Tästähän muistuikin mieleeni nuoruus ja yksi levyhyllyssäni oleva ihan kaunis coveri:
Tämä muna, vai ihanko koitit kotisi ulkopuolelle?
Tästähän muistuikin mieleeni nuoruus ja yksi levyhyllyssäni oleva ihan kaunis coveri:
Tämä muna, vai ihanko koitit kotisi ulkopuolelle?
Tästähän muistuikin mieleeni nuoruus ja...
Kyllä mä vielä joskus osaan taitaa fonia ja hyvin. Jääräpäinen olen.
Näkeehän tuon nimimerkistä hevonenkin.
...Pusuja vuan sinne Jyväskyllään.
Pitäskö tuohon sanoa että "kiitos" vaiko että "hyi saatana"? Jypi voitti, Kalpa hävisi, maailma on reilassaan.
Paitsi että lattialämmityksen asentaminen on melko persiistä, ei semmoista voi selvin päin tehdä. No huomenna se koko paska peittyy kuraan niin ei tarvi katella sitä enää.
No huomenna se koko paska peittyy kuraan niin ei tarvi katella sitä enää.
Ehkä se on jotain siltä väliltä. Ota toki paska ensin pois, niin ei jää sinne kuran alle.
No minkä takia? Nythän sitä voisi olla oikein ekoihiminen ja haudata kaikki "reaktorissa" tuotetut jätteet (tänään on kaiken lisäksi vielä torstai eli hernekeittopäivä) tuonne lattialaatan sisään seuraaviksi kymmeneneneksituhanneksittavuosiksi, sanoisi Juha Jokinen tähän. Olisi siinä tulevilla sukupolvilla ihmettelemistä kun aikanaan lattiaa auki piikkaavat.
No sanoisivat sitten, että hyvin piikattu. Jotain hajuherneitä syöneet ilmeisesti ja vielä Juha Jokinenkin koskenut niihin herneisiin.
Nyt on tilanne sellainen, että joko minä olen liian vanha, liian kännissä, liian nuori, liian selvä tai sitten sinä olet liian selvä, liian nuori, liian kännissä tai liian vanha.
Saatana se kura-autokin tulee aamulla.
Jospa Karhu ystävällisesti ojentaa auttavan käpälänsä.
Tahdon jakaa kanssanne erään progressiivisen rockin mestariteoksen, nimittäin Genesiksen Firth Of Fifthin. Kappale on mielestäni Selling England By The Pound -levyn toiseksi paras kappale sitten Dancing With The Moonlit Knightin. Huomatkaa erityisesti Tony Banksin uskomaton ARP-soolo, jonka jälkeen Steve Hackett vinguttaa kitaraansa jumalallisesti. Myös Phil Collinsin rummutus oli aikaansa edellä vuonna 1973. Ja jos joku ei tiedä, oli tuohon aikaan Genesiksen solistina Peter Gabriel, joka sai myöhemmin vähän niin kuin kenkää, kun pukeutui keikoilla syöpäkasvaimeksi, kukkakaaliksi yms.
Muut bändin jätkät soittivat mutrusuina, vakavina ja ehdotonta virtuoosimaisuutta osoittaen. Gabrielin lähdettyä ei kestänyt montakaan vuotta, kun Genesis alkoi syytää virtaviivaista listapoppia. Invisible Touch nousi Yhdysvalloissa ykkköseksi. Dancing With The Moonlit Knight kipusi aikoinaan UK:ssa kolmossijalle, mikä on singlettömälle teemalevylle varsin kunnioitettava saavutus.
Saatan ottaa yhden.
Joo meinasin viettää kalsonkipäivän pelaten änäriä,