Ostin pitkästä aikaa uuden uistimeen pakkiin, nimittäin Kuusamon "Monnin", joka on toiselta puolelta hopeinen ja toiselta punainen painaen 15 g. Saman firman Proffa kun jäi aiemmin kesällä yli kymmenen vuoden palveluksen jälkeen Saimaan syvyyksiin. Onkohan kellään kokemuksia tästä lätkästä, saako sillä mitään?
Aika paljonkin saaneet minulla Monnit uittoaikaa, vaan eipä ole oikein mitään noussut. Punaselkäinen osoittautunut kuitenkin tehokkaammaksi, kuin metallinväriselkäinen.
Mutta joo. Kuusingilla käyty. Vesi kovasti vähissä, ottipelit vähissä, kalat vähissä ja alkureissun aikaan porukka joella vähissä.
Esimerkkinä viime kesänä hyvin kalaa antanut Kiukaankorvan seutu. Siinä missä viimeksi sai kahlata muniaan myöten ylittääkseen pienen sivupuron, pääsi kivisestä uomasta nyt yli kuivin kengin. Eräs toinen kehuttu kohta Sipinoskella, ruohosaarekkeen sivu-uomassa myös mahdoton kalastettava, vettä ehkä kymmenen senttiä.
Eipä veden vähyys kuitenkaan suuremmin haitannut. Mukavaa oli ja olisihan sitä mieluusti kalastellut vielä toisenkin viikon. Varmaankin noin kymmenen tuntia päivässä tuli joella viihdyttyä. Siihen nähden saalismäärillä ei auta tuuletella. Koko reissun aikana virvelillä ylös kaksi alamittaista harjusta, muutama hauki (jopa yksi 3-4 kilon jötkäle) sekä kosolti ahvenia. Harjuksille kelpasi keltainen Blue Fox, hauet tuntuivat viehtyvän punaisesta Seniorista. Viime reissulla toimineet Meppsit saivat nyt uida rauhassa.
Perhoakin tuli nakeltua jos jonkinmoista, ennen kuin ottava peli löytyi. Pienen pienellä vihreällä larvalla reissun ainoa mittaharri ja varmaan parikymmentä pienempää. Sinttejä tuolla perholla tosin tuli riesaksi asti. Kerran Putkosella kinni jotain vauraampaa mustassa streamerissa, laji jäi kuitenkin arvoitukseksi.
Muutenkin karkuutuksia jonkin verran. Hanhiniskalla näin heti kalastusta aloitellessani vauraamman puoleisen taimenen hypyn. Tästä joitain kymmeniä sekunteja, ja joku rimpuili Räsäsessä parikymmentä sekuntia ennen irtoamistaan. Myös Käpykoski-nimisellä osuudella jotain suurempaa tovin kiinni. Eivät riittäneet taidot tällä kertaa ja karanneiden osalta jäi siis lajimääritys tekemättä. Toisen kerran näin taimenen kanavan niskalla, joka tosin on kieltoaluetta taimenen kalastuksen osalta. Täällä nakkasin pikkulipan kiven taakse ja taimen pärskäytti pintaan aivan lähellä kohtaa, jossa oli seisoskelemassa. Ilmeisesti vain aikeinaan "häätää tunkeilija" , vieheen ohi siis loikkasi eikä enää näyttäytynyt toista kertaa.
Pari viehettä pohjaan, yksi katkennut ul-vapa. Siinäpä reissun menekkiä. Vähän kaihoisin mielin tuolta tuli pois lähdettyä, mutta eiköhän sinne vielä joskus tule palattua. Ensi kesän osalta pääreissua koskevat suunnitelmat jo hyvässä vaiheessa. Tällä kertaa olemme aikeissa suunnistaa Savukosken tienoille tarkemman kohteen ollessa vielä avoinna.
Kotona ei pitkään ehdi viivähtää. Nyt auton nokka kohti Asikkalaa. Luvassa siis viikon verran mökkeilyä, eli kosolti uistelua ja piipahdus tai pari Tainionvirralle. Siellä kuulemma ainakin vesitilanteen pitäisi olla kohdillaan.