Avauksia ja kohteita
Uleåborgir avasi kalastuskautensa juhannuksena Siikajoella Rantsilan kunnan alueella. Peliavaus tuotti joka kolmannella heitolla ahvenen, joista osa oli ihan hyvänkokoisia kyrmyniskoja. Yksi ahvenparka oli hädin tuskin Lotto-lippaa suurempi, mutta voimiensa tunnossa se iski petona "saaliiseen". Tämä urhoollinen pikku Perca Fluviatilis sai vapautensa takaisin, mutta jo seuraavalla heitolla sama yksilö tarttui uudelleen haasteeseen ja ajattelin että kai se on itsarikandidaatti ja päästin siltä nirrin pois. Kolmen tunnin heittelyn aikana nousi joesta noin 15 ahventa ja kaksi tuppihaukea.
Viime viikolla nostelin useita hyvänkokoisia ahvenia ja tuppihaukia Veitsiluodon kalapaikassa Kemissä. Se on Oulusta katsottuna 120 km:n säteellä parhaita sisävesikohteita.
Kemin Veitsiluodon kalapaikka on siis ehkä yksi saalisvarmimmista kohteista, joissa olen (UL-)kalastusta harjoittanut. Suureen järvenkokoiseen tekoaltaaseen (josta StoraEnson paperitehdas saa lauhdevetensä) on istutettu mm. kirjolohta, nieriää ja siikaa. Luonnonkantana altaassa on tietenkin haukea ja ahventa, nämä luonnonkalat saapuvat altaaseen luonnollisia vesiteitä Kemijoen vesistöstä. Altaassa on paljon vaihtelevia "maastoja". On virtapaikkaa, suvantoa, matalikkoa, kasvillisuutta.
Ahven ja hauki ovat 99% varmoja saaliita ja kirjolohi tarttuu usein uistimeen ja pohjaonkeen, jossa on syöttinä Power Bait -märstipallero. Uistimista erityisesti sinertävät ja sateenkaarenväriset ovat sateenkaariraudun sydäntä lähellä ja perusvarma Lotto on näyttänyt täälläkin kyntensä.
Altaan ja viereisen järvenlahden erottaa vain kapea kannas. Järvenlahden rannat ovat tiheää vitikkoa, mutta jos sattuu löytämään välttävänkään heittopaikan, on haukisaalis varma. Heiton ei tarvitse olla viittäkään metriä pitkä, niin Esox Lucius iskee. Nämä hauet ovat sellaisia 1-4 -kiloisia krokotiilejä, jotka ovat viettäneet kissanpäiviä matalassa järvenlahdessa.
Tässä paikassa saalista suo yleensä kaikkein rupisin ja ruostunein Halpa-Hallin jäljitelmä, minkä pakistaan löytää. Hauet ovat lisäksi melkoisia jääräpäitä, ne iskevät yhä uudelleen ja uudelleen, mikäli kalastaja ei ole onnistunut vastaiskussaan kiinnittämään vetten suden leukoja ruosteisiin koukkuihin. Eettistä siis olisikin liipata koukut kimmeltävän teräviksi ja jättää muu uistin rupisen ruostuneeksi.
Härökaloista mainitakseni olen saanut uistimeeni mm. säynävän (Vilppulankoski), pasurin (Jäälinjärvi, Kiiminki), mudun (Vähäruonaoja, Kemi - mutu on tappava luonnollinen syötti, varma saalis kunhan muistaa asettaa koukut kunnolla), kivisimppu (Kemijoen suisto, btw, kivisimppu muistuttaa huomattavasti ystäväämme kiiskeä, etenkin hämärässä).
Jostakin syystä en ole saanut koskaan 2 kiloa suurempaa haukea, useita on ollut tietenkin kiinni... Se iso pääsi karkuun...
Erinomaisin saaliini on ehdottomasti elokuussa 2003 Kuusamosta, Kitkajoen alajuoksulta läheltä Venäjän rajaa, UL-välineillä saatu 3,025-kiloinen taimen. Kala iski suvantokohdan pyörteisestä montusta sinipunakeltaiseen Tiura-uistimen painavaan lusikkaan.