan kaukalosoturin kohdalla, mutta pelkistetysti Mannin kohdalla räikeimmillään tuo viimeinen "sucker punch" oli tilattu lähes itsestäänselvyytenä jo siinä "jumpstartin" aikana.
Tuollaisena uransa erityispiirteenä (vastaavana kuin Kornin maalivahtien yliajaminen tai killuminen plekseissä) Mann puri runsaasti uskottavuutta nimensä ympärille tuoden tappellun yhteydessä ainakin Jeff Brubakeria, Bob McGillia sekä Torrie Robertsonia, mutta toki toisena mainitsemisenarvoisena erityispiirteenä puhdas vasuri ja liikkui näkökulmasta riippuen äärimmäisestä halpamaisuudesta äärimmäiseen häijyyteen. Tällä nousee pimeydestä esiinnostettujen vanhankoulun väkivaltakiekon ystävien keskuudessa suureen arvoon ja ei nyt "Big Rock" Kornista voi kirjoitella suurena kehien oikeaoppisena sekopäänä, jos Mann isossa liigassa viilettäneenä jätetään taustalle.
"Killer" Hansoniin taas viitaten taisi olla se Mannin uran toinen huippuilta kaksi kiistatonta ylikävelemistä Minnesotaa vastaan (Hanson, Jackson) tai samaan ensimmäiseen ison liigan sesonkiin osunut ison nimen Playfairin tuhoaminen vasurilla, mutta voinemme sanoa ettei tuo ensimmäinen ilta lämmittänyt Glen Sonmoria tai sitten piti alan ystävänä suuresti Mannin vasemman käden puhuttelevasta taiteesta.
 
Lännessä viime aikoina esillä ollut J.D Watt on saanut kieltoa ajostaan Saskatoonia vastaan ja itse pelissä asiaa ei huomioitu, mutta päätettiin kuitenkin taas iloisena yllätyksenä palkita jälkikäteen ja Wattin korkeatasoiselle viihdekiertueelle näin 6-matsin akkujenlatauskatko. Sitten taas uudella innolla "Chicken Dance" maneerit vastustajien penkeille, mestaruusvyöt ympäripyöreiden jälkeen lanteille ja alkulämmössä illasta toiseen laadukas punaviivan provosointishow.
Prince Albert on kaupannut lupaavan 1989-syntyneen Justin Palazzon Giantsiin ja todella nerokas lisä joukkueen lähtölistaan. Ei vielä valmis isoksi kalaksi, mutta otettujen lähtöjen kautta kasvaa hyvinkin ainakin TOP-10 korin ottelijaksi lännessä ja rooli uudessa osoitteessa lienee selvä.

WOHL:ssä viime sesonkiin porrasta ylempänä OPJHL:ssä Huntsvillen paidassa liigaan nähden mukavat 128-minuuttia 31-matsissa napsinut 1988-syntynyt Carl Wilson on avannut kauden hyvin ja koossa St. Thomas Starsin riveissä 47-minuuttia 9-pelissä. Viime kierroksilla ottelussa Chathamia vastaan kohtasi Jesse Blackerin varmasti värikkäässä matsissa, joka tarjosi aina iltaa piristävästi myös maalivahtien Chris Abbeyn sekä Mike Ostropelecin lähdön.

Lännen Jr.B:n kaukaloissa KIJHL:ssä Bret Chisholm vetää kivirekeään kovalla asenteella ja koossa 105-minuuttia 14-väännössä. Niskaan hengittää Princeton Possen Cody Sutherland, jolla ilme on purrut ja kasassa vakuuttavat 102-minuuttia 7-pelissä. Viimeksi Sutherland taisteli tililleen 36-minuuttia Kamploos Stormia vastaan vedetyssä matsissa ja parissa sitä ennen saldot 11-minuuttia sekä taas kovat 30-minuuttia iltaan, joten tulessa tuntuu kaveri kehässä painavan ja väriä pitää olla.

