Nostetaaaaas. Viimevuosilta on muutama peli jäänyt mieleen parhaiten. Tässä siis omaa listausta.
1. JYP - IFK, 13. 1. 2017
Jos kaikki jääkiekon SM-liigapelit olisi tämän tasoisia tai niissä kaikissa sattuisi edes puolet siitä mitä tässä yhden erän tapahtumien johdosta, niin ei paljoa tarvitsisi jauhaa siitä miten paskoja katsojakeskiarvoja nähdään vuodesta toiseen. On yksilösuorituksia puolin ja toisin, on JMA:n hattutemppua, mutta heitetääs flashbackit 2. erän puoleenväliin josta itse ainakin muistan pelin parhaiten. IFK pääsee johtoon. Tällä ei ole mitään väliä kuitenkaan, sillä 1.5min myöhemmin Joe Finley taklaa puhtaasti Michel Miklikiä, joka ottaa osumaa pahasti. Muutaman minuutin meno on kuin eläintarhassa, mitä ihmettä juuri tapahtui, mitä vittua juuri tapahtui, kansa käy kuumana kuin teepannu konsanaan. Miklik verisenä pois kentältä, samalla kun Finley saa vain käytöskympin. Monen JYP-henkisen valtaa tässävaiheessa suuri kysymysmerkki, menikö Miklikin loppukausi siinä jne. Hypätään kolmanteen erään. Yonkman on JYPin aloituskentällisessä... Finley IFKn aloituskentällisessä. Jonkin asteen nyrkkitappeluhan siitä tulee "vähemmän yllättäen" jonka Yonkman vie. Itse JYPhän tämän pelin vei, mutta jos joku minulta vanhainkodissa kysyisi et "kumpi tämän pelin voitti" taikka et "mainitse JYPin maalintekijä tässä pelissä" niin hyvin todennäköisesti menisi sivuraiteille. Ainoa mikä tulisi mieleen tästä pelistä olisi tuo taklaus ja sen seuraukset.
Noh, seuraavaan.
2. Lukko - JYP, pronssiottelu, 17.4.2015
Ensimmäisiä vierasreissuja jonne tuli persustansa tungettua. Noh, se siitä. Tästä pelistä on vielä nykyäänkin niin perhanan hyvät fiilikset. Kahden legendan viimeinen peli. Niemisvillen ja Kuningas Perrinin (so far?) JYP-paidassa, jota oli about 3. bussillista seuraamassa JYP-kannattajia. Ensimmäinen maali menee Lukolle. Mutta sen jälkeen koko peli onkin JYPin hurmiota aikalailla, Pihlmanin tasoitus ja Luoman tarkka veto pitkän alivoimapyörityksen jälkeen. Ainut miinus tästä pelistä on se et Perrin ei saanut rankkaripaikastaan väsättyä maalia. Se olisi ollut kyllä eräänlainen sinetti kys. pelimiehen hienoon uraan. Muutenkin kun kyseistä kokoonpanoa muistelee niin aika kova nimilistaa oli tuona keväänä. Perrin, Hännikäinen, Pihlman, Tarkki jne... huhhuh.
ja viimeinen: 3. JYP - Blues, 10.3. 2016
Tämä peli on jäänyt lähinnä mieleen siitä miten hyvä meno Espoon Bluesin kannattajilla oli viimeisessä pelissään. Laulu ja itseironia ei loppunut (muistaakseni jossain vaiheessa anniskelualueilla lauleskelivat ironisesti sitä kuinka "meillä on rahaa", ja muutenkin sIihen pisteeseen asti taisivat laulaa/laulattaa omiaan kunnes saivat Jyrki Ahonkin mukaan huudattamaan yleisöä), vaikka tappio niskassa ja erittäin suuri kysymysmerkki otsassa sen suhteen, jatkuuko Blues-nimellä toiminta liigajäillä? Myös kylmät väreet tuli summerin soitua kun Bluesin kannattajat levittivät lakanan jossa luki jotain tyyliin "Toisille tuntemattomia - meille sankareita". Vaikka kuinka muovinen seura olisi kyseessä, niin kannattajat sitäkin aidompia.