Kyllähän tilastoista voidaan hyvinkin päätellä asioita joukkueen suoritustasosta, kunhan otanta valitaan järkevästi. Tilastomerkintöjä on tarkkailtava vähintään sen verran pitkältä ajanjaksolta, ettei sattuman merkitys ole kovin suuri. Siis yksi peli ei koskaan ole riittävä otanta tilastoarviointiin, mutta kyllä minusta viimeisen puolenkymmenen pelin tilastoista voidaan jo tehdä johtopäätöksiä, mihin suuntaan Kärppien peli on kehittymässä. Siinä on joukossa niin koti- kuin vieraspelaamista ja erilaisessa tilanteessa olevia vastustajia. Jos esimerkiksi tilastot osoittavat maalikeskiarvon kasvaneen ja yv-pelin parantuneen, niin hyökkäyspelissä on varmaankin tapahtunut edistystä. Omin silmin nähtynä peli on hyvinkin voinut ailahdella edelleen paljonkin, mutta tuloksellisesti hyviä hetkiä on täytynyt olla aiempaa enemmän. Siinä tilastot eivät valehtele, että ne asiat, jotka on tilastoihin merkitty, ovat takuulla tapahtuneet. Syystä tai toisesta.
Ihmettelenkin, miksi tilastojen kautta tapahtuva arviointi saa osakseen usein niin kovaa kritiikkiä, vaikka arvioissa olisi hyvätkin perustelut mukana. Se, että yrittää tehdä johtopäätöksiä tilastoista, ei tarkoita etteikö olisi itse nähnyt pelejä. Monesti katsomossakin elää enemmän ja vähemmän tunteella mukana, jolloin jotkut tilanteet ja pelin jaksot jäävät mieleen toisia paremmin. Siinä sitten kun yrittää muodostaa kokonaiskuvaa vain muistamansa perusteella vaikkapa viimeisten viiden pelin otteista, niin ei ole helppoa. Kyllä siinä tilastot antavat tukea siihen, miten joukkue on milläkin osa-alueella pystynyt tekemään tulosta suhteessa vastustajiin, keskimäärin.
Minusta edelleen Kärppien paketti on ollut koko alkukauden niin sekaisin, että on hyvin vaikea arvioida, mikä vaikutus valmentajan osaamisella todellisuudessa tällä hetkellä on tulokseen. Kokoonpano on elänyt jatkuvasti niin, ettei minkäänlaista pysyvyyttä ketjuihin ja roolituksiin ole voitu saada sen paremmin peleissä kuin treeneissäkään. Mutta eihän senkään taakse voi koko ajan piiloutua. Muilla on enemmän ja vähemmän samaa vaihtuvuutta. Silloin yksi ero voidaan nähdä vaikkapa siinä, että Jypillä on meneillään nykyprojektin neljäs kausi, IFK:lla kolmas, Bluesilla ties monesko. Pitempään hiotussa paketissa vaihdokset eivät samassa määrin tunnu kuin ensimmäisiä askeleita ottavassa Haapa-Mikon projektissa.
Se, mitä itse pystyn sanomaan näkemistäni peleistä on, että touhu näyttää lupaavammalta kuin viime kaudella Matin alaisuudessa. Minunkin silmään on eniten pistänyt parantunut keskialueen peli, molempiin suuntiin. Puolustuspelin Haapakoski laittoi viime kauden lopulla nopeasti kuntoon. Nyt on jatkettu siitä, mutta käytettävissä ei ole vielä ollut kerralla kuin puolet vakiomiehistä. Se on heijastunut otteiden ailahteluna, kun eräiden pelaajien taso heittelee voimakkaasti. Kokonaiskuvaa ajatellen toisin kuin Käyttäjänimetön edellä, minä uskon valoisaan tulevaisuuteen Haapa-Mikon johdolla. Luotan, että kun kaikki resurssit saadaan käyttöön, palaset menevät ajan kanssa kohdalleen. Minunkaan odotuksissani ei ole, että se tapahtuisi taikaiskusta heti ensi viikolla. Uskon, että peli alkaa olla pysyvästi uomissaan tuossa vuodenvaihteessa. Mitalikantaan paluu voi olla realismia jopa jo tällä kaudella, mestaruus tuskin vielä.
Tuo muiden kirjoittajien otteluketjuihin raapustelemista peliraporteista johtopäätösten tekeminen muuten onkin oma taiteenlajinsa. Palstalla kun tosiaan on yleisilmeeltään sekä turhan positiivisia että negatiivisia kirjoittajia, ehkä enemmän jälkimmäisiä. Täytyy pystyä pitemmällä tähtäimellä erottelemaan joukosta ne nimimerkit, jotka onnistuvat raportoinnissa yleensä realistisesti ja jättämään huomiotta ne, jotka jatkuvasti ampuvat yli suuntaan tai toiseen.