Toki kartalla, jos 80-luvun viihdetaiteilija Korn oli "Big Rock" niin oliko pelkästään "Rock" vähäpätöisempi tai tapetteihin hukkuva mitättömyys vaikka menee ns. kovan pelin ystävien ja fyysisen jääkiekon tukijoiden tason ohi sinne äärimmilleen hiotun vanhankoulun kiekkomaun tasolle.
Don Cherryn mukaan tämä "Rock" oli "stick man of all time" ja Cherry pohjaa näkemykselleen omaten koutsasi ison liigan 70-luvun tämän osaston suuruuksia Schmautzia sekä Cashmania, mutta veti myös lähes Brophyn mittoihin nousevan isossa liigassakin taituruuttaan näytelleen alasarjojen legendan pakkiparina viitattua erityislahjakkuutta paikanpäällä todistaen ja toki "Rock" pelasi kiekkoa myös ilman keihästään sekä kintaitaan.

Tästä siis vanhankoulun uskottavuuspisteitä poimimaan ja kyllä sitä voi suoraselkäisesti myöntää pitävänsä myös häikäisevän taitavista käsistä.
 
WHL:ssä myös sakot Portlandille sekä Spokanelle maalivahtien Mark Guggenbergerin ja Kevin Armstrongin lähdöstä, jonka jätkät tarjosivat matsin pääteeksi tappeluille luodussa paikassa keskiympyrässä ja tämän takia se ympyrä siihen keskelle on vedetty. Samasta väännöstä Spokanen Curtis Kelner nappasi polviajostaan kahden matsin levon ja matsissa vain kakkonen, mutta palkinto kaappiin kunniapaikalle jälkikäteen ja ajolle näin lisää uskottavuutta kabineteissa.
Saskatoon lähetti nauhan tuosta Wattin Teigan Zahnin kolaamisesta, joten Mikki-Hiiri lippikset päähän ja oman näkemykseni asiasta voi jokainen huomioida suosikkijoukkueeni kohdalta. Tällä ei toki takinkääntöä sille, että Klotz vetää lännessä ehkä kovimman nosteen taakseen pudottaessa kintaansa ja sille että lännen hienoimpia ryhmiä sekä nimiä luistelutettu askiin Bladesin toimesta. Leroy Gorski, Joey Kocur, Dave Brown, Wendel Clark, Kerry Clark, Daryl Stanley, Bruce Gordon, Jim Sinclair, Kevin Kaminski, Darwin McPherson, Rhett Trombley, Shawn Yakimishyn, Kelly Chase ja Tony Twist vain tuollaisella pintaotoksella pikakelauksella ja täällä kyllä ihmiset on totutettu siihen, että jääkiekko on kovien jätkien armoton ja raadollinen peli.
Lännen palkinnoista vielä Reginan korkealla ensi varaustilaisuudessa lähtevä Colten Teubert on saanut Moose Jawn Riley Holzapfelin kolaamisesta kahden matsin levon ja nauhat olivat olleet tässäkin Warriorsin toimesta liilenteessä lännen 80-luvun junnupuolen rautaliiga myyttiä sekä rähinäperinnettä halventaen.

OPJHL:ssä Soso pitää kärkipaikkaa ja koossa nyt 94-minuuttia uskottavuutta 12-matsissa, mutta täysin ei ole keskittynyt pelaamiseen vaan koossa häiritsevät 22-pistettä ja koko energia keskittämisellä olennaiseen luvut olisivat kovat. Viimeksi Stouffvillea vastaan major sekä game mukavassa 10 game misconductin sekä yhden match penaltyn hässäkässä ja samassa hässäkässä listan kakkonen toinen yli-ikäinen Corey Fulton taisteli vastaavan major sekä game paketin.
 
O:ssa Bellevillen potentiaalinen TOP-10 tason ottelija Matt Beleskey avasi saldonsa kauteen ja vastakkaisesti kulmasta tähän taisteluun lähti 1989-syntynyt Ottawan Julien Demers. 1988-syntynyt Beleskey hyväntason O:n iskijä ja tilauksessa toki ottelu Devin DiDiometen kanssa, jossa odotukset korkealle ja tunnetta varmasti hyvin pelissä.

Lännessä Patsin Josh Elder otti taas tuollaisen TOP-10 korin porttteja nyrkeillään kolkuttelevan nimen Luke Wiensin korttiinsa ja todella hyvää rupeamaa kaveri itselleen rakentaa. Suurempaa tai kaivamalla kaivaen niukempaa etua tarjoaisin kaverille kauden kolmeen ensimmäiseen vetoon ( Gauthier, Grantham, Cepek) ja tukevasti kiinni WHL:n TOP-10 ottelijan kunniakkaassa arvossa tällä hetkellä.

