Olen jo illan aikana miltei rakastunut tulisesti parvekkeella tupakoidessani. Ohikulkenut enkeliasuinen blondi kulki kauniisti lyhyen hameenhelmansa ja kauniiden sääriensä kanssa halki sumuisen Hervannan sivukadun tietämättä tuottavansa pakahduttavaa, suorastaan dostojevskilaista rakkauden tunnetta parvekkeella katselevan nuoren miehen sydämeen. Kevät saa, mutta minä en, sanoi vanha kansa aikanaan. Mutta olen vankasti pitäytynyt tänä viikonloppuna hillityssä kalsarikännitilassa, enkä lähde ihmisten ilmoille poukkoilemaan. Tässäkin on jo tarpeeksi, saati että kanssaihmiset vielä joutuisivat kuuntelemaan ääntänikin.