Todella hyvää keskustelua edellä.
Kummastuttaa, kun kauden eka peli oli niin helvetin hyvän näköistä, ja sen jälkeen kaksi aivan luokatonta taaperrusta.
Täytyy nyt muistaa sekin, että Kärpät operoi Porissa läpi ottelun käytännössä viidellä (5!) puolustajalla. Mikkola pelasi jalka murtuneena, Ohtamaa ei paljoa vastuuta saanut ja kärjistäen hätäapu Ivan Majesky puki koneessa varusteensa päälle.
Puolustuspaletin hienoinen ylikuormitus peilasi myös hyökkäyspään tehoja eritoten Ässiä vastaan. Pelinopeus tai paremminkin -juoni ei vain riittänyt millään kentän osa-alueella. Osansa teki myös vajaa tunnetaso, joka linkittyy aina pelitapaan. Jos sydän ei syki pelille, ei myöskään aktiivinen pelitapa toimi. Se on kylmä faktinen asia, joka on käsiteltävä vaikka palaverien kautta!
No, Jere Karalahti saadaan torstaiksi KalPa-peliin mukaan, jonka johdosta puolustusrunko saadaan toivotun kaltaiseksi:
Laamanen-Lehtonen
Majesky-Karalahti
Jaakola-Korpikari
Ohtamaa
Toivoisin kuitenkin lujaa kärsivällisyyttä, mitä toki Teiltä, arvon palstaveljet ja -siskot, nyt löytyykin. Ehkäpä viime vuodesta ollaan opittu jotakin.
Vankan pelaajarungon pirstoloituminen, sen uudelleenkasvattaminen ja -hitsautuminen uusista kyvyistä sekä pelitavan moukarointi pelaajan selkärankaan vaatinee aina aikansa koviin liigapeleihin - siitä huolimatta, vaikka Nordic Trophy antoi pelillisesti todella lupaavia signaaleja. Harjoituspelit eivät kuitenkaan vastaa liigakamppailuja, jossa eletään aivan eri tunneilmapiireissä. Yleissysteemien heilahteluja – jopa pelien sisällä – tulee näin alkukaudesta, mikä on ihan inhimillistä. Taito ei voi kadota. Tunne ja sydän voi.
Eritoten nimellisen ykköskentällisen peli ja ilme symboloi näennäistä alavireystilaa. Haluaisin nähdä trion esittävän pelillisen identiteetin johtamiskykyä jo tehojenkin puolesta. Henkisiä umpisolmuja tehottomuuden takia en mielellään näkisi. Tuntuu siltä, että Michal Bros ja Hannes Hyvönen hakevat vielä yhteisiä liikeratojaan, joka vaatinee hitsautuakseen pitemmän hiomisajan. Ykkösketjun peli-ideologia saranoitiin harjoituspeleissä tehokkaalle tasolle, mutta olisiko aika ottaa askel taaksepäin; suoraviivaistaa ja yksinkertaistaa kokonaisvaltaista yhteistyötä?
Joukkue näyttää rutinoituneelta, mutta suunnannäyttökyky on puuttunut parista pelistä. Odotan sitä Kärppien kokeneemmalta pelaajistolta enemmän.
Sydän. Sielu. Tunnetaso ja nöyrä työ. Ilman tunnetta et voi tehdä peliä eteenpäinvieviä elementtejä, koska henkiset ominaisuudet säätelevät liikaa voittamista. Tai häviämistä. Pelilliset avaimet onneen löytyvät loppujen lopuksi pään sisältä.
Muistakaa se.