Pari päivää sitten sateinen ja tuulinen iltapäivä ja ilta Tainionvirralla. Kehno sää piti huolen siitä, ettei porukkaa ollut pahemmin liikkeellä. Tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä yleensä tuolla tuppaa olemaan tungosta liiankin kanssa.
Alkuun parisen tuntia Holtinkoskella, jossa vesi oli muuttunut paskanruskeaksi. Kaloista ei näköhavaintoja, mutta yllättämään pääsi parinkymmenen sentin mittainen harjus, joka hairahti helmi-Räsäseen.
Seuraavaksi Jääsjärven suulle, läheiselle virtapaikalle. Ei hajua, mikä "koski" mahtaa olla nimeltään. Lyhyt piipahdus, sillä pohjaan jäänyt Räsänen ja perhostelun yhteydessä katkennut perukesiima korpesivat siinä määrin, että päätin siirtyä Ekokoskelle.
Ekokoskellakaan ei ollut ruuhkaa, joten pääsin heittelemään heti parhailta paikoilta. Kaksi heittoa ja kala kiinni. Ja tämä olikin varsin mukava vedenelävä. Kala lähti syösymään niskalta kohti vuolaampaa koskea ja itse sain liukastella perässä persuksissa pelko siiman loppumisesta. Jarru oli unohtunut aavistuksen löysälle ja kala vei siimaa urakalla. Melko kauan sai pirteää istaria väsytellä, muniaan myöten rantakivikossa kompuroida, ja yrittää haavomistakin kolmesti ennen kalan antautumista. Parin kilon kirjoloheksi paljastui, eikä loimutettuna maistunut edes mutaiselta. Mukava reissu, mukava väsytys ja muistaakseni suurin koskaan saamani kirjolohi.
Huomenna tai ylihuomenna täytyisi lähteä kokeilemaan Niemisjärvelle. Sielläkään en ole käynyt aiemmin, joten hakuammuntaa odotettavissa.
Pidemmälle edettyään kesä mennyt varsin kalastuspainotteisesti ja hauskaa on piisannut. Alan lehdistöön täytyisi taas raapustella useampikin juttu. Mitä parhain kesä, kun sen vielä saa viettää rakkaiden harrastusten parissa niin, että siitä vielä maksetaankin.
Syysrauhoitukset lähenevät nekin vinhasti, mutta vielä olisi muutamalle koskireissulle aikaa. Loppusyksy sitten uisteluhommia. Jos ei jääkiekkokausi olisi alkamassa, odottelisin jo malttamattomana tulevaa kesää. Kovin helpolla kalahommiin ei kyllä innostuttuaan kyllästymään pääse.