Jukan takahiukset kirjoitti:
Lainaus on vain osoituksena siihen, että vastaan tuohon viestiisi.
Tilanne on myös työmarkkinoilla Helsingissä erilainen kuin muualla maassa. Korkeapalkkaista akateemisesti koulutetuille suunnattua työtä on huomattavasti enemmän kuin muualla maassa. Sama koskee uskoakseni myös Oulua (vaikkakin hieman pienemmässä mittakaavassa). Tämä tarkoittaa myös sitä, että palkat alueella ovat korkeammat kuin pienemmillä paikkakunnilla. On kuitenkin totta, että 1800 euroa kuussa käteen per lärvi on yli maan laskennallisen keskiarvon (jossa on kuitenkin mukana kaikki ihmiset, mutta ei esimerkiksi pimeää työtä), joten oikeasti työssäkäyvien ihmisten palkkojen keskiarvo lienee kuitenkin hieman yli tuon.
Ja viittasin tuolla nuorella ja koulutetulla pariskunnalla akateemisen koulutuksen saaneisiin ihmisiin, jotka ovat työuransa alkutaipaleella yksityisellä puolella. Ja siellä todellakaan 1800 euroa kuussa käteen ei ole epätavallista. Oma ammattiyhdistykseni suosittelee valmistumisen jälkeen alkupalkaksi (brutto) Helsingin seudulla 3000 euroa kuussa (mikä on omasta mielestäni kyllä yläkanttiin, ).
Lisäksi esimerkissäni oli mainittu, että tuolla aikataululla lainan takaisinmaksuaika oli sen 16 vuotta. noin 650 euroa kuussa vähentämällä takaisinmaksuaika olisikin jo lähes 30 vuotta (edelleen 3,5 prosentin oletetulla vuosikorolla). Käsittääkseni keskimääräinen asuntolainan pitoaika Suomessa on 25-30 vuotta (en tiedä varmasti), joten tuonhintaisen asunnon takaisinmaksu ei poikkea mitenkään olettamuksieni perusteella maan keskiarvosta. Oliko muuten vielä sellainen juttu (en ole ihan varma), että ensiasunnon ostaja saa vähentää asuntolainan korot täysimääräisinä verotuksessaan? Se helpottaisi entistä enemmän tilannetta.
Tilanne onkin jo hieman erilainen siinä vaiheessa, jos pitäisi alkaa ostamaan 300 000 euron asuntoa tässä nuoressa iässä. Mutta toisaalta itse en ainakaan sellaisesta edes unelmoi, koska tiedän joillain muilla olevan varaa maksaa enemmän kuin itselläni. Suurinpiirtein 100k euron henkilökohtaiseen asuntolainaan uskoisin itselläni yksin olevan varaa muutaman vuoden päästä, jos vähentäisin sitä oletetulla 3,5 prosentin korolla 25 vuotta. Ei siinä muuten herroiksi pystyisi sivulla elämään, mutta sillä oletetulla eläisi ihan hyvää keskiluokkaista elämää lainanmaksun ohessa. Kun ottaa tuon toisen puoliskoni mukaan summaan, 200k laina olisi ehkä liioiteltu, mutta kuitenkin.
Asuntolainalla on muutenkin erittäin vaikea pelata itseään tai perhettään konkurssiin, jos osaa yhtään pitää finansseistaan huolta. Lainaa saa 70% asunnon hinnasta ostettavan asunnon itsensä ollessa takuuna, olisikohan valtiokin jopa taannut 15% asunnon hinnasta päälle (loput pitää olla itse kerättynä eli 15% asunnon hinnasta), joten asunnon voi menettää, mutta juuri paljoa muuta ei, ellei ylijäävää omaa osuutta ole rahoitettu velalla, jolle ei ole takuita. Nämä ns. kahden asunnon loukut olivat joillekin lama-aikana ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta muuten asunto on mielestäni kuitenkin konkurssiriskin osalta yksi turvallisimmista sijoituksista.
Ja toisaalta mitä pahaa siinä on, että asuu vuokralla, jos ei rahat riitä omaan haluamansa kokoiseen asuntoon haluamassaan paikassa? Mieluiten minäkin muuttaisin johonkin Westendiin ja ostaisin sen farmarivolvon ja Magnum Busterin, mutta ei siihen ole itselläni mitenkään varaa. Sen vuoksi asun kerrostalokaksiossa Helsingin puolella, ajan satunnaisesti faijalta lainatulla Seatilla ja lokittelen kaverin omistamassa yli 20v vanhassa R-Busterissa, jos vesille haluan. Enkä voi sanoa olevani mitenkään onneton elämääni.