Itse pidän eniten folkimmasta kamasta, vaikka usein kuulee, että vittu tuo ole mitään punkkia nähnytkään. Neil Young ja Bob Dylan toki ovat nykyään jo mitä ovat, mutta ilman noita kadunpojan henki ei olisi popularisoitunut. Blues-rokkarit oli toki heitä ennen, mutta edellä kävijöitä ei aina mielletä siksi mitä ovat perimältään.
Jos ihan sitten tuosta _varsinaisesta_ punkista, niin ehkä garage rockista The Sonics, Patti Smith, Dictators, ja jotain. On röyhkeää ja rujoa paiskomista, herkkää runoutta ja jotain ääliömäistä kailotusta samassa paketissa. En nyt muista mistä kaikki tarkalleen on kotosin, että voiko sanoa että Detroitista Nykiin luodaan linja. Eniveis, Nykin ug-piirit autokaupungin perseilyihin on ok. En tiedä paljoakaan yksityiskohdista, satunnaisia piisejä joskus fiilistelen. Jotenkin kuitenkin varhaisempaan kallellaan, en kauheesti kasarilla vallan saaneesta hooceesta tiedä. Paitsi jotain tunnetuimpia, enempi sitten lähti metallipoluille niin kuin sekasikiö Ministry myöhemmin.