Näyttää liimaavaan kiekot Ruusua paremmin, mutta vastapainoksi sitten tuntuu menevän todella usein suorat ("helpot") vedot maaliin. Eikö sitten saa kulmia peitetyksi vai mistä lie kyse? Olisko toisenlaisessa maalivahtivalmennuksessa kehitysaskeleet isompia?
Pakko se on huomioida tääsä, että Parkkinen on maalivahdiksi vielä kovin nuori ja potee nuoren pelaajan perusvikaa, esitysten tason välillä on rajua heittelyä. Se tietysti vaikuttaa nuorella siihen motivaatioon, kun väkisin niissä kerää sitä pitäkää tunkkinne fiilistä kun ei suju niinkuin haluaisi ja mihin pyrkii. Sitä rajummin, mitä enemmän itseltään vaatii. Ihan samaa toitottaisin hänen kohdallaan kuin Ruusunkin. Se ei ole mittari, jos jollakulla muulla kypsyminen nopeampaa, vaan kärsivällisyys tehdä työtä ja kehittää osa - alueitaan. Tässä varmaan tullaan siihen täälläkin pohdinnoissa sivuttuun maalivahti valmennukseen. Siellä on vaade tajuta lahjat ja jääräpäisesti viedä eteenpäin, vaikka tämä hetki ja lähi tulevaisuus synkältä näyttäisikin.
Parkkisen pelaamista itse olen nähnyt liian vähän mitään omia lahjakkuusnäkemyksiä esittääkseni, mutta niissä vähissä ei ole kuitenkaan tuonut minulle fiilistä lahjattomuudesta, enemmänkin kesken eräisyydestä.
JYPin kannattaa olla tarkkana päätöstensä kanssa, Shostak palaa koheloon ensi kaudeksi, eli Parkkisen ja Leinosen kehityskaarta on seuran viisasta katsoa tarkkaan ja kuulla sitä mv valmennusta, onko kummastakaan liiga kassariksi ensi kaudelle. Ruusun uskon parantavan edelleen, otteet vakuuttaa minun silmiä. Kehityskohteita kyllä vielä on, mutta ei niin isoja, ettenkö uskoisi kasvavan ihan kenen tahansa antamille liigan ykkösen vaatimuksille.
Tuossa kun täälläkin on pohdittu HPK:n ja Laurikaisen taivalta tällä kaudella, olen huvituksella seurannut kommentointia, alkukauteen katsomissani liigapeleissä Laurikaiselle meni oikeasti paljon helpompia sisään kuin Ruusulle missään vaiheessa kautta, mutta tämä ei korosta maalivahtien tason eroa, vaan sen viisikkopelaamisen merkitystä maalivahdille. Edelleen on niin, että jokainen liigatason ammattiveskari pelaa voittoja joukkueelleen, jos joukkueensa siihen antaa mahdollisuuden. Tämä osaltaan alleviivaa sitä tosiasiaa, että vaikka moni veskarin jotenkin yksilöurheilijaksi joukkueessa mieltää, siinä on pikkuinen optinen harha, kyllä se on joukkue, joka voitot tai tappiot keittää ja maalivahti on osa sitä soppaa, toki näkyvä osa.