Hei...
Hei olen Hepitus ja olen kalsarikännäri!
Olin luullakseni ihan normaali suomalainen mies ennen kuin erehdyin nauttimaan alkoholijuoman illalla vajaassa asustuksessa. Tästä lähtien olen tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi, hylkiöksi.
Aluksi koitin peitellä kalsareitani, mutta tunsin oloni kuitenkin jotenkin alastomaksi ja tunsin että olen yksin tässä kylmässä maailmassa.
Peittelin toimiani perheeltäni ja tutustuin petoksen julmaan maailmaan: "kaikki päällyshousut on pesussa.nää on mukavat. ei siellä montaa ollu. hei se reikä oli jo ostaessa. nukkukaa vaan, isi kattoo täällä vaan pornoa." Kaikki valheet tuli tutuiksi ja elin itsekin siinä, kylmässä ja karussa valheessa.
Jossain vaiheessa, kohtalon oikusta, tutustuin muihin kalsarikännäreihin ja huomasin etten olekaan omituinen, ulkopuolinen. Meitä on muita ja ehkä tämä ei olekaan sairaus!
Tämä tunne vapautti minut etsimään muita kaltaisiani ja katso meitähän on täällä monta. Kanava pullollaan!
Kiitos Jatkoaika ja kalsarikännärit! Teitte elämästäni helpomman ja uskallan ylpeästi sanoa: "Hei olen Hepitus. Olen kalsarikännäri!"
-H-