Toisaalta jos noissa pystyisi sen 6 pistettä nappamaan niin vielä pitäisin jopa mahdollisena että ainakin sopivan etäisyyden päässä saadaan vielä 6 ja 7paikka pidettyä, ottaen huomioon että sekä HPK ja HIFK vastaan keskinäiset.
Jos JYP haluaa kuudennesta paikasta vielä haaveilla, seuraavasta kolmesta pelistä on kerättävä 9 pistettä. Ei yhtään vähempää. Jaossa on enää 30 pistettä ja JYPin on lopuista peleistä kerättävä se 9 pinnaa HIFKiä enemmän. Seitsemäs paikka on haarukassa ja sen suhteen iso peli pelataan 28.2 Hippoksella, kun HPK saapuu Jyväskylään.
2-5 pistettäPelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)
Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?
Itse veikkaan 10-12.
12-15Pelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)
Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?
Itse veikkaan 10-12.
10 max12-15
14-15.Pelicans (v)
Sport (v)
Ässät (k)
HPK (k)
Kärpät (v)
Mitä veikkaatte paljon JYP ”kerää” pisteitä helmikuun lopuista peleistä?
Itse veikkaan 10-12.
Taisit unohtaa, että voitolla saa kolme pistettä, eikä kaksi. Kyllä viidestä pelistä maksimi pistemäärä on 15.10 max
12 pojoa, eli viidestä pelistä neljä kolmen pisteen voittoa. Kuulostaa kovalta suoritukselta mutta hitto että olisi hyvä olo jos tuohon nyt pystyisivät. Jos pelataan kaikki pelit kuten Ilvestä vastaan niin se on ihan täyttä realismia ja Kärpätkin voi kaatua.
Kai nyt ymmärrät, että on olemassa aika paljonkin välimaastoa yltiöpäisen rauhallisuuden ja meuhkaamisen välissä? On myös eri asia olla rauhallinen lehdistötilaisuudessa, kuin ottelun aikana penkin takana.Vai niin. Kiitokset rohkeasta mielesi avaamisesta tässä kohti.
Toimiakseen liigavalmentajana pitää muistaakseni käydä jokin valmentajakoulutus Vierumäellä ja olisikohan niin, jotta sekä Tirkkonen että Virtanen ovat tuosta koulusta valmistuneita valmentajia. Oletetaan vielä, että tuohon valmentajakoulutukseen kuuluu jotain johtamis- ja esiintymiskoulutusta myös. Joku johtamiskouluttaja (pikkutakissaan, jossa ne nahkaiset kyynärpääpaikat) on siis käynyt vetämässä Powerpoint –esityksen johtamisesta ja sen jälkeen on menty ryhmiin ja harjoiteltu rauhallista esiintymistä kuvitteellisessa lehdistötilaisuudessa, kun oma joukkue on hävinnyt katastrofaalisen esityksen jälkeen ottelun 0 – 11. Kukin on vuorollaan ollut valmentaja ja kolme muuta ovat olleet kärkkäitä ja katastrofinnälkäisiä toimittajia. Ehkä jotain tällaista.
Tuo hallittu rauhallisuus ottelun aikana vaihtoaitiossa, erätauoilla pukuhuoneessa ja ottelun jälkeen median edessä on parhaaksi tiedetty tapa toimia valmentajana ja pelinjohtajana. Sama toimii työelämässä ja kaikissa kuviteltavissa olevissa kriisitilanteissa. Rauhallisuudella otetaan tilanne haltuun ja annetaan ennen kaikkea oikea signaali joukkueen suuntaan. Meuhkaamisessa on aina se riski, että jollain pelaajalla voi mennä jotain rikki valmentajasuhteessa eikä sitä saada enää ennalleen. Tottakai voi olla kova ja samalla reilu tavalla, jonka alainen kykenee ymmärtämään ja vastaanottamaan – rauhallisen painokkaalla tavalla.
Tuota Veltsun muiston aiheuttamaa pelkoa ja ärsytystä koskien rauhallista olemusta en lähde jatkokysymyksillä tai määrittelyillä enempää avaamaan. Sen verran vain, ettei kannata jäädä omien ajatusten vangiksi – toimii ohjenuorana kaikille kirjoittajille Jatkoajassa ja muissa sähköisissä kirjoitteluympäristöissä; olemmehan kuitenkin myönteisyys- ja positiivisuusketjussa.
