JYP kaudella 2019–2020 – puhtaalta pöydältä?

[jypinfani]

Ensi viikolta on pakko saada se 6 pistettä. Ja seuraavalta vähintään 5.

 

[-pasi-]

JYP sai kun saikin "maajoukkuetauon" jälkeen se toivotun hyvän vaihteen päälle. Vielä on itseluottamuksessa tekemistä, mutta jos nyt ensiviikolla asennoidutaan hyvin Pelicansia ja Sportia vastaan niin se lopullinen apinakin voisi saada selästä.

Pitäisi pystyä ensiviikon pelit pelata sillä asenteella että sarjajohtaja olisi vastassa vaikka todellisuudessa on umpisurkeasti pelanneet joukkueet jotka tyhjentänyt joukkueita. Itsestä selvyyksiä nuo ei kuitenkaan kun vieläpä kuitenkin vieraissa. Toisaalta jos noissa pystyisi sen 6 pistettä nappamaan niin vielä pitäisin jopa mahdollisena että ainakin sopivan etäisyyden päässä saadaan vielä 6 ja 7paikka pidettyä, ottaen huomioon että sekä HPK ja HIFK vastaan keskinäiset.

 

[Köpi]

Toisaalta jos noissa pystyisi sen 6 pistettä nappamaan niin vielä pitäisin jopa mahdollisena että ainakin sopivan etäisyyden päässä saadaan vielä 6 ja 7paikka pidettyä, ottaen huomioon että sekä HPK ja HIFK vastaan keskinäiset.

Jos JYP haluaa kuudennesta paikasta vielä haaveilla, seuraavasta kolmesta pelistä on kerättävä 9 pistettä. Ei yhtään vähempää. Jaossa on enää 30 pistettä ja JYPin on lopuista peleistä kerättävä se 9 pinnaa HIFKiä enemmän. Seitsemäs paikka on haarukassa ja sen suhteen iso peli pelataan 28.2 Hippoksella, kun HPK saapuu Jyväskylään.

Olisihan se kuudes paikka tärkeä niin ei tulisi ekalla kiepillä Kärppiä tai Tapparaa, mutta kyllä se taisi tuon synkän tammikuun aikana karata.

 

[Tepi#45]

6 pistettä oli oma toiveminimi pisteissä tälle viikolle. 7 pinnaa tuli, joten ihan hyvä viikko pitkän synkän jakson jälkeen.

Paremmalla viimeistelyllä tänään olisi ollut otettavissa enemmänkin, mutta ilahduttaa kuitenkin monta positiivista asiaa jotka antaa uskoa loppukauteen.

Pelit käy vähiin joten nyt niin paljon pisteitä joka matsista kuin suinkin mahdollisa raapia kasaan ja 60 pelin jälkeen nähdään missä ollaan.
Toivottavasti myös yv-pelaamista saadaan edelleen pala palalta paremmaksi.

Jos Kakkonen loukaantui nyt niin se on todella harmi, mutta toivottavasti tuosta tulee jotain tietoa jossain vaiheessa.

 

[-pasi-]

Jos JYP haluaa kuudennesta paikasta vielä haaveilla, seuraavasta kolmesta pelistä on kerättävä 9 pistettä. Ei yhtään vähempää. Jaossa on enää 30 pistettä ja JYPin on lopuista peleistä kerättävä se 9 pinnaa HIFKiä enemmän. Seitsemäs paikka on haarukassa ja sen suhteen iso peli pelataan 28.2 Hippoksella, kun HPK saapuu Jyväskylään.

Tärkeintä on saada oma peli toimimaan ja se onnistuu ehkä parhaiten kun loppukauden peleissä olisi jotain panosta ja säilyy se teoreettinen mahdollisuus tuohon 6 paikkaan.

Siihen riittäisi se että toiseksi viimeisellä kieroksella olisi se 5-6 pisteen ero HIFK vastaan kun keskinäinen pelataan (riippuu paljonko joukkueilla 3 pisteen voittoja tuossa kohti). Käytännössä pitäisi siis kaventaa eroa vähintään 3 pisteellä 8 seuraavan pelin aikana (HIFK pelaa 9), Viimeisellä kieroksella JYP kohtaa sportin ja HIFK pelaa Lukkoa vastaan.

 

[jypinfani]

Pelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)

Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?

