Vinkkeja kuhasteluun
Kirjoittelin kaverilleni eilen oppejani kuhastelusta. Tassa editoituna parhaat palat. Olen asunut kahdeksan vuotta kuhaisan jarven rannalla, joten tunteja on tullut vieteltya kuhan perassa runsaasti. Etsin aikanaan noin kahden kuhattoman vuoden jalkeen kaiken mahdollisen opin mita verkosta loytyi ja tassa on sen ja oman kokemuksen pohjalta hiukan omia vinkkeja kuhastukseen.
Voisin oman kokemukseni perusteella sanoa ettei kuhaa uistelemalla saa koskaan vahingossa tai sitten nimenomaan siten, puhtaasti vahingossa. Merialueilla toki voi osua kuhaisella alueella kohdalleen paremmalla todennakoisyydella.
Nyt on kuhien kutuaika taalla etelassa. Etelassa kutu yleensä alkaa toukokuun puolivälissä ja jatkuu juhannukseen asti, joskus jopa heinäkuulle. Pohjoisemmassa kutu ajoittuu kesakuun loppuun tai heinakuun alkuun. Kudun jalkeen koiras jaa vartioimaan pesaa ja hoitamaan matimunia. Erityisesti koiras iskeekin silloin yleensa puhtaasti artymystaan, ei valttamatta syodakseen. Taman asian takia kutupaikkoja kannattaa kierrella arsyvareilla varustetuilla vaapuilla.
Syvyyskartasta pitää etsiä kivikkoja, hiekkaisia alueita, joskus myos virtapaikkoja, kutevat n. 2-4 metrin syvyydessä, myöhemmin siirtyvät helteiden aikaan pintaan. Oikea vaappu on tietenkin riippuvaista saasta, jarvesta yms. ja jaankin tassa vain omia kokemuksiani. Silti osa naista neuvoista on tullut kavereilta muiltakin jarvilta ja eivat siksi ole vain meidan jarven tarppivaappuja. Juuri nyt kudun aikaan tuntuvat suosivan ns. ärsyvärejä, suosittelen nyt 8-12 cm Jessen keltaisia vaappuja täplillä, myöhemmin kun tulevat pintaan helteillä parhaaksi on osoittautunut Jesse 8 cm värillä 29 (sellainen keltamahainen, jossa muuten pääväri vaalean violetti mustilla pilkuilla), erityisesti sitten kun ilta hämärtyy ja taivaankansi alkaa olla myös samanvärinen. Tama Jessen violetti 29 on siita hauska tapaus, etta olen kuullut jo kolmen eri kaverin kehuvan parhaaksi kuhavaapukseen. On talla noussut tana kesana jo 2 kpl 3 kilon haukiakin sivuosumina kissalle.
Kuha syö todella hitaaseen tahtiin, paljon hitaampaan kuin hauki. Monesti polttomoottorilla ei edes pääse niin hiljaa kuin on tarvis ja peraan kannattanee tarvittaessa laittaa joku ampari koyteen kiinni hidastamaan tahtia. Itse ajelen sahkomoottorilla. Ja moni vaappu ei ui oikein näissä hitaissa nopeuksissa, esim. Jesset uivat. Kuha usein seuraa saalistaan jonkin matkaa ennen kuin nappaa, toisin kuin hauki. Siksi kannattaa myos vaihdella nopeutta ja mutkitella, kaikki pieni varianssi toimii ja arsyttaa kuhaa iskemaan paremmin.
20-01 paras syönti, erityisesti helleiltoina 22-01. Soutelu lipumalla toimii, heittely ei ellei jigaa. Oikeat paikat kannattaa kysyä kokeneemmilta, jotka tuntevat jarven/meren paikat. Nyrkkisääntö on, kallioiset rannat muttei kaislikot eikä ihan rannoilta (haukikaislikoissa ei ole oman kolemukseni mukaan juurikaan kuhaa). Tänäänkin iski aivan keskeltä molemmat (1.8 ja 1.2 kg). Tämä jos mikä on siitä kiva laji, että jokainen ylös noussut kuha vastaa ainakin täällä noin kymmenta isompaa haukea.
Kannattaa oman kokemukseni mukaan muuten heittää romukoppaan ajatus ns. tavallisen värisistä vaapuista. Kirkkaan keltaiset, violetit ja jopa vaaleanpunaiset Jesset toimivat, haukivaaput kannattaa jättää kotiin suosiolla. Ja ohutta kuitusiimaa, mahdollisimman ohut ja taipuisa vapa. Kuha kuten haukikin tarvii kunnon terävän vastaiskun tarttuakseen kunnolla. Kala vedetään kyytiin nopeasti, löysää jos antaa, irtoaa varmasti.
Onnea kuhastukseen, vastaavia seikkaperaisia muita vinkkeja kuhan narraukseen odotellessa!
Jupa