Huikeaa!
Mua aina harmittaa, miksi Eput ei enää aikoihin ole tehnyt näin hyviä biisejä.
Jäähyväiset rock´n´rollille
e: Muistin juuri. Onhan Mel Gibsonin tähdittämä Parker-leffa itseasiassa todella hyvä. Oikea Parker on tietysti vielä astetta kovempi jätkä, mutta hyvä leffa.
No nyt on sitten nähty sivusilmällä Resident Evil:Apocalypse, ihan jees. Extinctionia odotellessa, kyllähän näitä katsoo. Jotenkin vaan tulee vahva tunne siitä, että missä on Silent hill 2?
Kumpaakaan en edellä mainituista ole nähnyt. Jotenkin ei nuo kauhuleffat tms. lähde(vai onko edes kyse kauhusta?) ja toinen ongelma on se ettei niistä tähän päivään mennessä ole tehty tarpeeksi pelottavaa ihmiselle joka ajattelee et "Tuohan on vain elokuvaa" :)
Jos haluat katsoa pelottavia leffoja niin katsele Uwe Böllin ohjaustuotanto läpi. Aivan sama mikä genre ja mitkä ovat odotuksesi niin väristykset takaan.
Ps. Uwe on erikoistunut ohjaamaan hittipeleistä tehtyjä leffoja.
Kumpaakaan en edellä mainituista ole nähnyt. Jotenkin ei nuo kauhuleffat tms. lähde(vai onko edes kyse kauhusta?) ja toinen ongelma on se ettei niistä tähän päivään mennessä ole tehty tarpeeksi pelottavaa ihmiselle joka ajattelee et "Tuohan on vain elokuvaa" :)
Kiitti vinkistä. Sitä pelottavaa leffaa etsiessä uusista parasta on mielestäni "kunniattomat paskiaiset". Leffassa tuli nähtyä ja sen jälkeen dvd ostettua...
"bongiorno" - kevyehköllä jenkkikorostuksella :)
Basterdsi jätti mut kylmäksi. Odotin kai liikaa, hyvä leffa. Muttei kaiken sen hehkutuksen arvoinen. Samoiten kehuttu Frank Millerin The Spirit ei oikein uponnut, mutta toisaalta taasen The Crow toimi.
Mutta asiasta ketjuun poiketen maistelkaapas joskus krounenbourg olutta, perusbulkkilaageriksi yllättävän hyvää tavaraa.
Kunniattomat paskiaiset jätti itsenikin kylmäksi, parasta ehdottomasti Christoph Waltz, huonointa tarpeettoman raaka perustelematon väkivalta. Tuntuu vähän siltä, että Tarantinon eväät on syöty. Death proofista pidin, sekin piti toki vain suhteuttaa vain siihen kulttuuriin, mitä se imitoi. The Spirit pitäisi katsoa.
Kunniattomat paskiaiset jätti itsenikin kylmäksi, parasta ehdottomasti Christoph Waltz, huonointa tarpeettoman raaka perustelematon väkivalta. Tuntuu vähän siltä, että Tarantinon eväät on syöty. Death proofista pidin, sekin piti toki vain suhteuttaa vain siihen kulttuuriin, mitä se imitoi. The Spirit pitäisi katsoa.
No Waltz oli koko leffan ja mielestäni viime vuoden paras näyttelijä(jos elokuvia katsellaan).Toisaalta tämä oli Tarantinolta väkivallan suhteen jopa ns. kevyttä, jos mietitään esim Kill Billit joista toki ensimmäinen oli melko surkea (eli paska). Itse en toisaalta näe tuota väkivaltaa toisen maailmansodan suhteen mitenkään perustelemattomana. Tuossa lopussa toki oli Hitler yms. Saksan ylin johto mukana, mutta mielestäni koko loppukohtaus käänneettiin ns. natsit vs juutalaiset ja tuo koko homma oli sitä mukaa jopa perusteltu. Ja helvetin hyvä et kuvissa oli Adolf ja "kerma" :)
Kill Billisäkin se konteksti perustelee sen väkivallan, eli Samurai Jack. Kun taas sotaan kyllä liittyy tarpeeton määrä tarpeetonta väkivaltaa, mutta siitä huolimatta tuo "hymyssä suin" kuvattu julmuus mitä Bastardsissa oli oli inhottavaa.
Kyllä se on tavallaan tietysti ihan totta, mutta mielestäni esim. Rautaristi kuvaa paljon paremmin sitä sodan julmuutta, onhan noita muitakin, Gallipoli, Kwai-joen silta vaikkapa.
Bastards nyt ei kuitenkaan ole edes sotaelokuva vaan jonkinlainen väkivallan kuvaus oudolla humoristisella otteella, itse en siitä pitänyt kovin kaan paljoa. Siis itse elokuvasta kyllä pidin jossain määrin paljonkin, mutta kaikenkaikkiiaan siitä jäi vähän ristiriitainen olo.
Sanoppa muuta, suuhun jäi erittäin öljyinen maku leffan jäljiltä joten juon tölkin tai kaksi lisää olutta saadakseni maun suustani.
Kyllä se on tavallaan tietysti ihan totta, mutta mielestäni esim. Rautaristi kuvaa paljon paremmin sitä sodan julmuutta, onhan noita muitakin, Gallipoli, Kwai-joen silta vaikkapa.
Bastards nyt ei kuitenkaan ole edes sotaelokuva vaan jonkinlainen väkivallan kuvaus oudolla humoristisella otteella, itse en siitä pitänyt kovin kaan paljoa. Siis itse elokuvasta kyllä pidin jossain määrin paljonkin, mutta kaikenkaikkiiaan siitä jäi vähän ristiriitainen olo.
No ei sotaelokuva, mutta siltikään en elokuvan väkivaltaisuudesta ja merkityksestä saa mitenkään liioiteltua väkivaltaa. Mielestäni kuitenkin tuossa kaikki oli ns.kuvainnollista ja kuitenkin kertoi natsien julmuudesta.
Ymmärrän, et nuo pesäpallomailoilla hakkaamiset voivat olla liioiteltuja jonkun mielestä, mut ei toinen maailman sotakaan helppo ollut.
Ja lopuksi sanottava että tätä elokuvaa on toisaalta turha verrata mihinkään sotaelokuvaan, koska tämä ei edes yrittänyt olla sotaleffa. Ja voisin veikata ettei ole koskaan tehty yhtään elokuvaa joka kertoisi realistisesti sodasta :)
Joo, tuskin saan oikein tuotua esille omaa näkemystäni. Mutta mitä tulee tuohon realistiseen kuvaukseen, niin minä en ainakaan halua, että sellaista ikinä edes tehdään. Jos miettii esim. jotain Puolaa, niin ne kauheudet mitä siellä tapahtui noin viiden ja puolen vuoden aikana ei kaipaa mitään realistista toistoa. Lähinnä kaivattais vain ihmisten päihin nuijimista siitä, että sodissa ei ole mitään hohdokasta. Näitä kauheuksia tekivät kaikki, korostan kaikki. Puolahan kärsi eniten ehkä strategisen sijaintinsa lisäksi, sen takia että molemmilla puolilla oli aika vihamielistä suhtautumista Puolaan ylipäätään. Ensimmäinen maailmansota oli ehkä vielä vähemmän hohdokas kellekään. Sen aikainen doktriini itsessään tappoi miljoonia sotilaita ja siviileitä.
Hyvää yötä vaan kaikille, käy toi useampi litra karhua ja crowmooria jo sen verran väsyttämään.
Viikatteen merkeissä on hyvä nukahtaa.