lomalla
Tuli siinä vähän kalastettu ja opittu taas kaikenlaista. Jotain sentään tuli ylöskin viime viikolla. Pyhäjärvestä pari kirjolohta uistina vetämällä. Toinen yli ja toinen ali 2 kiloa. Kotipuolesta ylös tuli sellainen vajaa 4:n kilon hauki, mutta heti sen perään tuli karkuutettua "se" iso. Vedin parilla pikku vaapulla kevyillä välineillä pinnasta ja eikös mokoma hairassut sellaiseen kiinni. Yli puoli tuntia sitä väsyteltiin ja välillä ajeltiin moottorilla perässä kun meinasi siima loppua. Lopulta hän kaatui metrin päähän veneestä ja vanha klassinen sanonta: "nostan kaikki kalani käsin" sai uuden ulottuvuuden. Atrain oli onnellisesti rannassa ja sillä hänet olisi helposti poiminut. Puolisen minuuttia odottelin, että vieläkö voimia piisaa. Sitten painoin sormella siiman vapaa vasten ja koitin sillein kiskoa otuksen veneen viereen. Yllättäen? siima napsahti siinä vaiheessa poikki ja katselimme tyytyväisenä kun jätti sukelsi takasin syvyyksiin. Joskus olen saanut 9,5 kiloisen samoilta kohtia uistimella ja tämä oli vielä reilusti isompi. Itse arvelin ehkä jotain 12- kiloista kaverin kooksi. Siellä se nyt sitten parantelee hampaitaan Risto Rap suupielessä roikkuen. Joko muuten on tuntunut ainakin viime aikoina ykköskuvalta, joka kelpaa järvessä kuin järvessä kalalle kuin kalalle oikean värisenä aina. Kyllä sitä näköjään vielä tälläkin ikää tekee kalan kanssa lapsellisia virheitä. Monta asiaa olisi voinut tehdä erilailla, mutta nyt se on myöhäistä miettiä. Niin ja kuha pysyttelee edelleen sinnikkäästi poissa pinnasta.
Tuli siinä vähän kalastettu ja opittu taas kaikenlaista. Jotain sentään tuli ylöskin viime viikolla. Pyhäjärvestä pari kirjolohta uistina vetämällä. Toinen yli ja toinen ali 2 kiloa. Kotipuolesta ylös tuli sellainen vajaa 4:n kilon hauki, mutta heti sen perään tuli karkuutettua "se" iso. Vedin parilla pikku vaapulla kevyillä välineillä pinnasta ja eikös mokoma hairassut sellaiseen kiinni. Yli puoli tuntia sitä väsyteltiin ja välillä ajeltiin moottorilla perässä kun meinasi siima loppua. Lopulta hän kaatui metrin päähän veneestä ja vanha klassinen sanonta: "nostan kaikki kalani käsin" sai uuden ulottuvuuden. Atrain oli onnellisesti rannassa ja sillä hänet olisi helposti poiminut. Puolisen minuuttia odottelin, että vieläkö voimia piisaa. Sitten painoin sormella siiman vapaa vasten ja koitin sillein kiskoa otuksen veneen viereen. Yllättäen? siima napsahti siinä vaiheessa poikki ja katselimme tyytyväisenä kun jätti sukelsi takasin syvyyksiin. Joskus olen saanut 9,5 kiloisen samoilta kohtia uistimella ja tämä oli vielä reilusti isompi. Itse arvelin ehkä jotain 12- kiloista kaverin kooksi. Siellä se nyt sitten parantelee hampaitaan Risto Rap suupielessä roikkuen. Joko muuten on tuntunut ainakin viime aikoina ykköskuvalta, joka kelpaa järvessä kuin järvessä kalalle kuin kalalle oikean värisenä aina. Kyllä sitä näköjään vielä tälläkin ikää tekee kalan kanssa lapsellisia virheitä. Monta asiaa olisi voinut tehdä erilailla, mutta nyt se on myöhäistä miettiä. Niin ja kuha pysyttelee edelleen sinnikkäästi poissa pinnasta.