Pikkasen tässä.
Eilen illalla pari kaveria soitteli baarista hieman kännissä ja pyyteli mua mukaan. En viitsinyt lähteä, koska kolmen päivän tinttaamisesta johtuen olo oli vielä melko heikko. Olin kyllä kertonutkin kärsiväni krapulaa, ja nuo kaverit varmastikin tietävät juomatottumukseni. Noista kavereista miehet juovat lähestulkoon kuin naiset ja naisetkin juovat lähestulkoon kuin lapset. Siltikin sain kuulla että "mikä sua vaivaa, tuu nyt. sussa on joku vika, miks et sä tuu" jne. Mulla kun oli taas sellainen olo että hengenlähtöä pidin todennäköisempänä vaihtoehtona kuin selviämistä, tällä kertaa jopa niin paljon että kirjoitin tutuille ja sukulaisille viestinkin. Ärsytti suunnattomasti toi tollainen. Noh. Eikö ne jimi hendrixit ja brian jonesit ja kumppanit kuolleet 27-vuotiaana. Itse täytän 27 vasta kesäkuussa. Tota tulee jostain syystä mietittyä aina kovassa krapulassa ja siitä on jotenkin tullut jonkinlainen rajapyykki, jonka saavutettua ei ehkä enää tulisi tota mietittyä.
On muuten hassu juttu, että mä laadin aina seuraavalle viikolle tarkemmin ryyppysuunitelmani, kuin esimerkiksi koulusuunnitelmat tai naisten kanssa olemisten tai muiden kavereiden näkemisten suunnitelmat. Tai siis että ensin mä päätän mitkä päivät vedän esimerkiksi yksin himassa, jonka jälkeen vapaille päiville sovittelen muut menot. Esimerkiksi ennen ensi viikonlopun kertausharjoituksia aion palautua kaksi päivää, jolloin siis keskiviikko on hyvä ryyppypäivä, joten kun torstai menee krapulassa niin perjantaina vois nähdä tyttökaverin jne. Sitä seuraavan viikon maanantai taas on melkein pakko varata tinttaamiseen.