Kyllähän puku alkaa olemaan vähän menneen maailman juttu. Jossain pankkialalla se on varmaan edelleen ok, mutta esimerkiksi teollisuudessa se luultavasti viestii substanssiosaamisen puutteesta. Jos mulla on tuote tai palvelu, joka tekee asiakkaan liiketoiminnasta kannattavampaa, ei siinä mitään pukuja tarvita. Riittää, että asiakkaalle kerrotaan teknistaloudellisia tosiasioita.
Jonkun isonkin teollisuusintegraatin johtaja voi ihan hyvin olla palaverissa firmansa työtakki päällä, oli kyse sitten Suomesta, Saksasta, Britanniasta tai Kiinasta. Ei hänkään halua näyttää urpolta siellä laitoksessaan, joten älä näytä sinäkään jos menet häntä tapaamaan.
Toisaalta ihan hyvin ovat bisnestä tehneet nämä Roviot ja muutkin, vaikka ne jätkät esiintyy aina tyyliin huppari päällä.
Jos jossakin jopohinttarien firmassa kuljetaan villapuseroissa ja koristossuissa ja pidetään villamyssyä päässä sisätiloissa, niin ei se sitä tarkoita, ettei muualla saatettaisi sonnustautua edelleen pukuun.
Tietysti jonkin uudentyyppisen bisneksen ympärille syntyvän klusterin ihmiset jakavat helpoiten keskenään myös käytös- ja pukeutumiskoodeihin liittyviä asioita. Olen samaa mieltä julle-jr:n kanssa siitä, että pukeutuminen on monella tapaa myös uskottavuuskysymys. Jonkin digitoimiston luova johtaja ei kovin montaa kertaa vuodessa laita pukua ylleen, ja saman yritysryppään koodari tms. ei varmaan koskaan, vaikka käyntikorttiin olisi printattu mikä nimike hyvänsä. Sama juttu toisinpäin vaikka jossakin lakifirmassa,
Se on sitten eri asia, millainen rooli jollakin alalla on bisnespukeutumiseen liittyvien laajojen muutosten virrassa. Lisäksi on hyvä huomata, ettei mikään ole puvuissakaan täysin immuunia muutoksille. Otetaan nyt esimerkkinä jokin 2-rivinen puvuntakki. Ei sellaisia juuri kukaan nykyään pidä saati osta, paitsi ikäihmiset ja ne, joiden virka-asu on jostakin syystä tuollainen. En edes muista, koska olen bisnesasioissa kohdannut jonkun miehen 2-rivinen takki yllään. Tavanomaisissa arkipuvuissa ja niiden kanssa sopiviksi katsotuissa asusteissa tapahtuu niin ikään jatkuvaa muutosta. Miehet käyttävät hitusen verran eri näköisiä pukuja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Kravatti on muuten viimeisten noin 10-15 vuoden aikana alkanut muutamissa bisneksissä hiljalleen kadota, tai ainakin skragan käyttö on vähentynyt. Omalla työpaikallani en pidä tavallisesti lainkaan kravattia, paitsi silloin jos on määrätynlaisia asiakas- tai sidosryhmätapaamisia. Muutosta kuvaa hyvin se, että entisen työnantajani toimitusjohtaja lausui joskus vuosituhannen vaihteessa, että "jos joku firman miehistä menee asiakaskäynnille ilman kravattia, niin kenkää tulee". Sama äijä kulki 10 vuotta myöhemmin ilman kravattia asiakkaissa, ei tosin aina ja joka paikassa, mutta melko usein kuitenkin.
Toinen kysymys on se, että voitaisiinko pukeutumisessa mennä vähän rennompaan suuntaan. Joku raja tietenkin pitää olla, mutta olisi helpompaa ja halvempaa, jos ei pokkuroitaisi niin paljon.
Vaikka olisi miten hienot ja istuvat puvut ja viimeisen päälle kauluspaidat, niin ei ne kovin mukavia asusteita ole. Joka muuta väittää on väärässä. Vai sattumaltako vain elokuvissa otetaan ne vermeet heti pois, kun päästään siitä ahdistavasta tilanteesta. Miksi ei voitaisi mennä rennompaan suuntaan vetämättä ylilyönti toiseen päähän missä kaikki olisi kalsareissa.
Jos laadukas puku on istuva ja hyvästä materiaalista tehdyn paidan koko on oikea, niin ei ole mitään estettä sille, etteikö puku voisi olla mukava yllä. Mukavuus on myös erittäin keskeinen vaatimus hankittavalle puvulle. Lausun tämän väitteen pidettyäni erilaisia pukuja päällä noin 250-300 päivänä vuodessa yli 20 vuoden ajan, en katsottuani elokuvia.
Tietenkin jos pukua - tai mitä hyvänsä muuta vaatekokonaisuutta - ei pidä kuin korkeintaan satunnaisesti, niin epäilemättä se voi tuntua vieraalta. Enkä minäkään halua pitää päälläni epämukavia vaatteita, pukua tai muutakaan. Räätälinpukua ostaessani saan istuvuudesta alun alkaenkin korkean varmuuden, mutta tehdaspukua ostaessa pitää olla erityisen hereillä. Suosin hyvin istuvia mutta ihan hivenen verran väljyyttä tarjoavia pukuja. Kovin tyköistuva puku ei ole minun juttuni.