Sähkäreistä löytyy kyllä aikamoisia venkuloita.
Kotitalouksille töitä tekevän ja asiallisesti laskuttavan sähkömiehen löytäminen vaatii melkeinpä suhteita. Näin on varsinkin pk-seudulla. Maaseudulla on eri. Maalla sähkömieheltä loppuvat äkkiä asiakkaat, jos tulee jatkuvasti jotain sanomista. Pääkaupunkiseudulla voi tehdä pitkään niin, että lähetellään enemmän tai vähemmän överiksi vedettyjä laskuja asiakkaan naamataulun perusteella.
Asuin viime vuosikymmenellä jonkin aikaa Espoossa. Hankin espoonlahtelaiseen kolmioon pinta-asennuksena muutamia sähköpistorasioita, parit rakoset tv-antennia varten, ja jotain muuta tarpeellista. Hinta-arvion tekeminen oli ihan helvetin vaikeaa etukäteen, kuinkas muuten. Lopulta sain urakoitsijan heittämään jonkin "alkaen 500 euroa" -hinnan, johon sitten tulisi jotain päälle, jos on jotain vähän aikaavievempää työtä tai tarvikkeita kuluu ajateltua enemmän.
Sähkömies tuli paikalle sovittuna päivänä. Olin tuolloin työmatkalla, joten en päässyt näkemään koko tyyppiä. Vaimo oli pienen lapsen kanssa kotona avaamassa ovea. Ilmeni, että paikalle tulikin kaksi sähkömiestä, asentajan lisäksi myös amis-ikäisen oloinen apumies. Vaimo oli lähimaisemissa koko ajan, ja laittoi ylös että miehet saapuivat klo 8:30 ja poistuivat noin klo 14:00. Välillä tehtiin yksi noin 45 minuutin reissu luultavasti läheiseen sähkötukkuliikkeeseen.
Aikanaan saapui lasku, muistaakseni vähän alle 2000 euroa.
Oli laskutettu kahden täysihintaisen miehen työt koko päivältä, lisäksi älyttömästi kilometrejä, sisältäen matkat konttorilta asiakkaalle ja takaisin (liikaa) ja kaksi käyntiä sähkötukussa. Kilometrejä ei laskuun eritelty, mutta ei noista todellisuudessa olisi tullut puoliakaan, ottaen huomioon että tukussa ei varmasti käyty kuin yhden kerran. Eikä asiakkaalta tuollaisesta pikkukeikasta voi laskuttaa kahta tukkukäyntiä, kyllä ammattimiesten pitää ymmärtää kertakatsomisella mitä täytyy ostaa. Toisekseen, mitään niin epästandardia tavaraa ei urakkaamme kuulunut, mitä heidän pakuautossaan ei mitä ilmeisimmin olisi jo ollut kuormassa. Lisäksi kaapeleista oli laskutettu jäätävästi, noin 5-kertaisia määriä kuin mitä asentajien jäljiltä jäi paikoilleen - varovasti arvioiden. Olipa helvetinmoiset hukkapalat. Lisäksi tarvikehinnoissa oli ihan kunnolla katetta katteen päälle.
Sähkömiehen asenne oli jokseenkin ylimielinen kun soitin takaisin laskusta. Uhkailtuani lakimiehellä, poliisilla ja kuluttajaviranomaisella sain vähän tyyliä muuttumaan. Oli tuossa niin paljon näyttöön perustuvaa rötöstä mukana, että tapahtuneeseen oli pakko puuttua jämäkästi.
Tein sähkömiehelle omaan näkemykseeni perustuvan laskuehdotuksen, realistisilla työ- ja tarvikemäärillä, kilometrikorvauksilla sekä tarvikehinnoilla. Harjoittelijan roolissa selvästi toimivan apumiehen hinnan pidin kuitenkin normaalina tuntihintana, eli sen verran ajattelin tulla vastaan. Tuon perusteella oikea hinta olisi lähes puolet alempi kuin mitä oli yritetty laskuttaa.
Pääsimme yllättävän nopeasti sopuun asiassa, ja lopulta maksoin sen mitä olin laskenutkin, tosin seuraavaan sataseen ylöspäin pyöristettynä. Hommasta jäi tunkkainen kusetuksen maku, koska sähkömies tasan tarkkaan tiesi mitä vilunkipeliä oli lähtenyt pelaamaan. Eikä varmasti ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta.
Paras juttu oli kuitenkin sähkömiehen palkkakuoppaan vetoaminen siinä vaiheessa, kun mikään venkoilu ei enää auttanut. "Koeta nyt hyvä mies ymmärtää, että sähkömiesten palkat ovat tosi huonot, putkimies tekee paljon parempaa tiliä". No oli se helvetin hyvä etten tilannut putkimiestä sähköhommiin.