Pitkästä aikaa.
Kännissä. Tartteeko muuta sanoa. Häpeäkseni on kerrottava, että olin tuossa lähiöpubissa (eli ei puhdasoppiset kalsarit), mutta sitäkin tärkeämpää on sanoa, että olen kierrokseltani palannut tänne Suomen kiekkoilun kehtoon. Tämän jälkeen itseni voi jopa nähdä Ilveksen otteita käsittelevistä ketjuista. On se hirveää olla pois päivittäisestä Ilveksen seuraamisesta, vaikka se onkin välillä (23 vuotta ollut) suorastaan mielisairaan hommaa.
Huomenna menen Ilves-päivään veljen poikieni kanssa, ja sen jälkeen kallistan mallastuoppia. Ah, elämä on ihanaa.
Ai niin, maanantaina pitäisi tenttiä yksi juttu. Sitä ei lasketa. Tollaset
Ilves-päivät on muuten helkatin hyviä juttuja.
Ja ettei aivan off-topiciksi mene, niin kalsarit on jalassa ja promilleitakin vähintään kolme. Jatketaanko?