En oikeastaan kykene näkemään yhtään järjellistä syytä, miksi ei JYP tuohon iskisi all in periaatteella, sääleihin rimpuilemista voi toki harjoittaa prosenttikiekolla ja halvemmalla nipulla, mutta kuka tuota nyt oikeasti tavoittelee.
Tämä puhetapa edustaa itselleni suhteellisen vierasta näkemystä jääkiekosta. En halua siis millään muotoa estää erilaisia näkemyksiä kuulumasta, mutta tällaisessa
esimerkin avulla kuvaamisessa on jääkiekossa ilman valmennuskokemusta hirveän vaikea vakuuttaa ketään. Tai jonkun voi varmasti vakuuttaa, mutta itseäni ei.
Menestyminen ja voittaminen ovat organisaatiosta riippumatta valtavan ponnistuksen takana. Siinä pitää onnistua monella eri osa-alueella samaan aikaan: pitää haalia organisaatioon puhkeamatonta potentiaalia muilta, pitää kasvattaa itsenäisesti pelaajia laadukkaasti ja onnistua myös hankkimaan markkinoilta kokemusta ja osaamista. Läheskään jokainen organisaatio ei onnistu tässä kaikessa eikä oikeastaan kuulukaan.
On kaunis ajatus, että juuri pelitavasta tai peli-identiteetistä on tällainen
visio ja siitä löytyy vielä esimerkkejä jonkun toisen toteuttamana. Peli-identiteetti ja pelitapa ovat kuitenkin sellaisia asioita, joihin organisaation yksilöt kasvavat hitaasti ja varmasti - samoin kuin voittamiseen. Ammattivalmentaja kuitenkin vastaa
aina urheilullisesta tuloksesta. Valmentajalla on vastuu nimenomaan tuoda valmentamalleen joukkueelle voittoja - jopa Kärppien tasoisessa organisaatiossa on joskus vedetty huonolla menestyksellä sellaisien ajatuksien kanssa, ettei voitoilla tässä hetkessä ole mitään väliä, vaan se, mitä nyt tehdään tuottaa hedelmää joskus kaukaisuudessa.
Sinun ajatusvirheesi minun näkökulmastani on se, että
prosenttikiekolla ja nykyistä halvemmalla nipulla voi rimpuilla säälijoukkueeksi. Ei voi. Viime vuosina Liigassa prosenttikiekkoa halvoilla joukkueilla ovat esittäneet lähinnä SaiPa & Sport ja TPS, joista ainoastaan TPS on jossakin määrin pystynyt menestymään, vaikka sekin on ollut taloudellinen katastrofi. Halvalla nipulla ja prosenttikiekolla ei Liigassa pelata mistään - ei edes sarjapaikasta. Se on tosiasia.
Rautakorpi peluutti JYPissä painavista syistä juuri sellaista jääkiekkoa, jota tituleeraat prosenttikiekoksi. Viime kaudella ja tällä kaudella on nähty tausta ja syyt siihen, miksi Rautakorpi peluutti juuri sitä kiekkoa. Ensinnäkin JYPillä ei ole vieläkään yhtään kykenevää sentteriä joukkueessa, jonka vuoksi nopea pelaaminen kumpaankin suuntaan on lähes mahdotonta. Tämän lisäksi - toisin kuin Seppänen sanoo - JYPissä ei ole ollut edes tilastollisesti tarjolla hyvää maalivahtipeliä. Ja JYPin pelistä se ainoa asia, joka edes toi pisteitä, oli aikaisemmin se ylivoima. Nyt edes ylivoima ei enää toimi, jonka vuoksi Heiskasen JYP ei väitetystä parantuneesta ilmapiiristä huolimatta voita yhtään joukkuetta tässä sarjassa.
Seppänen voi visioida JYPin hienointa kiekkoa vaikka vuodelle 2028, mutta vuonna 2024 hän ei edelleenkään voi odottaa, että nykyinen joukkue esittää lähellekään sitä. Rautakorpi on valmentanut 1,5 kautta, jonka aikana hän on saanut palautettua JYPiin jonkinlaisen urheilullisen pohjan paremmalle pelille. Sen sijaan tulos määrittelee Rautakorpea, kuten kaikkia valmentajia, ja sitä hän ei ole pystynyt muuttamaan riittävästi. Pelottavinta tässä saagassa on se, että uusi päävalmentaja Heiskanen on JYPin oman sekoilun vuoksi vailla tulosvastuuta. Hän saa valmentaa surkeaa kiekkoa & ajaa joukkuen pelin karille ja tämän takana Viitanen & Seppänen seisovat ainoastaan sen vuoksi, ettei heillä ole enää pokeria tehdä oikeita ratkaisuja.
Heiskanen ei tule valmentamaan JYPiä mestariksi eikä hän tule myöskään valmentamaan joukkueesta mitään playoffien vakiokävijää. Hänellä ei ole taustallaan minkäänlaisia meriittejä valmentaja ja hän on samanlainen untuvikko hommassaan kuin Merikivi oli aikanaan. Merikivi lähti harjoittelemaan ja hyvin on harjoitellutkin. Heiskanen puolestaan tuntuu elävän jo jonkinlaista palkintopestiä, jonka on määrä jatkua määräämättömän pitkän ajan. Valmentajavalinta ei lisää JYPin uskottavuutta omassa prosessissaan pätkääkään.