Juuri ennen tuota JYP:in maalia näkyi juuri se Late Mikkolan pelikirjan tietty konservatiivisuus, (jopa varovaisuus): Mise jätti pintsaamatta ja ajamatta vastaan hyökkäysalueella olleeseen 50/50 kirikiekkoon ja lähti äkkiä luistelemaan keskialueelle ja omiin päin. Mannerin aikana Mise olisi ajanut täysillä vastaan ja oltaisiin pelattu kovalla riskillä. Seurauksena olisi saattanut olla se, että otetaan alivoimaisen vastaan, mutta niin Manner halusi Kärppien pelaavan.
Mikkola haluaa pitää pelaajat pelin alla ja tietyissä kohdin on huomattavissa jopa todella safteya pelaamista. Ei ajeta vastaan tai höntyillä, jos on esim. 50/50 kiekko mihin pitäisi spurtata. Niin Mikkola haluaa näköjään Kärppien pelaavan, koska tismalleen sama asia toistui jo harkkapeleissä.
Paljon oli hyviä asioita pelissä, mitä jalostaa entisestään ja Late Mikkola näyttäisi olevan enempi kallellaan Meidän Pelimäiseen pelaamiseen ja pelikirjaan. Mutta jos nyt ainakin yhden asian nostaisin esille (liittyen tuohon ylempään aiempaan tekstiini), mikä on pistänyt silmään harkkapeleissä ja pisti silmään tänäänkin JYP:iä vastaan, etenkin tuossa 3-1 kavennusmaalissa.
Siinä missä Manner halusi pakkien pintsaavan ja ajavan vastaan todella agressivisesti, jopa sen uhalla, että sitten otetaan alivoimaisena vastaan ja sen kanssa oltiin sinut. Ja en siis sitä sano, Kärpät pintsasi Mannerin aikana jopa suorastaan mestarillisesti. Manner jalosti siitä ekoilla kausillaan jopa taidetta, miten Kärppien pelaajat ja pakit lukivat peliä ja ajoivat vastaan juuri oikea aikaisesti ja se oli pelikirjaan varmasti piirretty vahvalla tussilla.
Late Mikkola on tässä kuitenkin selvästi eri koulukuntaa. Jo harkkapeleissä näkyi ja näkyiä tänäänkin: Pakkien pintsaamiset ja vastaanajot ovat jäänet huomattavsti vähemmälle. Kenties tämä liittyy Mikkolan haluun pitää jatkuvasti vähintään sen kolme pelaajaa pelin alla, mikä on myös karvaustilanteissa. Mutta jo harkkapeleissä oli aisittavissa, jopa sellaista en tiedä tohtiiko sanoa; liiallista varovaisuutta.
Muistuu mieleen mm. Luleå peli missä pakit olisivat voineet ajaa vastaan hyökkäysalueelle (kuten Mannerin aikana olisivatkin varmasti tehneet), niin he ikään kuin jähmettyivät paikoillen keskialueelle. Jäivät siis siihen punaviivan kohdalle seisomaan ja toljottamaan, kuin patsaat. Noh, hyökkääjät hävisivät hyökkäysinisellä kamppailutilanteen ja Luleå käänsi vastaan. Jokainen voi arvata miten siitä kävi, kun Luleån hyökkääjät luistelevat täysillä Kärppien päätyyn ja meidän, jopa arat ja pelokkaat pakit seisovat paikoillaan punaviivalla. Kiire tuli. Tämä toistui harkkakaudella moneen kertaan ja tänään myös JYP:iä vastaan. Meidän pakit epäröivät. Eivät olleet varmoja pintsatakko vai ei. Ja todella usein, jos ei aina, niin 50/50 kiekoissa, pakin valinta oli pelata varman päälle ja ottaa safetyna.
Tämä toistui tänään tuossa JYP:in 3-1 kavennusmaalissa. Mikko Niemelä olisi voinut ajaa JYP:in alueella olevaan kiekkoon ja onkin itse asiassa jopa spurttaamassa siihen kiekkoon, mutta mitä tekeekään kesken sen spurtin? Vetää liinat kiinni ja lähteekin luistelemaan ja pakittelemaan keskialueella ja ottaa varman päälle. Heti seuraavassa hyökkäyksessä JYP iski kiekko oli hetkeä myöhemmin Kärppä maalissa. Toki, jos Niemelä olisi ajanut voimakkaasti vastaan ja JYP-pelaaja oliskin ennättänytkin siihen kiekkoon ensin ja tuikannut sen Misen ohi ja JYP olisi saanut yv-hylkkäyksen, josta se olisi rankonut maalin muodossa, niin voi olla, että siinä tilanteessa olisin täällä voivottelemassa, että mikset ottanut varman päälle.
Mutta se pointti onkin siinä, että Kärppien pelaamisessa on tietyissä tilanteissa sellaista liiallista epävarmuutta ja varovaisuutta havaittavissa. Ratkaisut eivät tule selkärangasta (toki kausi on nuori , toistojen määrä, pelin jalostus jne.) ja usein jos on 50/50 tilanne, niin pelaajat valitsevat kentällä sen turvallisemman vaihtoehdon. Tähän pitäisi tulla muutos ja parannus. Hyvä, että otetaan varman päälle, mutta liiallinenkaan varovaisuus ja varmistelu ei kanna pitkällä tähtäimellä. Jos on paikka ajaa vastaan ja pintsata, niin silloin se pitää rohkeasti tehdä, eikä aristella. Eli palataan jälleen kerran siihen Meidän Pelin kulmakiveen ja peruspilariin:
Pelaa, niin kuin se peli pyytää luokseen. Jos se peli pyytää luokseen, että pintsaat rohkeasti vastaan, niin silloin teet sen. Jos pitää ottaa varman päälle, teet niin.
Toki tämä asia on kyllä korjattavissa, kun kausi etenee ja saadaan lisää toistoja ja kenties itsevarmuuttaakin siihen pelaamiseen, jos se joillain johtuu sen puutteesta, että ei välttämättä uskalleta pelata jne. Mutta, sanonpa vain, että toivottavasti, nyt kun harkkapelien ja tämä JYP-pelin otannalla näyttää siltä, että Mikkola on tuohon Meidän Pelin koulukuntaan kallellaan, että laittaisi sen pelin sitten viimeisen päälle. Pääpiirteittän, kun se nyt näytti hyvältä ja positiivisia elementtejä siellä on olemassa paljon.