Maidenin Harris ja Smith. He saisivat vaikka homoilla lavalla, ja se olisi silti minun mielestäni vitun kova keikka.
Silti tai juuri siksi...
Mulla on rockin puolella kanssa jokunen epäjumala. Lähinnä kitaristeja, vaikken itse kaksinen soittaja olekaan. Tony Iommi saa tehdä mitä vaan ja se on hienoa, Jerry Cantrell samoin. Sitten on vielä ZZ Topin Billy Gibbons, mies joka tiristää yksinkertaisuudesta joka kerta jotain erilaista. Niin, ja Keith. Kävelevä riffi.
Laulajasuosiskit on lähinnä vainaita. Bon Scott ja Ronnie Van Zant etunenässä, laitapuolen runoilijat ja (tunteneiden mukaan) loistavat persoonat. Molemmat lisäksi tasan kokoisiani pygmejä, 170 cm. Elävistä Coverdalen ääni siirtää vuoria.
Ja sitten on tietysti Lemmy, mies basismin, laulun ja lemmyilyn tuolta puolen. Jumala.