Hyvä ja kiitos, että kirjoitit tuon viimeisen vastauksen kysymykseeni. Toivottavasti viimeinen vaikutelma ja kokemus tästä kirjoituksesta on myönteinen.
Pelkkä rauhallisuus ei yleensä kriisitilanteissa toimi. Sitä toki tarvitaan ja siitä on paljon hyötyä, mutta täytyy myös kyetä puolustamaan omia ja johtamaan kovalla asenteella kriisin yli. Täytyy vain löytää se balanssi. Joissain yhteyksissä yltiöpäinen rauhallisuus voi olla se oikea ratkaisu, mutta JYPin kriisin aikana tämä ei vaikuttanut toimivan.
Omien ajatusten vangiksi täällä jää käytännössä jokainen kirjoittaja lähes poikkeuksetta ja jatkuvasti. Suurin osa ei vain tuntemuksiaan tarkastele ihmeemmin tai ainakaan tuo näitä tarkasteluja muiden nähtäväksi kirjoituksissaan. En koe omaa tarkastelevampaa asennettani heikkoudeksi, vaan vahvuudeksi. Minä tiedostan, jos tunne ohjaa ajatteluani, mutta jokseenkin poikkeuksellisesti haluan avoimesti purkaa näitä ajatuksia joskus myös täällä. Juuri tällä tavoin voi välttää sitä ajatuksien vangiksi jäämistä.
Toki tavallaan ei pidä tehdä sellaista, mikä ei tunnu omalta, mutta toisaalta ammattilaisen kuuluu löytää keinot suoriutua tehtävistään. Täytyy pyrkiä löytämään ne omat keinot, joilla erilaiset omalle vastuulle kuuluvat tilanteet ratkaistaan.Tässä samaa mieltä. Kun tuo tappiojakso jatkui ja jatkui, niin kaikki odottivat jotain poikkeuksellista reagointia. Pelkkä ketjujen vaihto ei sitä ihan tehnyt. Siltikään Tirkkosen ei pidä tehdä sellaista, joka ei tunnu hänestä "omalta".
Toisaalta uskon, että juuri näin Tirkkonen on tehnytkin. Varmasti jo monta kertaa urallaan. En usko, että Tirkkonen on vielä valmentajauransa huipulla, vaan hän kehittyy tuossa tehtävässä edelleen.
Näinhän se varmasti on. Toisaalta kun tätä nyt jo hieman jälkikäteen miettii, niin tällainen pohjakosketus voi olla Tirkkosen JYPille voimavara jatkossa. Toivottavasti konkretisoituu jo tällä kaudella, mutta viimeistään tulevilla kausilla.Tuntui, että tapahtunut yllätti vähän kaikki. Eli tapahtui jotain, mitä ei tosiaan olisi pitänyt tapahtua ja sitten menikin kahdeksan peliä hieman sormi suussa. Totta kai tällainen putki pitää ensin ne 2-3 normaalia tappiota, mutta siitä ne ongelmat sitten aina kumuloituvat. Eiköhän Peksi ja Santtu ole seuraavan kerran hieman enemmän kartalla.
Väkevää tekstiä, kertakaikkiaan.Kai nyt ymmärrät, että on olemassa aika paljonkin välimaastoa yltiöpäisen rauhallisuuden ja meuhkaamisen välissä? On myös eri asia olla rauhallinen lehdistötilaisuudessa, kuin ottelun aikana penkin takana.
Liiallinen rauhallisuus ottelun aikana voi johtaa siihen, että joukkue ei saa tarvittavaa sytykettä pelin jatkoa ajatellen. Kyse ei todellakaan ole pelkästä omille pelaajille meuhkaamisesta, vaan enemmänkin siitä, että puolustaa omaa joukkuetta ja pelaajia. Näyttää pelaajille myös otteluiden aikana, että päävalmentaja suojelee ja johtaa joukkuetta, eikä suvaitse vääryyksiä joukkuetta kohtaan.
Pelkkä rauhallisuus ei yleensä kriisitilanteissa toimi. Sitä toki tarvitaan ja siitä on paljon hyötyä, mutta täytyy myös kyetä puolustamaan omia ja johtamaan kovalla asenteella kriisin yli. Täytyy vain löytää se balanssi. Joissain yhteyksissä yltiöpäinen rauhallisuus voi olla se oikea ratkaisu, mutta JYPin kriisin aikana tämä ei vaikuttanut toimivan.