Erittäin lämmin suhde minulla on kartalla myös Brad Parkin panokseen ja joukkueeseensa ajamaan ilmeeseen hänet koutsaamassaan 45:ssä ison liigan matsissa 1985-1986. Ehdottomasti "brawler" ja heitti shakkinappunsa kentälle Torontoa vastaan 13.1.1986 klassisessa bench clearing brawlissa, jossa tunnetusti kypäräpäinen Probert heitti headbuttin kypärättömään McGilliin ja aito helmetless "Motor City Smitty" panoksellaan Parkin omien sanojen mukaan sai hänet ajamaan jätkänsä yli laidan.
Tämäkin siis pois sydämeltä ja harmi todella, että armoitettu junnupuolen sekopää Bill LaForge sai tililleen vain 20-matsia isossa liigassa 1984-1985 ennen potkujaan ja uskoakseni siitä olisi tullut vielä värikäs matka ajan kanssa. Park sai toki vetoapua Kocurilta sekä Probertilta ja hyvään saumaan tältä osin osui, mutta Red Wingseillä kiekkokulttuurillisena ansiona tuolloin paljon tulevia helmetless bileiden tähtiä kuten Harold Snepsts, Don Duguay sekä Dwight Foster kirjauttamassa kauden aikana pelejä vyölleen.
Tietysti kyseisten pienten piirien salamyhkäisten bileiden johtoajatuksena aina ja ikuisesti, että pehmeinkin kypärätön oli kovempi sekä uskottavampi jääkiekkoilijana kuin kovin kypäräpäinen. Tästä ajatuskulkua jatkaen pehmeinkin visiiritön on heittämällä kovempi ja uskottavampi kiekkoilijana kuin visiiri naamalla peliä sekä itseään pelaajana häpäisevä Mikki-Hiiri.
Näistä yllä mainituista nimistä, jos tehdään pientä pikaista takapihan kulttuurimatkailua aamupäivään kartalla McGill sekä Detroitissa 1985-1986 myös vetänyt oudohkon uran itselleen kasannut Warren Young kohtasivat ison liigan paidoissa kertaalleen, mutta alhaalla AHL:ssä pari isoin kirjaimin muisteltua helmeä 1983-1984 ja Youngista ei voi tappelijana puhua ilman viittausta näihin. Sonmor teemaan en tiedä olisiko matkansa loppupuolen Young saanut ison liigan vakipaikan Minnesotasta, kun lämpeni hitaasti huippuunsa ja paikkaa ei Sonmorin nimeämältä lähtölistalta kuin muutaman kerran auennut.
 

Jouni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Big River Prospects
Bill LaForge..

Nämä juttusi ovat kyllä helmiä. Todella mielenkiintoista lukea. Bill LaForgesta haluan kertoa tarinan. Kesällä 1985 treenailin nuorena miehenä Ruotsin kakkosdivarin Täby IFK:n kanssa Tukholmassa kesätreenejä ja harjoituksissa ketjukaveriksi iskettiin silloin jo Bostonissa pelannut Tomas Gradin, joka kertoi juttuja LaForgesta.

LaForgen ura isossa liigassa jäi lyhyeksi hyvästä syystä. Canucks hävisi muistaakseni 18 peliä 20:stä tai jotain sinnepäin. LaForgella ei ollut mitään hajua pelistä tai harjoittelusta, systeemeistä tai yhtään mistään NHL-tasolla. Kun koko training camp oli lopussa ja runkosarjan avaus edessä, Gradin ja Patrik Sundström menivät valmentajan pakeille kysymään oliko tällä minkäänlaista ohjetta tai erityistä kokoonpanoa ylivoima- tai alivoimatilanteita varten tai minkäänlaista taktista systeemiä ylipäätään.

Bill Laforge sanoi: "Look. I´ve got two strategies. Number one: Spear them. Number two: Punch them in the head."

Ruotsalaispelaajat jäivät täysin suu auki ihmettelemään valmentajan vastausta. Siis maailman kovimmassa liigassa. Laforge ehkä luuli, etteivät svedut ymmärrä edes englantia ja sanoi "Ok, guys. I already told you. Now, get going!".