Itse veikkaan 10-12.

 

[snake70]

Pelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)

Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?

Itse veikkaan 10-12.

2-5 pistettä

 

[Kiuru]

Pelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)

Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?

Itse veikkaan 10-12.

12-15

 

[dyna]

12-15

10 max

 

[spaceman]

Pelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)

Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?

Itse veikkaan 10-12.

14-15.
Kärpät voi venyttää homman jatkoille, muut hoituu.

 

[Nelfor]

10 max

Taisit unohtaa, että voitolla saa kolme pistettä, eikä kaksi. Kyllä viidestä pelistä maksimi pistemäärä on 15.

JYP saa näistä peleistä 12.

 

[Saleva kehiin]

12

 

[Hypodermic]

Jaaha, seuraavat kolme ottelua on niitä perinteisiä ”helppoja” joista pitäisi ottaa täydet 9p kuten @Köpi totesi. Tämä siis mikäli halutaan vielä haaveilla suorasta pudotuspelipaikasta. Kuten aikaisemmin totesin niin raju oli Jypin mahalasku ja nyt kirkkaasti todennäköisin vaihtoehto on säälit ja sitten puolivälierissä vastaan Kärpät tai Tappara. Paras kolmesta pelattavat sarjat (säälit) on myös aina otollisia yllätyksille. Kuudennella sijalla olisi (ollut) mahdollista saada vastaan vaikkapa Ilves. Jokainen voi miettiä kuinka iso ero edellä mainituissa skenaarioissa etukäteen katsottuna on...

 

[Afflicted]

12 pojoa, eli viidestä pelistä neljä kolmen pisteen voittoa. Kuulostaa kovalta suoritukselta mutta hitto että olisi hyvä olo jos tuohon nyt pystyisivät. Jos pelataan kaikki pelit kuten Ilvestä vastaan niin se on ihan täyttä realismia ja Kärpätkin voi kaatua.

 

[david]

Eilen puolustuspelaamisen oli aivan loistavaa. Jäin pohtimaan, että J.Jongan vaihtuminen Vainioon (Mäenpään parina) rauhoitti omaa päätä yllättävän paljon. Toivottavasti J. Hongalle annettiin tarkoituksella vähän huilia maajoukkuepuristuksen jälkeen ja hänellekin löytyisi tapa pelata vahvuuksillaan. Ominaisuuksiltaanhan Honka on aivan helvetin kova pelaaja tähän sarjaan, mutta viime peleissä on edelleen kiukaan ollut sitä neppailua kiekon kanssa ja huonoja avauksia.

 

[Saleva kehiin]

12 pojoa, eli viidestä pelistä neljä kolmen pisteen voittoa. Kuulostaa kovalta suoritukselta mutta hitto että olisi hyvä olo jos tuohon nyt pystyisivät. Jos pelataan kaikki pelit kuten Ilvestä vastaan niin se on ihan täyttä realismia ja Kärpätkin voi kaatua.

Jukurit peli oli pakkovoitto ja siltä se näytti. Halu voittaa siinäkin oli kova, mutta peli oli edelleen pakottamista. Kalpa pelissä sitoutuneisuus tuotti jo tulostakin. Kylläkin Kalpan heikkouden kustannuksella. Ilves peli taas osoitti, että olemassaoleva tahto, sitoutuneisuus ja pelaajien taito riittävät kyllä ketä vastaan tahansa.

Ja kuten Viitanen sanoi. Ohipelikiintiö on nyt täynnä. Helpot vastustajat on vain hoidettava. Ja samalla hiottava peliä aina vaan valmiimmaksi. 12 pistettä on selviö.

 

[Nelfor]

Vai niin. Kiitokset rohkeasta mielesi avaamisesta tässä kohti.

Toimiakseen liigavalmentajana pitää muistaakseni käydä jokin valmentajakoulutus Vierumäellä ja olisikohan niin, jotta sekä Tirkkonen että Virtanen ovat tuosta koulusta valmistuneita valmentajia. Oletetaan vielä, että tuohon valmentajakoulutukseen kuuluu jotain johtamis- ja esiintymiskoulutusta myös. Joku johtamiskouluttaja (pikkutakissaan, jossa ne nahkaiset kyynärpääpaikat) on siis käynyt vetämässä Powerpoint –esityksen johtamisesta ja sen jälkeen on menty ryhmiin ja harjoiteltu rauhallista esiintymistä kuvitteellisessa lehdistötilaisuudessa, kun oma joukkue on hävinnyt katastrofaalisen esityksen jälkeen ottelun 0 – 11. Kukin on vuorollaan ollut valmentaja ja kolme muuta ovat olleet kärkkäitä ja katastrofinnälkäisiä toimittajia. Ehkä jotain tällaista.

