Tässä vähän omaa väliarviota pakeistamme, jonkinlaisessa paremmuusjärjestyksessä.
- Kalteva. Mikko Kalteva. Vatasen lisäksi kaikkien aikojen JYP-tähdistökentälliseen valittu pakki. Olen iloinen, että pelaa JYPissä edelleen. 1+7. -5.
- Valtteri Kakkonen. Tässä pelaaja, joka ei paljon otsikoissa näy. Tehotilasto joukkueen toiseksi paras, +2. Ihan järisyttävä ero seuraaviin. Kakkosen pitäisin joukkueessa juuri niin pitkään, kun täällä viihtyy. Kakkonen ei tee juurikaan virheitä, eikä yritä kikkailla. Sellaisiakin PUOLUSTAJIA tarvitaan.
- Anttoni Honka. 2+18 eli oikein mukavat pisteet alkaa jo olla. Vastaavasti tehotilasto joukkueen huonoin, -20. Mutta ehdottomasti positiivinen kausi. Rooban jälkeen toiseksi eniten laukauksia, 152, mutta uskomattoman huonolla teholla. Jos Honka saa tuota parannettua jatkossa edes hieman, hänestä tulee Liigaan eliittipakki.
- Salonen. -18, tehoin 1+3. Mutta se, mitä Salonen tuo kentälle on se 5-10 taklausta joka pelissä ja periksiantamattoman esimerkin. Kolmospariin hyvä.
Sitten tuleekin nämä junnut/uudet kaverit:
- Niko Seppälä. Tykkään kaverin fyysisyydestä ja tietystä ilkeydestä. Jatkoa vaan. Viime peleissä pelannut ehkä vähän liian yli kiekollisen tasonsa, välillä joku yksinkertaisempikin ratkaisu kelpaisi.
- Valtteri Koskela. Yksi upea taistelumaali kasassa, ja muutenkin erottuu yleensä positiivisesti. Odotan paljon jatkossa.
- Aleksi Malinen. High risk, high reward, kiekollinen pakki. -8, mutta vasta 17-vuotias, varmasti kehittyy vielä paljon. Pienillä minuuteilla jos pystyisi kasvattamaan niin hyvä.
- Ottavainen. High risk, kiekollinen pakki. Ehdottomasti potentiaalia vaikka kuinka paljon, kuten siitä yhdestä upeasta maaliin johtaneesta läpisyötöstä huomasi. Mutta pitäisi tällä hetkellä pelata vain jämäminuutteja jonkun varmistavan kaverin kanssa.
- Allen. Loukkaantunut, aste huonompaan viiime kaudesta sen mitä ehti pelata.
- Kuusela. Vielä ei ole valmis tälle tasolle. Mutta askel kerrallaan.
- Niku. Ei vielä juurikaan esiintynyt.
- Jurmo. Varmasti ensi kaudella pääsee taas koettamaan. Isolle ja ilkeälle on tilaa.
Suurimmat kipupisteet pakeilla muutamien selkeiden oman pään huolimattomuuksien lisäksi:
- Purkukiekot. Ei voi aina jäädä viivaan tai pahimmillaan sektorin keskelle.
- Kiekon toimittaminen maalille hyökkäyspäässä
- Kiekon toimittaminen maalille ihan lämärillä tai lyöntilaukauksella, josta on uhkaa vastustajalle.
Omaan silmään nykypakiston kiekollinen pelin avaaminen ja kiekollinen rohkeus omassa päässä on jo hyvällä tasolla on näkynyt positiivisesti helmikuun lopun peleissä.