Bill Laforgen tempuista junnutasolla voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Kypärien viilaamista teräviksi, jotta vastustajat tappeluissa satuttaisivat kätensä niihin. Koko joukkue kieltäytyi pelaamasta enää peliäkään Laforgen alaisuudessa WHL:ssä kerran. Järjetöntä pelottelua ja pelaajien elämän hallintaa joka paikassa. Bill Laforgen tapaisia kahjuja ei koskaan olisi pitänyt kenenkään päästää lähellekään jäähalleja ja on täysin käsittämätöntä, että joku palkkasi hänet NHL-valmentajaksi joskus.
 
"Wild" Bill LaForge oli kiistatta myös vahva vedenjakaja kartalla ja epäilyksettä jakoi minut omiinsa nöyrän oppipojan tavoin, mutta viitatussa kieltämättä kyseenalaisessa piponrakentelussa visiirinreunan teroittaminen ei pelkästään riittänyt mestarille vaan ruuvit piti jättää vähän ylös myös ohjeistuksessa haetun vaikutuksen maksimoimiseksi. Tämä kiusallinen "buckets off" uskontoani loukkaava harharetki menköön sen lopulta kohtalokkaaksi muodostuneen rakennustyömaalla 1970-luvulla päähän kopsahtaneen betonin tiliin ja linjaani kaikki muun onkin sitten täysin selväjärkistä aidon sekopään kiekkoviisautta.

Lännessä Regina Pats 1981-1982 ja O:n puolella Niagara Falls Thunder 1988-1989 tehdyn työn ja ajetun ilmeen todellisina helminä kiekkokartalla, jotka saavat HCH:n lähes kyyneliin ja kyllä Oshawa Generals 1980-1981 myös lämmittää suuresti nostalgiaan taipuvaista mieltä ilmojen kylmetessä.
Toki viime kauden rähinäketjussa mainitusti lännessä Ernie “Punch” Mclean on koutsina se johon lännen vanha rähinäilme henkilöityy ja istuu vahvasti omalla kiekkomyyttien valtaistuimellaan, mutta valmennustyönsä puolesta LaForgella vastaava arvovaltainen asema O:n ympyröissä ja omalla valtaistuimellaan O:n johdossa istuva vanha kiistakumppani David Branch tuskin kaipaa LaForgelle vastaaviin mittoihin nousevaa työnjatkajaa.

Arvokas panos LaForgen värikkääseen myyttiin Jounin osalta ja erityisesti tuo Gradin/Sundström tarina todella laadukasta tekstiä kiekkomaailmasta.
 
Viimeksi muokattu:
O:n kaukaloissa Barrien 1990-syntynyt Saginawista tullut Andrew Clouthier pistää ilmettä peliin ja ottaa roolia, joten lähtö nimiin Kitchenerin isokokoisen 1988-syntyneen O:n tulokkaan Doug Clarksonin kanssa ja taustalla huippuunsa hiottu helmi yhdessä OPJHL:n kuvioista tutun Peter Mrksicin kanssa. Alkaa kehkeytymään kaverista odotusarvoltaan viihdyttävä ottelija näihin kehiin ja toivoa antavasti uskoakseni ainakin pari sesonkia vielä maisemissa.
Viikon ensimmäisessä Windsor vastaan Plymouth matsissa rauhallista, mutta toiseen jakoon huilanneet Baldwin sekä Greenop ymmärtääkseni mukaan. Ei nyt kuitenkaan lähdöittä menty vaan Whalersin Sladok otti toistamiseen tähän rupeamaan mittaan Harry Yougista.
Kierroksen huipentuma kuitenkin Erien sekä Sarnian väännössä ja tarjolla brawl Sarnian Mark Katicin kolattua Ottersin Ryan O'Reillyn. Justin Hodgman taas hyvin hereillä ja heti sekaan tapahtumiin, joten viihdettä näyttämöllä ja perään vielä Didiometen ja Gazdicin yksittäinen lähtö.
Viime perjantaina laatuhässäkän tarjonneet Sudbury sekä vahvasti joukkuetasolla esiintynyt Niagara ovat pokanneet palkintonsa. Dylan MacEachern, Scott Fletcher sekä toiselta puolelta Wolvesilta Stephen Miller, Marcus Foligno, Tyler Arps huilailemaan kahdeksi väännöksi.

