Totta on varmasti se, että TPS:n ongelmana on jonkinlainen toimintakulttuurinen heikkous, mutta hieman samallaisia uhkiahan JYPissäkin nähtiin viime vuonna. Onko niin, että viime kausi oli vain onnettomien sattumien summa ja oikeat lääkkeet löydettiin yhtä nopeasti kuin Nokia kehitti simpukkapuhelimen? Vai onko JYPissä meneillään samanlainen vahingossa menestymisen kausi (mestaruusvuosi) kuin TPS:llä, joka sysää varsinaiset ongelmat kauemmaksi?
Voisi lie vastata, että oli ja ei. Siinä mielessä oltiin samalla tavalla nesteessä kun Tepsi nyt, että organisaation visiot ei tukeneet pelin kehittymisen todellisuutta ja vanhassa roikuttiin aivan liian pitkään, ennen kuin lusikka kauniiseen käteen otettiin. Samaa ongelmaa on tällä hetkellä turkkusessakin, ehkä jopa pahemmin.
Asiat JYPin suhteen liikahti, kun muutokset niin organisaatiossa kuin valmennuksessakin pantiin tapahtumaan. Oikeastaan jäljellä on vielä hieman epäterve ikäjakauma rosterissa, mutta sekin asia korjaantuu ajan kanssa. Todettava kuitenkin on, että menestys on mahdollista vain, jos johto on kunnossa ja ajan tasalla, jotta voi tukea suorittavaa organisaatiota, eli se balanssi tekemiseen on huipulta huoltoon kunnossa. Siitä menestyvä joukkue syntyy ja hyvältä näyttää suunta JYPissä nyt. En jinxaile kyllä millään mestaruuksilla, koska takamatkalta tullaan kehittyen pelin palanen kerrallaan. Itseä on kyllä iloisesti yllättänyt jo se missä mennään nyt, kun empirian vuoksi pelkäsi useamman kauden korpivaellusta. Mihinkään vahinkomenestykseen en usko JYPin suhteen, kun tosiaan on niin selvästi nähtävissä pelin kehitteleminen ja sen vajavaisuudet kentällä, eikä JYP ole kuitenkaan millään ostoporukalla ja rahaa satsaamalla muutostaan tehnyt, kannettu vesihän ei tunnetusti kaivossa pysy.
Miten nään Tepsin tilanteen, on tietenkin vahvaa mutua ja salapoliisin päättelyä, mutta heidän hankaluutensa minun silmään juontaa organisaation mätänemisestä, joka ei muutu, ellei pesää siivota kovalla kädellä ja osaavin voimin. Tällä hetkellä tilanne ei näytä siltä, että osaamista muutokseen siellä olisi. Isossa organisaatiossa on ilmeisesti eri suuntiin veteleviä kuppikuntia ja rahan pumppaajataho ei ymmärrä kiekosta tuon taivaallista. Ilmeisesti siellä ei myöskään vielä ole oivallettu, ettei muutos synny rahaa pumppaamalla, eikä kiekko organisaatio ole kaveribisnestä. Heidän hankaluutensa vaikuttaa paljon hankalammilta saattaa raiteilleen, kun se paljon pienemmällä ja köyhemmällä JYPillä lähti liikkeelle jouhevamman tuntuisesti kuin uskoikaan, ehkä siksi juuri, että pienemmällä ja köyhemmällä on vähemmän vaihtoehtoja käytettävissään.
Se, että niitä ongelmia sysää tuonnemmaksi, eikä niihin oikeasti tartu ratkaistakseen, takaa, ettei ongelmista pääse. Minä luulen, että viime kaudella JYP kulisseissa tehtiin analyysit ja viimein tiedostettiin, ettei paikka siellä täällä tuo sitä mitä haetaan, vaan on myllättävä kunnolla rakenteet kuntoon. Jos ajattelee sitä TPS:n tietä, niin Selinhän pelilliset ja valmennukselliset palikat laittoi kohdilleen, mutta siellä kulissipuolella ei tehty riittävästi, sitten homma tuhottiin laittamalla vanha kamu valmennusvastuuseen, jonka taso hommaan ei riitä, mutta johtuen sidoksistaan on myös mahdoton vaihdettava nykyjohdolta. Siihenhän tuo Niittymäen erolause vahvasti viittaa, että olisi utj:nä valmentajan kenkinyt, mutta kaverit organisaatiossa käveli ylitse tehden työnsä tarpeettomaksi. Ihmetellä kyllä täytyy sokeuden määrää tuossa organisaatiossa, mutta ehkä se keskinäinen valtapeli on niin paljon kiinnostavampaa kuin peli kaukalossa.
Kukaanhan ei tässä vaiheessa kykene ennustamaan loppukauden tapahtumista, saati tulevista kausista mitään pitävää, mutta näkymä on, että JYP tekee tulosta resurssiensa puitteissa nousujohteisesti, mutta epäilen, että TPS alhostaan ei nouse resurssiensa tasolle ilman suursiivousta ja tervehdyttämistä organisaatiossa, mutta noissa suuremmissa puitteissa se ei niin helppoa olekaan, kun valta, raha ja ahneus soppaa sotkevat paljon suuremmassa mittakaavassa. Voisin jopa kuvitella, että Tepsin tie on vähän sama kuin Hifkinkin, tutinaa ja tötinää ja mestaruus silloin tällöin, kun saadaan ostettua voittava kööri. Aina voi ajatella, että eikun oppia Kärpistä, mutta toimintakulttuurien ero estää suoran monistamisen seurasta toiseen tuloksekkaasti ja menestyäkseen jokaisen on itse keksittävä oma resepti tasaiseen menestykseen resurssiensa mittaisesti.