Näin synkän ja pitkän talven jälkeen alkaa taas kevät ja pääsee rakkaan harrastuksen, vetouistelun, pariin. Tässä on pari kuukautta jo kirottu noita jäiden paksuuksia mutta nyt alkaa hiljalleen näyttää siltä että parin viikon perästä pääsee jo venettä laskemaan.
Ilmeisesti jään paksuus johtuu siitä että ostin talvella uuden ( siis itselleni uuden ) veneen ja juuri tämä talvi piti tietenkin olla se jäisin sitten sataan vuoteen. No, onpa ollut aikaa hankkia vapoja, keloja, vaappuja, peltejä, lippoja, rakseja, vapauttajia, plaanareita, dodgereita sun muuta erittäin tarpeellista koko talvi. Nyt vielä veneeseen vapatelineet, kaiut ja plaanarikelat kiinni, uusi maali pohjaan ja se alkaa olemaan siinä. Emännän mielestä kylläkin kilohintaa näille mahdollisille kaloille on tullut jo aivan liikaa mutta ihme kyllä, on alkanut silläkin jo kalastus siintää mielessä; eukko on perkeles ruvennut sitomaan vetoperhoja kirjaston opusten avustuksella. No eikun kokeilemaan vaan, tiedä häntä mitä niihinkin tarttuisi.
Mutta kyllä on ollut tämä huhtikuu vittumaista aikaa; joka päivä on pariin kertaan pitänyt lukea säätiedotukset josko se lämpöaalto tulisi ja nuo perkeleen jäät lähtisivät jo huitsun helvettiin. Pääsiäistä lukuun ottamatta on odottavan aika ollut todella pitkä ja ahdistava. On tuntunut välillä siltä että syksyhän tässä on uudestaan alkanut ja vene saa levätä rauhassa laakereilla vielä pitkään.
No, kohta se odotus palkitaan ja hauet, taimenet, kuhat sekä affenet tulevat saamaan elämänsä kyytiä kun meikäläisen tuliterä viehe-arsenaali halkoo järven syvyyksiä. Ja voihan helvetti sitä autuutta kun saa järven selällä hiljalleen pötpötellä, poltella tupakkia ja siemailla kahvia. Ja taas tätä kirjoitettaessa tuli semmoinen polte että oksat pois. Jaksas nyt vielä pari viikkoa.
Löytyykös täältä muita kalamiehiä ja onko odotus ollut muillekin yhtä raskasta?