Sellainen fiilinki ollut jo pidempään, että yritysmyyntiin on satsattu peruskuluttajan kustannuksella. Onhan se ymmärrettävää, että yrityksessä päätöksentekijällä on yleensä vain parit kasvot, jolle pitää myydä idea miksi tehdä sponssisopimus ja mitä sillä saa. On vaikeampi puhutella monikasvoista penkkiurheilijoiden joukkoa, jotka äänestävät lompakolla ja jaloillaan useita kertoja vuodessa.
Halliin on yhä vaikeampi saada katsojia, paitsi nyt niin myös jatkossa. Tämä huomio koskee viihdetapahtumia ylipäätään. Esimerkiksi musakeikoilla käy keskimäärin yhä vähemmän porukkaa - keskitason artisti ei vedä enää Lutakkoon väkeä kuin vielä viisi vuotta sitten. Toisaalta, kun saadaan kova/kohuttu nimi, on Cheek-efekti valmis. Sali on täynnä ja myydään ei-oota. Mennään, kun muutkin menevät. Runkosarjalätkän kannalta tämä suuntaus on ikävämpi juttu: pitkä runkosarja on ruisleipää ja kaurapuuroa. Useidenkaan pelien väliin jättäminen ei kirpaise. Halutaan nähdä livenä matseja, joilla on eniten merkitystä. (Ei, minulla ei ole mystisen "merkityksen" laskentakaavaa.)
Ex-JJK-pomo Joni Vesalaisen mielestä futiksessakin ottelumääriä pitäisi nostaa. Lätkässähän määrässä ollaan jo kipurajalla tai sen yläpuolella. Mielestäni tässä on menty vikaan. Jos yleisö haluaa nähdä merkityksellisiä matseja - eli pihviä pöytään, oikea ratkaisu ei ole antaa lautaselle lisää kaurapuuroa. Kasvanut pelimäärä näkyy väistämättä pelin tasossa. Ja katsomopaikkojenkin olisi oltava laadukkaita; television hemmottelema ihminen ei maksa kymmeniä euroja istumapaikoista, joilta pelien seuraaminen on vaikeaa. Kun videokuutiokin suoltaa mainosta toisen perään pelitilanneuusintojen sijaan, niin ei ihme, jos yleisö yrittää valikoida rusinat pullasta - parhaat paikat ja vain tietyt matsit. Vapaa-aikaa ja rahaa kun molempia on keskiverokuluttajalla vain rajallinen määrä...
Jos eivät vuodet ole olleet helppoja tähänkään asti, eivät ne muutu urheilubisneksen osalta ainakaan helpommiksi!