Tuo hallittu rauhallisuus ottelun aikana vaihtoaitiossa, erätauoilla pukuhuoneessa ja ottelun jälkeen median edessä on parhaaksi tiedetty tapa toimia valmentajana ja pelinjohtajana. Sama toimii työelämässä ja kaikissa kuviteltavissa olevissa kriisitilanteissa. Rauhallisuudella otetaan tilanne haltuun ja annetaan ennen kaikkea oikea signaali joukkueen suuntaan. Meuhkaamisessa on aina se riski, että jollain pelaajalla voi mennä jotain rikki valmentajasuhteessa eikä sitä saada enää ennalleen. Tottakai voi olla kova ja samalla reilu tavalla, jonka alainen kykenee ymmärtämään ja vastaanottamaan – rauhallisen painokkaalla tavalla.

Tuota Veltsun muiston aiheuttamaa pelkoa ja ärsytystä koskien rauhallista olemusta en lähde jatkokysymyksillä tai määrittelyillä enempää avaamaan. Sen verran vain, ettei kannata jäädä omien ajatusten vangiksi – toimii ohjenuorana kaikille kirjoittajille Jatkoajassa ja muissa sähköisissä kirjoitteluympäristöissä; olemmehan kuitenkin myönteisyys- ja positiivisuusketjussa.
Hyvä ja kiitos, että kirjoitit tuon viimeisen vastauksen kysymykseeni. Toivottavasti viimeinen vaikutelma ja kokemus tästä kirjoituksesta on myönteinen.

Kai nyt ymmärrät, että on olemassa aika paljonkin välimaastoa yltiöpäisen rauhallisuuden ja meuhkaamisen välissä? On myös eri asia olla rauhallinen lehdistötilaisuudessa, kuin ottelun aikana penkin takana.

Liiallinen rauhallisuus ottelun aikana voi johtaa siihen, että joukkue ei saa tarvittavaa sytykettä pelin jatkoa ajatellen. Kyse ei todellakaan ole pelkästä omille pelaajille meuhkaamisesta, vaan enemmänkin siitä, että puolustaa omaa joukkuetta ja pelaajia. Näyttää pelaajille myös otteluiden aikana, että päävalmentaja suojelee ja johtaa joukkuetta, eikä suvaitse vääryyksiä joukkuetta kohtaan.

Pelkkä rauhallisuus ei yleensä kriisitilanteissa toimi. Sitä toki tarvitaan ja siitä on paljon hyötyä, mutta täytyy myös kyetä puolustamaan omia ja johtamaan kovalla asenteella kriisin yli. Täytyy vain löytää se balanssi. Joissain yhteyksissä yltiöpäinen rauhallisuus voi olla se oikea ratkaisu, mutta JYPin kriisin aikana tämä ei vaikuttanut toimivan.

Täytyy kyllä myöntää, että Veltsun kohdalla tunnetta nähtiin Tirkkosta enemmän ja nyt kun tuota tarkemmin olen miettinyt, niin on jopa hieman ikävä sitä Veltsua, joka kynsin ja hampain omiaan puolusti.

Omien ajatusten vangiksi täällä jää käytännössä jokainen kirjoittaja lähes poikkeuksetta ja jatkuvasti. Suurin osa ei vain tuntemuksiaan tarkastele ihmeemmin tai ainakaan tuo näitä tarkasteluja muiden nähtäväksi kirjoituksissaan. En koe omaa tarkastelevampaa asennettani heikkoudeksi, vaan vahvuudeksi. Minä tiedostan, jos tunne ohjaa ajatteluani, mutta jokseenkin poikkeuksellisesti haluan avoimesti purkaa näitä ajatuksia joskus myös täällä. Juuri tällä tavoin voi välttää sitä ajatuksien vangiksi jäämistä.

