Trekolmestar
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
Raportti Aittisuvannolta vko 31
Toinen venekuntamme avasi kyllä komeasti. Soutuperhoihin nappasi kaikkiaan 3 tittiä (isoin 1,8 kg). Meidän veneessä luotettiin vaappuihin, mutta näinhän se on, että passiivinen lohi ei niihin ota. Vasta 3:ntena päivänä iltalaskulla saatiin pää auki. Perhoon (kyllä, mekin siirryimme niihin niin, että 4 vavasta enää 2:ssa oli vaaput) nappasi 1,6 kg titti. Pääsi yllättämään perhana, ja kaikkien vapaojen siimat samassa sotkussa. Siitä huolimatta sain fisun kohtuu helposti haavittua. Samana päivänä toinen venekunta siirtyi lohijalkaluokkaan, kun rantaan tuomisina oli 3,5 kg kala.
Seuraavana päivänä soutamamme perhot kelpasivat yllättäen harreille, joista yksi n. 0,5 kg otus tuotiin kämpille eturuuaksi (pääruokana Campingiä sattuneesta syystä). Harri on hyvää, ois niitä saanut tulla enemmänkin.
Loppujakso meni taas siimoja liottaessa. Viimeisen laskun viime metreillä oli kala kiinni. Todennäköisesti titti, mutta perhon solmu petti (onneksi ei mun tekemä) ja fisu jatkaa uiskenteluaan Tenossa perho suupielessa. Toisella veneellä homma osattiin paremmin ja rantaan tuotiin 1,7 kg kala, joka oli jo hieman tummunut koukkuleuka.
Kohteenamme oli tarkemmin siis Aittisuvanto, joka sopiikin suht mietovirtaisena aloittelevankin soudettavaksi. Silti hommassa on monia konsteja, joita ei voi tietää, mutta onneksi meidän porukassa oli ne pari kokenutta Tenonkävijää, joiden vinkit auttoivat hyvin alkuun. Jos omin päin ensikertalaisena tuonne menee, niin luulisin että paikallisen soutajan palkkaaminen 1-2 ekaan laskuun on järkevää, vaikkakaan ei sovi ohuella lompakolla matkaan lähteneelle.
Alkuasukkaiden turisteja ajoittain terrorisoiva touhu joella hämmästyttää, sillä siksi paljon euroja turistit tuonne kesän mittaan kantavat. Nk. Tenon kirjoittamattomat herrasmiessäännöt antavat paikallisille etulyöntiaseman joella ja paikoin nuo kyllä käyttävät sitä aika härskisti hyväkseen. Hiljainen olisi Utsjoen kylä ilman etelän lohestajia, joten luulisi että turistit olisivat hieman isommassa arvossa.
Kaiken kaikkiaan olen reissuun tyytyväinen. Lähtöolettama oli kuitenkin se, että ensikertalaiselle kalaton keikka on enemmän kuin todennäköinen. Kun kala oli vielä erittäin passiivista, niin se että saatiin kuitenkin yksi kotiintuomisiksi, vetää kokonaisuuden plussan puolelle. Muita jututtaessa ilmeni, että harvassa olivat saamamiehet. Nollan soutajia ja synkkiä ilmeitä lähinnä tuli vastaan. Lähtiessä kuultiin tietoja, että Tenovuonosta oli lähtenyt liikkeelle uusi parvi nousukalaa ja kelitskin olivat kääntymässä kalantuloa suosivampaan suuntaan. Todennäköisesti tällä viikolla saaliit paranevat, mutta me emme siitä sitten enää nauttimaan päässeet.
Varsinainen Teno-kärpänen ei päässyt puraisemaan, joten vuotuista perinnettä matkasta ei tule. Sen verran jäi kuitenkin se isomman kalan saamattomuus kaivelemaan, että ehkä joskus vielä toisenkin kerran...
