Yleensä näytti siltä, että kaikki Jypin pelaajien ratkaisut ja tekeminen tapahtuivat 0.5 - 2 sekuntia liian myöhässä. Mistä se kertoo pelitavan omaksumisessa? Vai onko tämä vain fyysistä ja henkistä väsymistä?
Ensinnä kiitokset, että jaksat laittaa argumenttien vahvikkeeksi noita pysäytyskuviakin, arvostan.
Kuten arvostan myös näkemyksiäsi. Lainattuun omana kommenttina, että varmaan sekä että. Noita laittamiasi kuvia omiin silmiin on vilissyt pitkin kautta, välillä räikeästi, väliin kuin varkain.
Kun miettii joukkueen nuoruutta ja kokemattomuutta, en suinkaan ihmettele kuorman rasittavuutta niin fyysisesti, kuin eritoten psyykkisesti. Omalla kohdalla on osunut kausi, jossa alkuun kaikki meni niin kuin piti ja sujui kuin tanssi ja kuin varkain stoppi, ei vaan lähteny, vaikka kuinka sovittiin ja puhuttiin. En minä, eikä varmaan kukaan silloin osannut edes arvailla, mutta henkisesti siinä oltiin lamassa, näin jälkikäteen ymmärrettynä ja hassua, kuinka se vaikutti koko joukkueen esittämiseen. Itse sitä ei huomaa, kun kuorma katkoo sen kamelin selän, eikä voi käsittää, mikä tökkii.
Tuo myöhässä olo taas kertoo puuttuvasta tai toimimattomasta pelitavasta. Jos pelaaja joutuu miettimään siirtoaan aika gäppi liigassa on juuri tuota luokkaa ja se kertautuu tilanteesta toiseen koko vaihdon ajan. Tätä ikävä kyllä JYP on esittänyt koko kauden ajan ja siitä olen ehtinyt sanasen jos toisenkin turhautuneisuudessani puuskahtaa topikissa jos toisessa. Ne ns. tulosta tuoneet pelit on perustuneet enemmän hetkellisiin asioihin, kuin järjestelmälliseen toteuttamiseen.
Mun ymmärrys on, että vt. valmennus on tehnyt ratkaisuja oikeiden analyysien pohjalta, mutta jo valmiiksi ontuva anderson on mahdoton muuttaa ballerinaksi kesken kauden. Niinpä siellä on koitettu tämmöistä "tilliliha"taktiikkaa, jossa ei haasteta lainkaan kiekollisesti, vaan odotetaan kilpparissa virhettä ja mahdollista vastaiskun paikkaa. Tulosta näin ei tullut, mutta numerot pysyi siedettävinä tappioissa. Tämä tulema ei yllättänyt.
Sitten palattiin koittamaan ihan perus simppeliä liikkeellä haastoa ja tällä joitakin voittoja saatiin kairattua, ongelma vaan lienee, että suurinumeroisimmin kuokkaan on tullut juuri tämän vuoksi, kun vastaan on tullut joukkueet, joissa taktinen perusta on juuri liikkeellä rakennettavasta tempokiekosta. Ilman pelitapaa JYP jää jalkoihin vaikka luistelisivat tajuttomuuden tilaan itsensä, taas joukkueita, joissa on yritetty ns. henkilölähtöisesti ns. stigaukkoillen rakentaa joukkue ja luottaa, että henkilötaito peruspelin ohella tuo tuloksen, on JYP kyennyt voittamaan ja haastamaan tasapäisesti.
Tässä omaa näkemystä kaudesta jossa katastrofi on monella tavalla läsnä, mutta silti katson pelit ja ajattelen JYP sydämellä onnistumisia toivoen ja tulevaisuuteen luottaen. Minuakaan ei siis vissiin ole viisaudella pilattu.