Lännessä Seattlen yli-ikäinen Benn Olson esiintyi vahvasti Bruinsin Patrin Bhungalin kanssa viikolla ja maalailuni mukaan edessä iso lähtö Portlandin Fraser McLarenin kanssa lauantaina. Bhungal ei palannut näyttämölle ja Olson liikkui lähdössä tasollaan, joka ehkä vähän yleisessä kuvassa päässyt unohtumaan kaudesta 2005-2006 ja lauantaina tilauksessa TOP-5 paikkoja jakava tanssi.

Brad Park toki oli pelaajana ison profiilin kavereita ja myös omat sotansa urallaan soti, mutta vanhoina päivinään esiintyi todella mallikelpoisesti silloin Prime-lähtöjään vetäneen Larry Playfairin kanssa. Näkökulmasta riippuen Playfair TOP-3 kavereita isossa liigassa useamman rupeaman ajan 1980-luvun alkupuolella ja parhaimmillaan ottelijana mielestäni se liigan isoin kala. Aika tähän rakoon Park käänsi lähdön itselleen ja ei nyt mikään suuri näytelmä sinäänsä, mutta toivottavasti tarkastamatta arkistoista aika ei kovin pahasti kullannut nyt muistoja ja suosinut sitä kypärätöntä taistelijaa. Kuitenkin omalta kohdalta niitä ensimmäisiä tutustumisia Playfairin laadukkaaseen katalogiin ja taisi olla niitä tuon aikakauden vaisuimpia panoksia tanssilattialla kaverilta näin jälkikäteen.
 
Viimeksi muokattu:
Heitin viime rupeaman aikana O:n sekä lännen puolelta tuollaisen paluun menneisyyteen kartalla ja nyt tuo katsaus osuisi kauteen 1997-1998. Pientä kartoitusta tästä omasta näkökulmastani ja samalla pientä vertailua tähän nykytilanteeseen O:n kohdalta.

1997-1998 vyö lanteillaan kauden päätti tulkinnasta sekä mieltymyksistä riippuen, joko Barrien Brandon Sugden tai Kitchenerin loistava O:n muotinmukainen toe-to-toe jätkä sekä tyypillinen junior league fighter Darcy Harris. Kaksi keskinäistä kauteen, jotka pitivät kaverit tasoissa ja tyypiltään kuitenkin Sugden enemmän se uskottava heavyweight statuksen ottelija kaksikosta. Kääntäisin kauden hivenen hänen suuntaansa, mutta ei mitään pois Harrisilta ja viimeisen 10-vuoden yksi kovimmista pound-for-pound .
Prime-ikäisistä ottelijoista TOP-10 tasolla ottelivat kiistattomasti Plymouthin Jesse Boulerice, Petesin vahvan kauden vetänyt tulokkaana mennyt Larry Shapley, heittämällä Erien Adam Nittel ja ehkä niukasti St. Michaels Majorsin Gerald Moriarity. Yli-ikäisten kattauksesta nopealla otoksella ei tuollaista kiistattomasti TOP-10 korin kaveria heti löydy ja tulokkaita taas tuli hyvin sisään liigaan tähän rakoon.
Vahviten 1997-1998 uusista naamoista tanssilattialla esiintyi Londonin John Erskine ja askeleillaan aika lähellä TOP-5 ruutua heti ensimmäisellä kaudellaan. Erskinen tietysti kantoi O:n ykkösjätkän leimaa otsassaan aikanaan pelatessaan näissä maisemissa myöhemmin ja ura ei tuosta ehkä odotetulla tavalla ammattilaiskehissä lähtenyt tappeluosastolla kuitenkaan rullaamaan. TOP-10 portteja kolkutteli tulokkaista ainakin myös Gensin Andrew Peters sekä Petesin myös kovaksi nimeksi O:n sisällä kasvanut Matt Carkner, joten vahvaa sisääntuloa ikäluokalta ja O:sta viime kaudella 1989-syntyneitä poimittavissa hivenen samalla tavalla. 16-vuotiaana sisään tullut Wolvesin myös 1980-syntynyt Kip Brennan myös jo toisella kaudellaan kovantason ottelija tähän aikaan ja aika lähellä tuota TOP-5 statusta.
Guelphin Bob Crummer oli myös tulokas ja vuotta edellä mainittuja vanhempi, mutta kiistatonta TOP-10 korin materiaalia ja vähän Harrisin hengeen näitä hyvin O:n kehiin istuneita sotureita. Harmillisesti unohdettu toe- to-toe vetäjä ja tämä ei vielä se jätkän vahvin kausi O:ssa. Olisiko tässä hiljalleen paikat täytetty ja ei mikään kaiken kattava totuus, mutta varmasti suuntaa antava läpileikkaus ja Soryal sekä Flecther kyllä tayttävät mielestäni Harrisin ja Sugdenin paikat terävimmän kärjen osalta.