Joo, tässä sitten tilattua raporttia. Tenon reissu ajoittui viikolle 31, johon saimme mahdutettua 5 kalastuspäivää (vrk-lupa á 35 €, kyllä Lapin mies osaa poron lisäksi nylkeä myös junantuoman turistin). Ajankohta oli valittu jo aikaisin keväällä, kun piti saada 5 henkilön aikataulut sovitettua yhteen, eikä valinnassa voinut juuri seurata lohitilanteen muutoksia. Ja niinhän siinä sitten kävi, että keli oli oli pysynyt pitkään samanlaisena ja kala joessa oli passivoitunut pahasti.Hartiapankki kirjoitti:Kerro sitten ihmeessä kuinka kävi. Itse olen ollut tammukoita narraamassa eräällä Tenoon laskevalla pienellä sivupurolla, mutta itse joella en koskaan.
Toinen venekuntamme avasi kyllä komeasti. Soutuperhoihin nappasi kaikkiaan 3 tittiä (isoin 1,8 kg). Meidän veneessä luotettiin vaappuihin, mutta näinhän se on, että passiivinen lohi ei niihin ota. Vasta 3:ntena päivänä iltalaskulla saatiin pää auki. Perhoon (kyllä, mekin siirryimme niihin niin, että 4 vavasta enää 2:ssa oli vaaput) nappasi 1,6 kg titti. Pääsi yllättämään perhana, ja kaikkien vapaojen siimat samassa sotkussa. Siitä huolimatta sain fisun kohtuu helposti haavittua. Samana päivänä toinen venekunta siirtyi lohijalkaluokkaan, kun rantaan tuomisina oli 3,5 kg kala.
Seuraavana päivänä soutamamme perhot kelpasivat yllättäen harreille, joista yksi n. 0,5 kg otus tuotiin kämpille eturuuaksi (pääruokana Campingiä sattuneesta syystä). Harri on hyvää, ois niitä saanut tulla enemmänkin.
Loppujakso meni taas siimoja liottaessa. Viimeisen laskun viime metreillä oli kala kiinni. Todennäköisesti titti, mutta perhon solmu petti (onneksi ei mun tekemä) ja fisu jatkaa uiskenteluaan Tenossa perho suupielessa. Toisella veneellä homma osattiin paremmin ja rantaan tuotiin 1,7 kg kala, joka oli jo hieman tummunut koukkuleuka.
Kohteenamme oli tarkemmin siis Aittisuvanto, joka sopiikin suht mietovirtaisena aloittelevankin soudettavaksi. Silti hommassa on monia konsteja, joita ei voi tietää, mutta onneksi meidän porukassa oli ne pari kokenutta Tenonkävijää, joiden vinkit auttoivat hyvin alkuun. Jos omin päin ensikertalaisena tuonne menee, niin luulisin että paikallisen soutajan palkkaaminen 1-2 ekaan laskuun on järkevää, vaikkakaan ei sovi ohuella lompakolla matkaan lähteneelle.
Alkuasukkaiden turisteja ajoittain terrorisoiva touhu joella hämmästyttää, sillä siksi paljon euroja turistit tuonne kesän mittaan kantavat. Nk. Tenon kirjoittamattomat herrasmiessäännöt antavat paikallisille etulyöntiaseman joella ja paikoin nuo kyllä käyttävät sitä aika härskisti hyväkseen. Hiljainen olisi Utsjoen kylä ilman etelän lohestajia, joten luulisi että turistit olisivat hieman isommassa arvossa.
Kaiken kaikkiaan olen reissuun tyytyväinen. Lähtöolettama oli kuitenkin se, että ensikertalaiselle kalaton keikka on enemmän kuin todennäköinen. Kun kala oli vielä erittäin passiivista, niin se että saatiin kuitenkin yksi kotiintuomisiksi, vetää kokonaisuuden plussan puolelle. Muita jututtaessa ilmeni, että harvassa olivat saamamiehet. Nollan soutajia ja synkkiä ilmeitä lähinnä tuli vastaan. Lähtiessä kuultiin tietoja, että Tenovuonosta oli lähtenyt liikkeelle uusi parvi nousukalaa ja kelitskin olivat kääntymässä kalantuloa suosivampaan suuntaan. Todennäköisesti tällä viikolla saaliit paranevat, mutta me emme siitä sitten enää nauttimaan päässeet.
Varsinainen Teno-kärpänen ei päässyt puraisemaan, joten vuotuista perinnettä matkasta ei tule. Sen verran jäi kuitenkin se isomman kalan saamattomuus kaivelemaan, että ehkä joskus vielä toisenkin kerran...