 

[Saleva kehiin]

Pelkkä rauhallisuus ei yleensä kriisitilanteissa toimi. Sitä toki tarvitaan ja siitä on paljon hyötyä, mutta täytyy myös kyetä puolustamaan omia ja johtamaan kovalla asenteella kriisin yli. Täytyy vain löytää se balanssi. Joissain yhteyksissä yltiöpäinen rauhallisuus voi olla se oikea ratkaisu, mutta JYPin kriisin aikana tämä ei vaikuttanut toimivan.

Tässä samaa mieltä. Kun tuo tappiojakso jatkui ja jatkui, niin kaikki odottivat jotain poikkeuksellista reagointia. Pelkkä ketjujen vaihto ei sitä ihan tehnyt. Siltikään Tirkkosen ei pidä tehdä sellaista, joka ei tunnu hänestä "omalta".

Omien ajatusten vangiksi täällä jää käytännössä jokainen kirjoittaja lähes poikkeuksetta ja jatkuvasti. Suurin osa ei vain tuntemuksiaan tarkastele ihmeemmin tai ainakaan tuo näitä tarkasteluja muiden nähtäväksi kirjoituksissaan. En koe omaa tarkastelevampaa asennettani heikkoudeksi, vaan vahvuudeksi. Minä tiedostan, jos tunne ohjaa ajatteluani, mutta jokseenkin poikkeuksellisesti haluan avoimesti purkaa näitä ajatuksia joskus myös täällä. Juuri tällä tavoin voi välttää sitä ajatuksien vangiksi jäämistä.

Jatka vaan samaan malliin. Ajatuksiahan täällä vaihdetaan. Jos kaikki pitäisi perustua todistettavaan faktaan, niin aika köyhäksi kävisi nämä ketjut. Tuntumukset, spekuloinnit, ounastelut ja muut faktojen marginaaleissa olevat seikat ovat usein sitä parasta antia täällä. Ainakin minusta. Totta kai tykkään esim. @JypFabu n kliinisistä pelikirja-analyyseistä, mutta se on sitten se kolikon toinen puoli.

 

[Nelfor]

Tässä samaa mieltä. Kun tuo tappiojakso jatkui ja jatkui, niin kaikki odottivat jotain poikkeuksellista reagointia. Pelkkä ketjujen vaihto ei sitä ihan tehnyt. Siltikään Tirkkosen ei pidä tehdä sellaista, joka ei tunnu hänestä "omalta".

Toki tavallaan ei pidä tehdä sellaista, mikä ei tunnu omalta, mutta toisaalta ammattilaisen kuuluu löytää keinot suoriutua tehtävistään. Täytyy pyrkiä löytämään ne omat keinot, joilla erilaiset omalle vastuulle kuuluvat tilanteet ratkaistaan.

Toisaalta uskon, että juuri näin Tirkkonen on tehnytkin. Varmasti jo monta kertaa urallaan. En usko, että Tirkkonen on vielä valmentajauransa huipulla, vaan hän kehittyy tuossa tehtävässä edelleen.

 

[Saleva kehiin]

Toisaalta uskon, että juuri näin Tirkkonen on tehnytkin. Varmasti jo monta kertaa urallaan. En usko, että Tirkkonen on vielä valmentajauransa huipulla, vaan hän kehittyy tuossa tehtävässä edelleen.

Tämä varmasti totta. Kuka valmentaja voi kuitata olan kohauksella "shit happens"-asenteella tuollaisen sukelluksen, mitä JYP nyt teki. Siis tilanteessa, missä materiaali ja alkukauden menestys antoi kuitenkin odottaa huonoimmillaankin parempaa menestystä. Varmasti ovat jo nyt käyneet tätä läpi ja kauden jälkeen käyvät vielä uudestaan. Jokaisen valmentajan on tosiaan löydettävä omat keinot tuollaisen kyykkäyksen välttämiseen.

Tuntui, että tapahtunut yllätti vähän kaikki. Eli tapahtui jotain, mitä ei tosiaan olisi pitänyt tapahtua ja sitten menikin kahdeksan peliä hieman sormi suussa. Totta kai tällainen putki pitää ensin ne 2-3 normaalia tappiota, mutta siitä ne ongelmat sitten aina kumuloituvat. Eiköhän Peksi ja Santtu ole seuraavan kerran hieman enemmän kartalla.