Täytyy kyllä myöntää, että Veltsun kohdalla tunnetta nähtiin Tirkkosta enemmän ja nyt kun tuota tarkemmin olen miettinyt, niin on jopa hieman ikävä sitä Veltsua, joka kynsin ja hampain omiaan puolusti.
Omien ajatusten vangiksi täällä jää käytännössä jokainen kirjoittaja lähes poikkeuksetta ja jatkuvasti. Suurin osa ei vain tuntemuksiaan tarkastele ihmeemmin tai ainakaan tuo näitä tarkasteluja muiden nähtäväksi kirjoituksissaan. En koe omaa tarkastelevampaa asennettani heikkoudeksi, vaan vahvuudeksi. Minä tiedostan, jos tunne ohjaa ajatteluani, mutta jokseenkin poikkeuksellisesti haluan avoimesti purkaa näitä ajatuksia joskus myös täällä. Juuri tällä tavoin voi välttää sitä ajatuksien vangiksi jäämistä.
Hyvää tekstiä, ehdottomasti. Olen pääsääntöisesti täysin samoilla linjoilla.Väkevää tekstiä, kertakaikkiaan.
Auttaisikohan satunnaista lukijaa, jos muotoilisin ja täsmentäisin tuota tarkoittamaani valmentajan rauhallisuutta? Minullakin kun on se taipumus tehdä virheolettamuksia oman ilmaisuni suhteen uhmaten kaikkia vuorovaikutuksen tunnettuja lainalaisuuksia.
Muotoilen nyt niin, että tarkoitan rauhallisuudella hallittua ja tietoista käytöstä sekä harkitsevaa ja tarvittaessa pidättyvää ilmaisua. Ymmärrykseni rajoissa pidän kuitenkin edelleen kiinni päähänpinttymästäni, että käytös on hallittua (aiempi ilmaisuni rauhallista) tai käytös ei ole hallittua. Joku psykologi voisi tähän huomauttaa, että ‘käytös’ on aina määritelmällisesti hallitsematonta ja vain ‘toiminta’ voi olla kontrolloitua.
Jokainen voi tehdä itselleen mielikuvaharjoitteen, jossa pudottaa valmentajaominaisuuden ‘jämäkkä’ joko hallitun (1) tai hallitsemattoman käyttäytymisen (2) laariin. Itselleni ainakin jämäkkyys on hallittua (1) käytöstä.
Ihminen (tai tässä valmentaja) voi kyetä kääntämään impulssit sisäänpäin yltäen näin torjumaan pelon, ahdistuksen, pettymyksen, vihaisuuden tai sitten ei. Ulkoa tulevien impulssien ja sen myötä sisältäpäin nouseva psyykkinen paine pysyy hallinnassa tai ei pysy. Toki meuhkaamisen, raivoamisen, huutamisen tai itkemisen sijaan voi halla-ahomaisesti sublimoida kielteiset tunnetilat ivalliseksi tai halventavaksi puheeksi, mutta tällöinkin ilmaisun funktio jää enemmän oman tunnetilan tyynnyttämiseksi kuin valmentajan roolin mukaiseksi toiminnaksi.
Pointtini on siis seuraava: rauhallinen ja sen myötä käytöksensä hallitseva valmentaja ei jää lehdelle soittelemaan, ylläpitää auktoriteettiaan, osaa pitää joukkuettaan vireystilassa ja saa osakseen vaadittavaa kunnioitusta ja arvostusta. Vain rauhallinen ja hallittu käytös voi saada aikaan kukoistavan valmentajuuden.
Lanseeratut termit ‘yltiöpäinen rauhallisuus’ ja ‘liiallinen rauhallisuus’ vaativat vielä pureskelua.
Kun valmentaja ei olemukseltaan ja elekieleltään ole ihan sellainen, mikä minussa herättäisi luottamusta, niin täytyy turvautua enemmän siihen työn lopputulokseen, eli joukkueen pelillisiin suorituksiin. Kun tämän osalta sitten rämmitään syvällä suossa ja valmentaja ei muulla toiminnallaan herätä luottamusta, niin minulle nousee kannattajana epäluottamus valmennusta kohtaan.
Erityisesti tämä: `Kun tämän osalta sitten rämmitään syvällä suossa ja valmentaja ei muulla toiminnallaan herätä luottamusta, niin minulle nousee kannattajana epäluottamus valmennusta kohtaan.``
Olemme ihmisiä. Siksi me kaikki subjektiivisella tasolla tulkitsemme maailmaa juuri kuvaamallasi tavalla. Hienosti puettu asia sanoiksi.