Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Kenties retoriseksi tarkoitetussa kysymyksessäsi on vakava looginen argumentaatiovirhe, jollaisella sanotaanko vaikka epästandardisti käyttäytyvät keskustelijat pyrkivät toisinaan asettamaan sanoja toisten suuhun. Vastaan silti.Ovatko kaikki konttorityöpaikat joissa jengi ei pönötä jatkuvasti puvut päällä jopohinttarien firmoja? Omassa työpaikassa nämä pukuihmiset rajoittuvat lähinnä toimitusjohtajiin ja muihin isompiin pomoihin. Muutoin on niitä villa- ja t-paitoja pääsääntöisesti. Jopoja en tuolla muista bonganneeni.
Erittäin harvassa firmassa ihan jokaisella miehellä on päivittäin puku yllä. Tässä suhteessa tilanne ei ollut 20 tai 30 vuotta sitten merkittävästi erilainen, koska työnsä toimiston uumenissa päivittäin tehneet toimihenkilömiehet eivät silloinkaan olleet pukujengiä, varastojannuista ja aateekoon kavereista puhumattakaan.
Edellä oli puhetta puvun käytön vähenemisestä tai ainakin puvun käytön luontessa tapahtuneesta muutoksesta työpaikoilla. Silloin on olennaista arvioida sitä, onko esimerkiksi jotakin tiettyä tehtäväaluetta edustavien henkilöiden työpukeutumisen normistossa tapahtunut muutoksia jollakin aikavälillä, eli vaikkapa siirrytty puvun käytöstä kohti monimuotoisempia asukokonaisuuksia. Samalla olisi relevanttia tutkia, ovatko oletetut muutokset keskittyneet määrätyille toimialoille tai olleet peräti toimialariippumattomia. Sen sijaan jonkun suorittavaa työtä tekevän t-paitamiehen työpukeutuminen ennen ja nyt on tässä katsannossa sivuseikka, mikäli t-paitajampan vastaavaa työtä tekevät kollegat eivät ole tarkastelujakson puitteissa käyttäneet töissä lainkaan pukua.
Aihetta sivuten: IBM oli takavuosikymmeninä tunnettu suht tiukasta pukukoodistaan. Tumma puku, valkoinen paita ja skraga olivat työnantajan vaatima työpukeutumiskoodi miespuolisille työntekijöille. Ehkä tuohon oli poikkeuksia, mutta ainakin konttorityötä tekevät ja edes teoriassa asiakkaiden silmiin päätyvät asiantuntijatyötä tekevät olivat pukupakon piirissä. Suomessa IBM:n koodi alkoi murentua viimeistään 90-luvulla. Muistan, kun olin IBM:n pääkonttorilla nuorena jannuna kuuntelemassa silloisen PC-divisioonan Suomen johtajan puheenvuoroa erityyppisistä jälleenmyyjistä ja analyytikoista koostuvalle yleisölle. Johtajalla oli yllään siniset farkut ja purjeduskengät, valkoinen paita ylänappi auki, ja pikkutakin dirika jätti tuolin selkänojalle. Elettiin todennäköisesti vuotta 1993. Vieressä istuneen kollegan mukaan kyseinen pukeutumistyyli ei olisi käynyt IBM:llä laatuun silloista lamaa edeltäneenä aikana. IBM:n pukupolitiikka ei ole tainnut enää tämän vuosisadan puolella juuri poiketa muista isoista IT-firmoista. Kaipa firmojen pukukoodit pyrkivät ennen pitkää kehittymään toimialan, asiakkaiden ja näiden ympärillä toimivan koko ekosysteemin odotusten kaltaisiksi.