Me näemme pelaajilta vain pelit. Totuus on kuitenkin se, että yhtä 60 minuutin ottelua kohti joukkue harjoittelee arviolta 300 minuuttia. Tulokset ratkaistaan tuon 60 minuutin perusteella, mutta tällä 300 minuutilla on aika iso merkitys, kun valitaan niitä parhaita/sopivimpia pelaajia tuota 60 minuutin rypistystä varten.
Haen tällä sitä, että me emme täällä tiedä kuka/ketkä JYPin joukkueesta ovat pelillisiä, harjoituksellisia, asenteellisia esimerkkejä ja joukkueen johtajia. Niitä, jotka heikolla hetkellä (harjoituksissa) nostavat porukan tekemisen taas voittavalle tasolle. Näyttävät esimerkkiä, uskaltavat sanoa pelikaverin löysäilystä, saavat oman tasonsa lisäksi muiden tasoa nousemaan. Voin kuvitella, että kaikki joilla löytyy pelipaidan etumuksesta A tai C, ovat jollakin tavalla tällaisia. Olen ymmärtänyt, että hyvin vahvasti myös Perrin, Tuppurainen, Hubacek, Riska ja pelillisesti myös Vatanen olivat tällaisia. Jäljelle taisi jäädä Hytönen, Louhivaara ja Kalle Koskinen. Menetimme jumalattomasti johtajuutta, emmekä tiedä onko uusista vastaaviin rooleihin.
Tämä johtajuus tai esimerkillisyys ei ole tietenkään automaattinen kausikortti kokoonpanoon. Meikäläisenkin mahdollisuudet pelata liigaa paranisivat aika tavalla, jos näin olisi. Mutta tietenkin tällä on merkitystä. Useat ostojoukkueet sortuvat usein tähän; ostetaan taitoa, pisteitä ja pelisilmää, mutta kun jonkun joukkueessa pitäisi ottaa roolia ja saada joukkue pelaamaan tasollaan, kenestäkään ei siihen ole. Johtajuutta on erilaista, eikä sen johtajan tarvitse pistepörssiä johtaa näyttääkseen esimerkkiä. Päinvastoin, jos joukkueen henkinen johtaja on myös pelillinen johtaja, hänen antinsa ensin mainitulla puolella voi kärsiä jos oma peli ei kulje. Mm. kapteenillamme on ollut näitä oireita silloin kun hän on ollut ykkössentterinä. Kalle Koskinen on peliroolinsa takia hyvä ja esimerkillinen henkinen johtaja nuorelle joukkueelle. Hän ei tee sitä taklaamalla, ei pisteitä mättämällä eikä puheita pitämällä. Hän tekee kaiken juuri niin kuin pyydetään ja nöyrästi uudestaan. Eikä hätkähdä paineista ja virheistä. Ihailtava esimerkki Vataselle ja tulee sitä olemaan myös muille.
Pelillisesti en itsekään olisi jatkoa kirjoittanut tai vastaavasti tällaista määrää uusia kolmosparin pakkeja hankkinut. Kalle on edelleen pelitaidoiltaan pakkikalustomme kiekollisista pakeista Näkyvän ja Välivaaran jälkeen kolmonen (Lepinestä ei pysty sanomaan). Hidas Kalle on, mutta niin on Viitanen ja Malmivaarakin. Virhealtis hän ei ole. Hän tekee ne virheet kiekollisena ja ne näkyvät rumasti. Ei Viitasen ja Malmivaaran virheet näy kenellekään, koska heillä ei ole kiekkoa. Kalle sen sijaan edelleen pelaa kiekon kanssa.
Tälle JYPin palstalle on iskostunut ihmeellinen tapa mollata puolustajia ja maalivahteja. Yleensä vielä niin, että ne saavat nimen ja kasvot tietyistä henkilöistä. Sen sijaan hyökkäysketjuissa saa pelata 100 k+ -palkkaisia miehiä, joista ei mainita sanallakaan vaikka nämä eivät hoitaisi kymmeneen peliin hommiaan. Pistän näistä pakkien harhasyötöistä (joita Kalle varmasti ensi kaudellakin antaa) suuren osan hyökkääjien piikkiin. Jos hyökkääjät karkailevat, eivät anna tarjontaa ja hae kiekkoja riittävän alhaalta, pakit joutuvat antamaan liian pitkiä tai vaikeita syöttöjä. Pakin ei pitäisi joutua antamaan yli viiden metrin syöttöjä omassa päässä, silloin paketti on koossa. Jos joutuu antamaan, onko vika pakin vai hyökkääjän?