Erityismainintoina erittäin aktiivinen 1980-syntynyt tulokas kovaa kulttisuosiota edelleen ansaitusti nauttiva S.S Marien Nick Jones ja saman ilmeen 1997-1998 äärimmäisen halukas North Bayn 1979-syntynyt Mike Cirillo. Näiden taistelijoiden kehässä heittämää panosta on vaikea haastaa nyt 2007-2008 ja pahaa takapakkia lajille sekä lähtöbongareille tämä kauttaaltaankin.
Kulttisankareista puhuttaessa kaukaloissa kirmasi 1997-1998 myös Jeff Kugel ja omisti aidon myyttisen soturin tavoin keskiympyrät hallissa kuin hallissa, joten kaikki sijat ykkösestä sataan on mahdutettavissa tämän jätkän ylle ja isot saappaat tarjolla valojen sammuessa. Värikartalla taas 1980-syntynyt Ottawan härskiotteinen Lance Galbraith sisään ja yksi viimeisen 10-vuoden värikkäimmistä Ontarion ympyröissä.
Omanlaisensa kulttisankari oli myös Ryan "punching bag" Barnes, joka sisään Wolvesin 1980-syntyneenä Wolvesin paidassa ja "nyrkeilysäkistä" henkilökohtaisesti pesen käteni. Teknisesti hyvä ottelija terävimmillään, 399-minuuttia uskottavuutta 1998-1999 ja tärkeimpänä kenen tahansa pelimiehen arvoa nostattava 25-matsi huili keihään heiluttelusta kuuluisassa Gens matsissa.
1997-1998 Tony Curtale myös ilmestyi Windsorin penkin taakse ja oliko jopa pientä raapaisua "Wild" Bill Laforge myyttiin tässä esiintymisessä O:n kartalla?

Heitetäänpä tälläinen kunniakkaita "gooniaikoja" edeltänyt stick-fight listaus vielä tähän viikonlopun alustukseksi pähkinän puitteissa ja Barnesin hengessä vaihtoaitiot eripuolille kenttää siirtävään linjaan, jossa vedetään pelin juurilta tulevalla vimmalla kepillä eikä turhaan koukita tai tökitä

1. Wayne Maki vs. Ted Green
2. Eddie Shack vs. "the Rock"
3. "Boom Boom" Geoffrion vs. Ron Murphy
 
Viimeksi muokattu:
Whalersin Yovanic heitti apinan hallin ylälehtereille ja otti todellisen ammattijätkän tavoin illan ensimmäisessä armopalassaan lähdön Windsorin Ryan Badwinin kanssa. Ei turhia potkuja läpi illan tai väärän lajiin pariin ajautuneen jätkän kikkailua kiekon kanssa yleisöä pitkästyttäen vaan suoraan asiaan pikku lämmönoton jälkeen ja kiistattomalla tappio tähän pariin. Junnulinjaan havainnollistavat "belt" maneerit tarjolle ja seuraavaan kiekon pudotukseen Plymouthin Mahalak sekä Spitsin Yogan olivat valmiina lähtötelineissä, mutta innokkaat tuomarit pilasivat huvin kansalta. Greenop ei listalla ja liiga antoi Baldwinille kaksi matsia aikaan valmistautua tuohon Yovanic lähtöön, mutta Greenop sivussa toistaiseksi ja iso pala O:n palapelistä pois.
Niagara on ollut loistava viihdepaketti joukkuetasolla, mutta myös Wolves on väriä sekä tapahtumia pistänyt joukkueena hyvin tarjolle. Bramptonin kanssa taas aikaiseksi neljä lähtöä näistä elävien bongareiden iloksi ja illan aktiivisimpana tanssijana John De Gray, joka lattialle pyörähteli kahdesti ja ei nyt tunnettu tästä tanssihalukkuudestaan aikaisemmin. Vastassa näissä Wolvesin Marco Maggio sekä OPJHL:stä tuttu Stevan Manojlovic.
Erien sekä Sarnian brawlista Brian Shaw ja Daniel Lombardi nappasivat perustason kaksimatsia rooleistaan tapahtumissa ja uutisrintamalla yli-ikäinen Lyon Messier on nyt Ottersin vahvuudessa.