 

[Nelfor]

Tuntui, että tapahtunut yllätti vähän kaikki. Eli tapahtui jotain, mitä ei tosiaan olisi pitänyt tapahtua ja sitten menikin kahdeksan peliä hieman sormi suussa. Totta kai tällainen putki pitää ensin ne 2-3 normaalia tappiota, mutta siitä ne ongelmat sitten aina kumuloituvat. Eiköhän Peksi ja Santtu ole seuraavan kerran hieman enemmän kartalla.

Näinhän se varmasti on. Toisaalta kun tätä nyt jo hieman jälkikäteen miettii, niin tällainen pohjakosketus voi olla Tirkkosen JYPille voimavara jatkossa. Toivottavasti konkretisoituu jo tällä kaudella, mutta viimeistään tulevilla kausilla.

 

[Sannoittaja]

Kai nyt ymmärrät, että on olemassa aika paljonkin välimaastoa yltiöpäisen rauhallisuuden ja meuhkaamisen välissä? On myös eri asia olla rauhallinen lehdistötilaisuudessa, kuin ottelun aikana penkin takana.

Liiallinen rauhallisuus ottelun aikana voi johtaa siihen, että joukkue ei saa tarvittavaa sytykettä pelin jatkoa ajatellen. Kyse ei todellakaan ole pelkästä omille pelaajille meuhkaamisesta, vaan enemmänkin siitä, että puolustaa omaa joukkuetta ja pelaajia. Näyttää pelaajille myös otteluiden aikana, että päävalmentaja suojelee ja johtaa joukkuetta, eikä suvaitse vääryyksiä joukkuetta kohtaan.

Pelkkä rauhallisuus ei yleensä kriisitilanteissa toimi. Sitä toki tarvitaan ja siitä on paljon hyötyä, mutta täytyy myös kyetä puolustamaan omia ja johtamaan kovalla asenteella kriisin yli. Täytyy vain löytää se balanssi. Joissain yhteyksissä yltiöpäinen rauhallisuus voi olla se oikea ratkaisu, mutta JYPin kriisin aikana tämä ei vaikuttanut toimivan.

Täytyy kyllä myöntää, että Veltsun kohdalla tunnetta nähtiin Tirkkosta enemmän ja nyt kun tuota tarkemmin olen miettinyt, niin on jopa hieman ikävä sitä Veltsua, joka kynsin ja hampain omiaan puolusti.

Omien ajatusten vangiksi täällä jää käytännössä jokainen kirjoittaja lähes poikkeuksetta ja jatkuvasti. Suurin osa ei vain tuntemuksiaan tarkastele ihmeemmin tai ainakaan tuo näitä tarkasteluja muiden nähtäväksi kirjoituksissaan. En koe omaa tarkastelevampaa asennettani heikkoudeksi, vaan vahvuudeksi. Minä tiedostan, jos tunne ohjaa ajatteluani, mutta jokseenkin poikkeuksellisesti haluan avoimesti purkaa näitä ajatuksia joskus myös täällä. Juuri tällä tavoin voi välttää sitä ajatuksien vangiksi jäämistä.

Väkevää tekstiä, kertakaikkiaan.

Auttaisikohan satunnaista lukijaa, jos muotoilisin ja täsmentäisin tuota tarkoittamaani valmentajan rauhallisuutta? Minullakin kun on se taipumus tehdä virheolettamuksia oman ilmaisuni suhteen uhmaten kaikkia vuorovaikutuksen tunnettuja lainalaisuuksia.

Muotoilen nyt niin, että tarkoitan rauhallisuudella hallittua ja tietoista käytöstä sekä harkitsevaa ja tarvittaessa pidättyvää ilmaisua. Ymmärrykseni rajoissa pidän kuitenkin edelleen kiinni päähänpinttymästäni, että käytös on hallittua (aiempi ilmaisuni rauhallista) tai käytös ei ole hallittua. Joku psykologi voisi tähän huomauttaa, että ‘käytös’ on aina määritelmällisesti hallitsematonta ja vain ‘toiminta’ voi olla kontrolloitua.

Jokainen voi tehdä itselleen mielikuvaharjoitteen, jossa pudottaa valmentajaominaisuuden ‘jämäkkä’ joko hallitun (1) tai hallitsemattoman käyttäytymisen (2) laariin. Itselleni ainakin jämäkkyys on hallittua (1) käytöstä.

