Ei se maailmallakaan tosiaan helppoa ole: Islandersilla meni varmaan 20 vuotta ennen kuin saivat uuden hallin ja sen aikaa kiinteistömoguli piti seuraa oman hankkeensa lisäkkeenä, hirveää tuubaa, joka vuosi. Mutta jännä seurata sivussa, katsella matseja ja hurratta altavastaajalle aina kun se sai yhdenkin voiton. Sen ajan huikeimpia iltoja taisi olla kun Sean Bergenheim teki ekan NHL-hattutampun
ensi kertaa lähes kahteen vuoteen seuran historiassa, viimeisellä sekunnilla (0.7 sekuntia jäljellä) alivoimalla (4 vs 6) kääntölaukauksella kulmasta sen jälkeen kun laittoi Shanahanin kahville. Ja vielä Brodeurin NJ Devilsejä vastaan. Mahtava suoritus
ja videokin löytyi pikku etsinnän jälkeen. Yleisöllä oli hauskaa kuten fani-
videosta näkee. Sean oli pelin 1. tähti ja hänen hyvä kaverinsa Tambellini toinen - Jeff oli loistava tyyppi kaukalon ulkopuolellakin, toisen polven Islanders-pelaaja. Ei syljetty kuppiin silloin.Tuo nostalgia muistelo vain lohdutuksena, että hauskaa voi olla vaikka halliprojekti ja vähän kaikki muukin kus33 ympärillä.
Ja lohduttavan vertailun vuoksi, Islandersin sekoilu oli noina vuosina ihan eri tasolla kuin jopa Jypin 100-vuotisbileet ja edeltäneet vuodet. Homma alkoi sillä, että ei-kaukalon-terävimmillä-luistimilla-vetävästä Mike Milburystä tuli Islesin GM ja hän treidasi pois sellaisia turhia pelaajia kuten Zdeno Chara, Bryan Berard, Darius Kasparaitis, Bryan McCabe; Roberto Luongo, Tommy Salo, Olli Jokinen, Todd Bertuzzi ja Raffi Torres. Sitten jääkiekko-ignoramus IT-miljardööri
Charles Wang osti itsensä seuraan v. 2000 ja halusi ensi töikseen maalivahdiksi sumopainijan, koska sen ohihan ei kukaan kiekkoa saisi. Noh, niin ei käynyt mutta Luongon/Salon sijaan Milbury otti maalille Rick DiPietron. Myös Aleksei Yashin sai älyttömän
10-vuoden $87.5 miljoonan sopparin - tuohon verrattuna Estephanin tai Rooban sopparit eivät ole yhtään mitään. Yashin ja hänen vaimonsa olivat itseasiassa helkkarin hyviä ihmisiä, esim. tuli avaamaan hallin oven kun oli mennyt takanani lukkoon jne eivät lainkaan snobeja tai diivoja, mutta loukkien jälkeen ja Islandersin yleisen alakulon aikaan meni vain jotenkin takalukkoon kuten Rooba. Ei kiinnostanut enää pelata. Hänet ostettin ulos $2.2 miljoonalla x 8 vuotta ja muistaakseni palasi Venäjälle vähän pelailemaan, plus hengaili Nykissä.
Charles Wang yritti puskea läpi hillitöntä veronmaksajien kustantamaa kiinteistöprojektia
:
The Lighthouse Project, a property transformation of the Nassau Coliseum and surrounding 150 acres (0.61 km2). The project was to have included a five-star hotel; condominiums; an athletic complex featuring four ice rinks, a basketball facility, and a state-of-the-art health club that would have served as the Islanders' practice facility and would have also been open to the public. The development would also have included a sports technology center, open-air plaza, and conference center.
