Osaakos täällä joku analyytikko sanoa mikä KalPan peleissä on muuttunut, tai siis miten pelit on eronneet toisistaan, kun käsittääkseni tän kauden pelit on olleet kenttätapahtumiltaan suht tasaväkisiä, mutta silti kauden alussa hävittiin 4 peliä, sitten voitettiin seuraavat 4 peliä ja nyt on sitten taas hävitty 5 peliä. Mä en oikein usko, että Laukkanen (tai koko valmennustiimi) oli ensin 4 peliä huono valmentaja, sitten 4 peliä hyvä ja taas 5 peliä huono. Pelasiko KalPa jotenkin eri tavalla noissa neljässä voitetussa pelissä, vai oliko vain vastustajat huonompia, vai mikä eron mahtoi tehdä?
Ensimmäisessä kolmessa pelissä KalPa teki yhteensä kaksi maalia. Vastassa olivat SaiPa (1-3), JYP (1-2) ja Tappara (0-1). Noissa peleissä ainoastaan Kasperi Kapanen väläytteli röyhkeää maalille menemisen taitoa. Peli oli näennäisen suoraviivaista, mutta tehotonta. Lauottiin, mutta pääsääntöisesti ulkona parhaasta maalintekosektorista.
Sitten heräsi Lehkonen ja pelattiin ihan kelvollinen peli Ilvestä vastaan (3-3), joka hävittiin voittolaukauskilpailussa. Pelissä oli jo merkkejä paremmasta, oikeasti suoraviivaisesta pelistä. Nyt päästiin jo oikeasti vaarallisiin maalintekopaikkoihinkin.
Sen jälkeen tuli tämä voittoputki, jossa kaatuivat Ässät (4-0), TPS (3-0), Blues (3-2 ja.) ja HPK (2-1). Näissä peleissä joukkueen pelitapa näytti jo menneen uomiinsa. Puolustettiin nöyrästi ja kiekonriiston jälkeen avattiin nopeasti ja suoraviivaisesti. Peli oli hyvännäköistä, rehellistä, voittavaa peruskiekkoa, jossa ajettiin suoraan maalille ja päätettiin hyökkäys laukaukseen. No, jälkiviisaana sarjataulukkoa tuijotellessa voi todeta, etteivät nämä vastustajat tainneet kuitenkaan olla ehkä sitä alkukauden kermaa. Yhtäkaikki peli miellytti ainakin minun silmääni. Tässä vaiheessa Halonen loukkaantui, eli sairastuvalla oli jo kaksi runkopuolustajaa.
Sitten tuli tämä legendaarinen Kärpät-ottelu (0-4), joka oli päävalmentajan mielestä alkukauden paras peli. En ymmärrä vieläkään minkä lasien läpi katsottuna. Pelin avaaminen oli käsittämättömän hidasta. Hyökkäykset puuroutuivat ensimmäistä erää lukuunottamatta keskialueelle. Kiekkoa kyllä pidettiin omilla kiitettävästi, mutta suurinosa hallinta-ajasta oli joko omassa päässä tai hyökkäysalueen kulmassa. Joukkuetta vaivasi selvästi haluttomuus mennä hakattavaksi maalin eteen. Liekö syynä ollut neljän pelin voittoputki? Tähän lisättynä pari oman pään kardinaalimunausta, niin peli oli taputeltu.
Sen jälkeen ovat tulleet nämä tappiot HIFK:ta (1-2), JYP:iä (0-1), SaiPaa (2-3) ja eilen Ilvestä vastaan (2-4). JYP-pelissä tippui Kauppinenkin kaiken lisäksi loukkaantuneiden listalle. Näissä viidessä pelissä on taas tehty kokonaiset viisi maalia, vaikka päävalmentajan mukaan hyökkäyspeli on ollut paikoitellen "raikasta". Todellisuudessa sama saatanan hyökkäyspään surffailu on jatkunut, joka alkoi "kauden parhaassa pelissä".
KalPalla ovat olleet murheena puolustuspään loukkaantumiset, mutta ne eivät selitä hyökkäyspään mielikuvituksettomuutta ja haluttomuutta. Vaikka en mikään analyytikko olekaan, syyttävä sormeni osoittaa päävalmentajaan. Hänen mukaansa hyökkäyspeli on raikasta silloin, kun tehdään nolla maalia ja pyöritään kulmissa.
Voihan tietenkin olla, että meillä on penkin takana väärinymmärretty nero, joka on keksinyt jääkiekon uudelleen. Kun vanhan liiton miehet keskittyvät maalintekoon, voittaa uusi sukupolvi Laukkasen johdolla mestaruudet yleisöä miellyttävällä, "raikkaalla hyökkäyspelillä".
Tuokkolan Pekalle iso kiitos. Ilman sinua meillä ei olisi edes noita kolmeatoista pistettä.
