Uleåborgir
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Minä olen paras, jos puhutaan lihasta, kalasta, sienistä tai äyriäisistä.
Mulla on pistämätön valtti hihassa: karjalaisen keittiön perusteet. Aina tarvitaan litra kermaa, kilo voita, kourallinen suolaa ja toinen pippuria. Sitten mietitään, että mitä muuta oikeastaan edes tarvitaan...
Höpöjä höpöjä.
Mä käytän kahta litraa kermaa, kahta kiloa voita, kahta kourallista suolaa ja ehkä jonkun verran pippuria. Valkosipulia sitäkin enemmän.
Tämä ei kuitenkaan koske poronkäristystä. Käristys valmistetaan stressittömästä poronlihasta. Sellaisesta, jossa poro on viettänyt viikon "vapaana" aitauksessa ja ammuttu äkkikuolemaperiaatteella aitaukseen. Näin ei lihaan synny stressin aiheuttamaa sitkeyttä.
Edit:
P.S. Sipulia voi käyttää, mutta se ei saa olla mukana lopullisessa substanssissa. Esimerkiksi perunamuusin teossa käytän puolikasta sipulia kokonaisena - joo-o, voi se puolikaskin olla kokonainen - jotta siitä tulee sipulin aromia safkaan. Moni ei pidä mauttomista sipuliroippeista lopullisessa safkassa. Siksi nostan puolikkaan sipulin pois muusista ennen tarjoilua.
Käristys paistetaan voissa ja tarjoillaan voirikkaaseen muusiin tehdyssä kraaterissa. Puolukkasurvos asetellaan lautasen reunalle, jotta ruokailija voisi tehdä päätösen itse, käyttääkö survosta vai ei. Survoksessa on oltava rutkasti sokeria.
Voissa paistettu lampaankääpä ja suppilovahvero maistuvat kaikille. Nämä ovat lähimetsiemme aarteita. Etenkin rapeat suppilovahverot ovat nannaa. Oih! Ja tietenkin tarjoiltuna paksussa voi-kermakastikkeessa.