Liitytäänpä joukkoon. Ryypiskelen tänään hissukseen kyllä kalsarit jalassa, mutta niiden päällä on byysat. Tämä siksi, että juon liikkuvassa autossa. Ja ei suinkaan, en kuskin paikalla, vaan pelkääjän. Olen tässä lähdössä Etelä-Pohjanmaalle h-a-vaimon kanssa. Tietenkin osakkeeni kohoavat hänen silmissään kun juopaisen pari pulloa helmeilevää onppu-viiniä. Mutta eihän anoppia selvinpäin kestä, eihän? No tietenkin Jansson kestää, peseehän Jansson anoppinsa selän ja silleen ja toisinpäin.
Mutta en riko artiklaa numero yksi: baariin ei ole meneminen, mikäli on kirjoittanut kalsarikänniketjuun saman illan aikana.
Tahdon jakaa kanssanne erään progressiivisen rockin mestariteoksen, nimittäin Genesiksen Firth Of Fifthin. Kappale on mielestäni Selling England By The Pound -levyn toiseksi paras kappale sitten Dancing With The Moonlit Knightin. Huomatkaa erityisesti Tony Banksin uskomaton ARP-soolo, jonka jälkeen Steve Hackett vinguttaa kitaraansa jumalallisesti. Myös Phil Collinsin rummutus oli aikaansa edellä vuonna 1973. Ja jos joku ei tiedä, oli tuohon aikaan Genesiksen solistina Peter Gabriel, joka sai myöhemmin vähän niin kuin kenkää, kun pukeutui keikoilla syöpäkasvaimeksi, kukkakaaliksi yms.
Muut bändin jätkät soittivat mutrusuina, vakavina ja ehdotonta virtuoosimaisuutta osoittaen. Gabrielin lähdettyä ei kestänyt montakaan vuotta, kun Genesis alkoi syytää virtaviivaista listapoppia. Invisible Touch nousi Yhdysvalloissa ykkköseksi. Dancing With The Moonlit Knight kipusi aikoinaan UK:ssa kolmossijalle, mikä on singlettömälle teemalevylle varsin kunnioitettava saavutus.
http://www.youtube.com/watch?v=SD5engyVXe0
Ja linkkihän on tietenkin peräisin YouTubesta.
E: ja mikähän vittu siinä on niin vaikeaa saada tuohon linkkiin biisin nimi eikä vain sekopäistä koodia...