railwayman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät (& Devils)
Tässä on tietenkin erilaisia asioita, jotka antavat merkitystä otteluille. Koska muistini on kuin tahkojuusto, niin en kovinkaan hyvin muista yksittäisiä pelejä, ainoastaan sarjoja, joista on hajanaisia mielikuvia sieltä täältä. Vielä pahempi jos sarjassa on ollut lauantai-pelejä, jolloin alkoholia on tullut otettua, silloin ne hajanaisetkin mielikuvat ovat kuin Dalin maalauksista.
1. Kärpät-TuTo, keväällä 1999
- Enpä muista, että olisin koskaan aiemmin tai sen jälkeen elänyt otteluja niin kiihkeästi mukana. Näissä peleissä oli paljon niitä elementtejä, erityisesti dramatiikkaa, minkä takia tuolla hallissa tulee istuttua niin tiiviisti. Tämä sarja on selvästi vahvin kokemus, mitä olen jääkiekon saralla kokenut, tosin mistään positiivisesta kokemuksesta ei ole kyse.
2. Kärpät-HIFK, kevät 2004
- Korkeatasoisinta jääkiekkoa, mitä olen paikan päällä nähnyt. Tässä sarjassa harmitti eniten se, että se ylipäätään loppui. Olisin voinut katsella näitä pelejä loputtomiin. Minusta sarja oli moraalinen finaali, sillä HIFK:n jälkeen TPS oli ns piece of cake. Parhaimmillaan jääkiekko on juuri sitä mitä joukkueet tarjosivat, kahden erilaisen taktiikan omaavan joukkueen intensiivinen yhteenotto, jossa molemmat hakee ratkaisujaan aktiivisesti omien vahvuuksien kautta.
3. Kärpät-Jokerit, kevät 2001
- Aina toisinaan onnetar on suosikkijoukkueen puolella. Niin kävi tässä sarjassa, jossa Kärpät oli monelta osin vastaantulija Jokereiden rinnalla. Kuitenkin taistelutahto, tiukka puolustus, Markus Korhosen uskomaton maalivahtipeli ja onni (jota kieltämättä oli enemmän kuin kehtaisi pyytää) ratkaisivat ottelusarjan Kärpille.
1. Kärpät-TuTo, keväällä 1999
- Enpä muista, että olisin koskaan aiemmin tai sen jälkeen elänyt otteluja niin kiihkeästi mukana. Näissä peleissä oli paljon niitä elementtejä, erityisesti dramatiikkaa, minkä takia tuolla hallissa tulee istuttua niin tiiviisti. Tämä sarja on selvästi vahvin kokemus, mitä olen jääkiekon saralla kokenut, tosin mistään positiivisesta kokemuksesta ei ole kyse.
2. Kärpät-HIFK, kevät 2004
- Korkeatasoisinta jääkiekkoa, mitä olen paikan päällä nähnyt. Tässä sarjassa harmitti eniten se, että se ylipäätään loppui. Olisin voinut katsella näitä pelejä loputtomiin. Minusta sarja oli moraalinen finaali, sillä HIFK:n jälkeen TPS oli ns piece of cake. Parhaimmillaan jääkiekko on juuri sitä mitä joukkueet tarjosivat, kahden erilaisen taktiikan omaavan joukkueen intensiivinen yhteenotto, jossa molemmat hakee ratkaisujaan aktiivisesti omien vahvuuksien kautta.
3. Kärpät-Jokerit, kevät 2001
- Aina toisinaan onnetar on suosikkijoukkueen puolella. Niin kävi tässä sarjassa, jossa Kärpät oli monelta osin vastaantulija Jokereiden rinnalla. Kuitenkin taistelutahto, tiukka puolustus, Markus Korhosen uskomaton maalivahtipeli ja onni (jota kieltämättä oli enemmän kuin kehtaisi pyytää) ratkaisivat ottelusarjan Kärpille.
Viimeksi muokattu: