Suomen yhden kokeneemman urheilujournalistin tekstin tuomitseminen amatöörimaiseksi siksi, että tekstin tehostuskeinona käytetään lyhyitä, ytimekkäitä kappaleita.
Kulmalan kirjoitus oli laadukasta pohdintaa. Tehokeinot poikkeavat toki normitoimittajan tyylistä, mutta Kulmalalla on oma, minun makuuni virkistävä tyylinsä. Jahkolan teksti on tyylilajiltaan "puhdas" mielipidekirjoitus, joskin yksioikoinen sellainen. "Kuulkaas pojat"-ääntä käyttävästä tekstistä huokuu omaan korvaani vastenmielinen paatos. Maailma on keski-ikäisen tanakasti mustaa tai valkoista. Puuttuu vain kapitaalein "huudettu" lause kuin nyrkkinä pöytään. Alla jonkinlainen vastine ko. tekstiin.
Kirjoituksessa on useita hyviä kysymyksiä, mutta Jahkola ei kysy eikä yritä ymmärtää yhtä tärkeää kysymystä: miksi ihmiset - jahkolalaisittain -
järjettömästi lätisevät yhdestä ulkomaalaispelaajasta? Kyse on mielestäni JYP-kannattajien suurista tunteista, sloganista, jota JYP on tunnetusti käyttänyt markkinoinnissaan.
Tunteet ja järki ovat rationaalisuuden asteikon eri päissä. Kannattaja on kuin teini, joka JYPin kautta myötäeläen kokee niitä tunteita. Joku hakee elämäänsä lätkäkatsomosta lisäsisältöä, toinen pakenee arkisia taloushuolia ja/tai nalkuttavaa akkaa. Tislatulla järjellä ajateltuna jääkiekon seuraamisessa ei ole suurta järkeä, joten miksi käyttää sitä mittatikkuna
oikeaan reagointiin kuultuihin uutisiin?
On totta, että aikuismaisen kypsästi/järkevästi katsottuna Perrinin lähtö ei siirrä mannerlaattoja. Yksi työntekijä poistuu verokirjoineen muualle, Excelissä taulukon soluun isketään uusi numerosarja. Elämä jatkuu ja näkkäri on rapeaa. Kannattajateinin urheiluromanttisissa hormonihöyryissä Lavalin leijonan poistuminen on jotain paljon isompaa.
Kuten teinillä, kannattajallakin on lausumaton oikeus kiukutella ja kapinoida "vanhempiaan" ja järjen kaapuun puettuja totuuksia vastaan. Molempien kapinointi voi näyttää hoopolta, mutta tunne on aito. Vanhemmiten minustakin on sukeutunut laskutikkumies ja talouden realiteetit ymmärtävä keski-ikäinen mies, mutta silti ymmärrän mistä tuo
järjetön lätinä kumpuaa. Tunteesta. Kysynpä vaan Heikki, yhden ainoan kysymyksen: ymmärrätkö Sinä tunteen merkityksen? Äh, arvasin, ei aikuiset taaskaan tajuu...