No, eihän siitä mitään tullut. Rakentaminen olisi kestänyt 10 vuotta ja maksanut
$4 miljardia, ja paikka oli Manhattanilta katsottuna keskellä ei mitään: sinne ei päässyt metrolla tai paikallisjunalla (kaupunkien välisistä junista puhumattakaan), vaan lähimmältä asemalta olisi pitänyt löytää joku paikallisbussi, millä olisi ruuhkassa mennyt puoli tuntia junamatkan ja odottamisten päälle. Ainut millä sinne pääsi järkevästi, oli oma auto - ja silläkin vain Manhattanin tai Hamptonsien lomarantojen suunnalta, koska esim. Connecticutin suunnasta ei ollut siltaa lahden yli. Ja ruuhkaa riitti pelien jälkeen, mutta Hippoksellahan siihen oli jo tottunut /smirk
Ehkä tuolta ajalta on jäänyt aversio tämmöisten vaikeasti-tavoitettavien, kauttatieteellisiin synergia-etu-multippeli kohteiden rakentamiseen jääkiekkoareenan kanssa. On tärkeää, että ympärillä on kaikenlaista varsinkin jääkiekolle ja monitoimiareenalle tarvittavaa palvelua kuten rafloja ja ehkä hotelli, mutta asuntojen ja muiden härpäkkeiden sovittaminen on sitten jo next level vaikeutta. Niitäkin voi tehdä, mutta erillään monitoimiareenan projektista, etteivät sen tarpeet jää sivuosaan. Nyt kun sanotaan, että Hippos-hankkeessa "se jääareena ei ole asian pihvi, vain palanen kokonaisuutta" (
@JypFabu yllä) niin rupeaa tulemaan huonoja fiboja, että tämä projekti ei välttämättä parhaiten palvele jääkiekkoa. Toivottavasti olen väärässä, pitäisi tutustua enemmän yksityiskohtiin voidakseni lopunperin sanoa sen lisäksi, mitä olen jo aiemmin kirjoittanut.
Operaatiopuolen sekoilutkin olivat Isleseillä pahempia kuin Jypissä: kun Milbury sai kenkää Yashinin ulosostamisen jälkeen, niin hänen tilalleen palkattiin kesäkuussa tiimikaverini ja Lahden Reippaassakin muistaakseni pelannut Neil Smith, joka on NY Rangergsin GM 1994 cup-voitossa. Hän laittoi seuraa kuntoon, kunnes sitten heinäkuussa 40 päivän jälkeen heilui mono TEKSTARILLA muistaakseni (kuulostaako tutulle?), koska hän ei kuunnellut HPJ Wangin ohjeita kyllin kuuliaisesti. Kuvitteli kai osaavansa itse jääkiekkojoukkueen johtamisen, vaikka HPJ:n se parhaiten tietää. No, mistäpä sitten keskellä heinäkuun loma-aikaa uusi GM ellei seuran sisältä, tosin tällä kertaa ei 3. valmentajaa otettu ruoriin vaan kakkosmoke Garth Snow! Siis ziisus sentään, kyllä meillä oli naurussa pitelemistä kun kuultiin ja Neil Smithkin otti asian huumorin kannalta, toivotti vain "good luck with that" seuralle. Garth taidettiin nimetä perjantaina ja jo viikonloppuna levisi kuvia, missä Snow vetää valkoisia viivoja jollain paatilla nuorien, vähäpukeisten tyttöjen kanssa. Mutta ei se menoa haitannut, ukkeli pysyi pestissä seuraavat 12 vuotta HPJ:n siunauksella ja signasi Rick DiPietron 15 vuoden ja $67.5 miljoonan soppariin, jolle pitkä sopimus oli painajainen ja myöhemmin hänet saattoi nähdä istumassa yksin Barclays Centerin autiolla osuudella pitkä tukka ja parta päällä. Onneksi Jypissä ei sentään noin pitkiä soppareita ja tuollaista sekoilua ole koskaan ollut. Tietääkseni. Hämäläisen palkkaaminen UTJ:ksi olisi about samaa tasoa kuin Garth Snown palkkaus, paitsi että Snow:lla oli sentään joku realisoitunut todennäköisyys onnistua hommassa eikä Kök ikinä pärjäisi yhtä hyvin.
Samoihin aikoihin sitten seuran ykkössentterin "ulospäin suuntautunut" blondi tyttökaveri tanssi Marquee-yökerhossa venäläisen seurakaverin kanssa ennen UFC-sessiota ja sitten joku taisi vaihtaa seuraa ennen pitkää. Ja kaikkea muuta pientä normaalia suurkaupungin yössä menoa. Masi Marjamäki ja Sean voisivat nyt vuosien jälkeen kautta rantain kertoa enemmänkin, jos joku podcastailija haluaisi tehdä episodin Islanders-sekoiluista. Ei ollut ihan homma hanskassa tuohon aikaan ja menestys sen mukaista. Että ei Jyp vielä ihan ole pohjaa saavuttanut.
Toisaalta, pitäskö tästäkin olla huolissaan? /gulp