Ihminen (tai tässä valmentaja) voi kyetä kääntämään impulssit sisäänpäin yltäen näin torjumaan pelon, ahdistuksen, pettymyksen, vihaisuuden tai sitten ei. Ulkoa tulevien impulssien ja sen myötä sisältäpäin nouseva psyykkinen paine pysyy hallinnassa tai ei pysy. Toki meuhkaamisen, raivoamisen, huutamisen tai itkemisen sijaan voi halla-ahomaisesti sublimoida kielteiset tunnetilat ivalliseksi tai halventavaksi puheeksi, mutta tällöinkin ilmaisun funktio jää enemmän oman tunnetilan tyynnyttämiseksi kuin valmentajan roolin mukaiseksi toiminnaksi.

Pointtini on siis seuraava: rauhallinen ja sen myötä käytöksensä hallitseva valmentaja ei jää lehdelle soittelemaan, ylläpitää auktoriteettiaan, osaa pitää joukkuettaan vireystilassa ja saa osakseen vaadittavaa kunnioitusta ja arvostusta. Vain rauhallinen ja hallittu käytös voi saada aikaan kukoistavan valmentajuuden.

Lanseeratut termit ‘yltiöpäinen rauhallisuus’ ja ‘liiallinen rauhallisuus’ vaativat vielä pureskelua.

 

[Nelfor]

Väkevää tekstiä, kertakaikkiaan.

Auttaisikohan satunnaista lukijaa, jos muotoilisin ja täsmentäisin tuota tarkoittamaani valmentajan rauhallisuutta? Minullakin kun on se taipumus tehdä virheolettamuksia oman ilmaisuni suhteen uhmaten kaikkia vuorovaikutuksen tunnettuja lainalaisuuksia.

Muotoilen nyt niin, että tarkoitan rauhallisuudella hallittua ja tietoista käytöstä sekä harkitsevaa ja tarvittaessa pidättyvää ilmaisua. Ymmärrykseni rajoissa pidän kuitenkin edelleen kiinni päähänpinttymästäni, että käytös on hallittua (aiempi ilmaisuni rauhallista) tai käytös ei ole hallittua. Joku psykologi voisi tähän huomauttaa, että ‘käytös’ on aina määritelmällisesti hallitsematonta ja vain ‘toiminta’ voi olla kontrolloitua.

Jokainen voi tehdä itselleen mielikuvaharjoitteen, jossa pudottaa valmentajaominaisuuden ‘jämäkkä’ joko hallitun (1) tai hallitsemattoman käyttäytymisen (2) laariin. Itselleni ainakin jämäkkyys on hallittua (1) käytöstä.

Ihminen (tai tässä valmentaja) voi kyetä kääntämään impulssit sisäänpäin yltäen näin torjumaan pelon, ahdistuksen, pettymyksen, vihaisuuden tai sitten ei. Ulkoa tulevien impulssien ja sen myötä sisältäpäin nouseva psyykkinen paine pysyy hallinnassa tai ei pysy. Toki meuhkaamisen, raivoamisen, huutamisen tai itkemisen sijaan voi halla-ahomaisesti sublimoida kielteiset tunnetilat ivalliseksi tai halventavaksi puheeksi, mutta tällöinkin ilmaisun funktio jää enemmän oman tunnetilan tyynnyttämiseksi kuin valmentajan roolin mukaiseksi toiminnaksi.

Pointtini on siis seuraava: rauhallinen ja sen myötä käytöksensä hallitseva valmentaja ei jää lehdelle soittelemaan, ylläpitää auktoriteettiaan, osaa pitää joukkuettaan vireystilassa ja saa osakseen vaadittavaa kunnioitusta ja arvostusta. Vain rauhallinen ja hallittu käytös voi saada aikaan kukoistavan valmentajuuden.

Lanseeratut termit ‘yltiöpäinen rauhallisuus’ ja ‘liiallinen rauhallisuus’ vaativat vielä pureskelua.

Hyvää tekstiä, ehdottomasti. Olen pääsääntöisesti täysin samoilla linjoilla.