Lännessä Lethbridgen yli-ikäinen Luke Wiens otti taistelun Brandonin yli-ikäisen perusosaston tekijän Theran Yeon kanssa, joten Patsin Elderin jälkeen taas mielenkiintoinen parinvalinta ja tuo Elder lähtö aika ympäripyöreä. Tästä lauantai-illan sankareita tekemään ja perjantain päivänsankarina oikeutetusti Mike Yovanic.
 
Lauantai-illan väännöt tahkottu ja lauantaisin syntyvät, elävät, loistavat sekä kukkivat ne pelimiehistä suurimmat. Tilattuna lännen isona lähtönä Portandin Mclaren vastaan Seattlen Olson ja tämä lähtölistalta lapulle poimittu pari osui. Kruununa kuitenkin lauantai-iltaan tässä jaossa brawl matsin loppuun ja tasapuolisena ehdotuksenani sunnuntaista torstaihin Mikki-Hiirten kikkailua sekä hampaatonta toistensa selkään taputtelua ja sitten perjantait sekä lauantait pyhitettynä jääkiekolle. Aina laadukkaan viihdepaketin takeeksi myös maalivahdit heittivät lähdön ja tulessa tällä kertaa näyttämöllä Portlandin Curtis Mucha sekä virkaveli Seattlen Jacob DeSerres.
Viime kaudella maalailin 1990-syntynyneiden Sena Acolatsen ja Tayler Jordanin tanssivan vielä monet tanssit näissä ympyröissä keskenään bongareiden iloksi ja ilta olisi nyt ollut kohdallaan, mutta Jordan ei tässä taistelussa Portlandin lähtölistalla valitettavasti ollut.

Aika helppo osuma oli myös Everettiin Sonnen sekä Giantsin Huntin yli-ikäisten perussoturien lähtö ja nyt vain ei heitetty viihdettä tarjolle heti tuohon tappeluille kirjoitettuun rakoon matsin alkuun vaan tuhlattiin aikaa epäolennaisuuksien ympärillä yleisöä piinaten kunnes kello oli 29.28. Eric English Silvertipsin lähtölistalla taas pelattavissa, mutta näyttöjä odotellaan edellä kiirivän maineen tueksi ja toki taas ymmärämme kyllä pelin sisäisten lakien pohjalta, että ammattijätkällä tuossa tilanteessa apina liimaa kintaita käsiin ja alkulämmössäkin oma siniviiva vetää magneetin tavoin puoleensa pois punaviivalta parinvalinnasta.
Everettin korkealla varaustilaisuudessa 2008 poimittava Kyle Beach on uskottavuustilastossa ykköspaikalla 55-minuutilla 11-matsissa ja melko onnistuneesti vakiinnuttanut paikan liigan vihatuimpana jätkänä. Eikä mitään tässä vaan röyhkeästi lisää vettä kiukaalle sekä tapahtumia tulemaan tarjolle. Väriä pitää olla ja eiköhän se 2007-2008 Beachin isoin panos värikartalle odota vielä kukkaan puhkeamistaan.

O:puolelle isojen lähtöjen iskijä Petesin Soryal on ollut sivussa polvivamman johdosta tapahtumista ja kyllä tämä yli-ikäinen kaveri taitaa olla se, joka mestaruusvyön lanteiltaan pudottaa jäähään tarjolle keskiympyrään liuttaessa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös