Viski, voittajien aamiainen.
Tuossahan kävi siis niin, että illalla nukahdin sohvalle ja sohvan reunalla vieressäni oli lasissa viskiä. Aamulla herättyäni (sängystä, miten ja milloin sinne könysin, en muista) vaimo ihmetteli että kuinkas tuo viskilasi tuossa sohvanreunuksella on, ja miten se on siinä pysynyt eikä lattialle kaatunut vaikka nukuin sen vieressä, siinä vaiheessa oli ainoa järkevä tekoni kumota se lasillinen viskiä pois kuleksimasta ja parisuhdetta häiritsemästä. Jotenkin vahingossa tein siinä kaiken kiireen keskellä toisenkin paukun. Kaupungilla joskus kahdentoista aikaan join pienen oluen oloa tasoittaakseni.
No, tämän kaiken parranpärinän oli tarkoitus johtaa siihen, että päiväunien jälkeen kävin juoksemassa 10 kilometrin lenkin. Oli muuten eka kerta kun urheilin noin paljon niin kovassa krapulassa. Pää oli kipeä kuin mikäkin ja 8 kilometrin kohdalla tuntui että tulee joko oksennus tai paska tai molemmat. Ei tullut, mutta pinnistelyä se vaati. Lenkin jälkeen olo oli kyllä mitä mainioin, ihmeellistä.
Nyt sitten olen luultavasti ansainnut vähintään kahdeksan saunaolutta. Viskiin en kajoa tänä iltana, koska aamulla pitää ajaa autolla.