Täytyy kuitenkin muistaa, että rauhallinen valmentaja ei välttämättä ole jämäkkä. Käytös voi olla hallittua, mutta jämäkkyys voi silti puuttua. Jämäkkä valmentaja ei myöskään välttämättä esiinny rauhallisena. Käytös voi olla hallittua, vaikka se ei olisi hirvittävän rauhallista. Aktiivinen, keskusteleva ja puhumalla kannustava valmentaja voi hyvin helposti olla ominaisuuksiltaan jämäkkä ja hallittu, vaikka ei olekaan erityisen rauhallinen.

En todellakaan halua tai vaadi JYPin valmentajalta turhaa meuhkaamista tai hallinnan pettämistä. Toivon kuitenkin tietynlaista aktiivisuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että hieman tätä toivetta vastaan toimiva valmentaja, kuten Tirkkonen, ei voisi olla hyvä valmentaja. Kyse on vain siitä, että itselleni tulee luottavaisempi olo, jos valmentaja toimii hieman aktiivisemmin, eli kannustaa pelaajia pienin elkein ja keskustelee tarvittaessa tuomareiden kanssa asiallisesti yms. Tällöin minulle kannattajana ja katsojana tulee helpommin sellainen olo, että valmentaja on pelin ja tekemisen ytimessä, ja hänellä on tilanne hallinnassa.

Kun valmentaja ei olemukseltaan ja elekieleltään ole ihan sellainen, mikä minussa herättäisi luottamusta, niin täytyy turvautua enemmän siihen työn lopputulokseen, eli joukkueen pelillisiin suorituksiin. Kun tämän osalta sitten rämmitään syvällä suossa ja valmentaja ei muulla toiminnallaan herätä luottamusta, niin minulle nousee kannattajana epäluottamus valmennusta kohtaan.

 

[Jupa]

Kun valmentaja ei olemukseltaan ja elekieleltään ole ihan sellainen, mikä minussa herättäisi luottamusta, niin täytyy turvautua enemmän siihen työn lopputulokseen, eli joukkueen pelillisiin suorituksiin. Kun tämän osalta sitten rämmitään syvällä suossa ja valmentaja ei muulla toiminnallaan herätä luottamusta, niin minulle nousee kannattajana epäluottamus valmennusta kohtaan.

Tässä lopussa sanoit kaiken olennaisen, parahin Nelfor.

Erityisesti tämä: `Kun tämän osalta sitten rämmitään syvällä suossa ja valmentaja ei muulla toiminnallaan herätä luottamusta, niin minulle nousee kannattajana epäluottamus valmennusta kohtaan.``

Olemme ihmisiä. Siksi me kaikki subjektiivisella tasolla tulkitsemme maailmaa juuri kuvaamallasi tavalla. Hienosti puettu asia sanoiksi.

Jupa

 

[Saleva kehiin]

Erityisesti tämä: `Kun tämän osalta sitten rämmitään syvällä suossa ja valmentaja ei muulla toiminnallaan herätä luottamusta, niin minulle nousee kannattajana epäluottamus valmennusta kohtaan.``

Olemme ihmisiä. Siksi me kaikki subjektiivisella tasolla tulkitsemme maailmaa juuri kuvaamallasi tavalla. Hienosti puettu asia sanoiksi.

Kannattajina meillä on tosiaan lupa luoda odotuksia valmennukselle ja pelaajille omien toiveidemme mukaan. Onkin aika yleistä, että huonon jakson aikana kommentti "yrittäisit edes" kohdistuu sekä valmentajiin, että pelaajiin. Ja mitä kalliimpi pelaaja, niin sen enemmän toivomme hänen "edes yrittävän".

Varsinaisten vastuunkantajien osalta tämä on haastavampaa. Pelkkä yrittämisen esittäminen ei riitä. Pitää tehdä tai ainakin yrittää tehdä niitä asioita, jotka aidosti tuovat tulosta tai muuttavat asioita huonon jakson aikana.

Eli jos kannattajina asiaa tarkemmin ajattelemme, meillekin on luultaavasti tärkeintä, että valmennus ja pelaajaat keskittyvät mahdollisimman paljon oikeisiin asioihin omilla vahvuuksillaan. Huonon jakson aikana meidän sitten pitää valita luottamuksen ja sen "yritä edes" toiveen välillä. Jälkimmäinen ehkä helpottaa tunnetilaa hieman. Vielä parempi, jos tulokset oikeasti toteutuu.