Mikäli oikein silloin ymmärsin, se kiilaaminen oli vissiin ihan pelin "tieteellisen" kehittelyn tulema. Sulla oli tossa monta kiinnostavaa seikkaa, jotka otit esiin, koitan niitä omin sanoin availla tässä omasta vinkkelistäni.
Käsitin tuolloin niin, että "rumputulilätkä" tai millä nimellä sitä kukakin kutsui, oli sen ajan pelljille fyysisesti niin kuluttavaa, että jaksaakseen tuota koko pelin, jotta se tuloksenkin tuottaisi, ei sen ajan fyysiset harjoitteet riittäneet. Siihen tuli sopivaan aikaan tuota tutkimustietoa kiilaamisen ja taklaamisen kokonaiseduista kiekkopeleissä ja tähän Virtanen ajatustaan perusti. Taustalla varmasti vaikutti vaade, että samalla pohjalla pitää jatkaa, eli pelitapaa ei haluttu muuttaa. Se tietenkin on katsojan mielipide minkä pelissä kokee viihdyttävänä jne. valmennus kai kuitenkin koettaa lunastaa maksimaalisen tuloksen.
Sillä kiilaamisella oli minusta myös toinen pelillisesti etua tuova vaikutus, kun sillä parhaiten saattoi viedä vastustajalta vauhtia pois pelistä. Tällä oli iso merkitys siihen JYPin silloiseen pelitapaan, jossa paineistaminen johti siihen ylihyökkäämiseen, mikä tarkoitti pelin edetessä ettei ehditty vastaan ottamaan, eli pelin alle riittävästi.
Tuohon aikaan keskialue ei näytellyt ihan niin isoa osaa, kuin nykyisessä viisikkopelissä ja siksipä varmaan Virtanen haeskeli tämmöistä venäjän tyylistä hauki sinisellä pelitapaa, jossa keskialue olisi ylitetty yhdellä siirrolla hyökkäysalueelle, minusta se ei missään vaiheessa tulosta tuottanut, koska onnistuakseen se olisi tosiaan vaatinut joukkueen liikenopeuden kasvua yli sen ajan joukkueen resurssin. Se olisi ollut pystysuunnan kiekkoon kehitysaskel, mutta eipä sillä olisi vastattu samaan aikaan kehittyvää viisikkopeliä vastaan kestävästi.
Huomiosi JYPin dumppauskiekon toimivuudesta on tismalleen oikea, senkin onnistuminen, kuten nyky kiekossa lähes kaikessa on kiekottomien liike ja työ avaimena, eli sinne päätyyn on turha heitellä, jos sinne ei pelitavallisesti kiekottomien liike ajoitetusti ajaudu ja pakko siinä on sekin nähdä, että vastassa liigassa on joka pelissä melkein toimiva viisikkosapluuna, jolla kyllä tuon dumppaamisen laittaa aisoihin, jos siinä on kaikki mihin peli perustuu. Änärissä tuo on kehittynyt pelitapana kapeamman kaukalon myötä, eli se on luonut olosuhteen kautta erilaista pelin filosofiaa kuin Euroopassa. Kumpi parempi, on taas kerran maku kysymys, tulosta saa kummallakin.
Tuo pelipaikaton on, kuten usein olen laittanut todella huono termi pelitavan kehitys askeleelle, siinä kun, mikäli näistä amerikan tutkimuksista mitään tolkkua olen saanut, ainoastaan kyse nykyiseen verrattuna erilaiseen viisikon organisointiin, voisiko sitä kutsua pelin virtauksen määrityspeliksi? Kun viisikkopelin myötä pelin tempo nopeutui, se johti siihen, että kulma - ja irtokiekkokamppailut korostuivat taktisina elementteinä, aika lailla samoin kuin aloitukset, tässä "paikattomassa" haetaan virtaus ohjaamalla hetkeen, jossa luodaan paikallinen ylivoima, joka onnistuessaan antaa vauhtiedun jatkumon luontiin ja tietysti pelitavallisesti sisältää myös kuinka reagoidaan vastakkaisen tilanteen syntyyn, eli hyökätään ja puolustetaan samanhetkisesti.
Mitä tulee yhteenottoihin, niin vika voi olla vanhan ajan ukon oppimisen hitaudesta uusiin some kommervenkkeihin, eli ei minulla ole persoonana kasvokkain koskaan ollut hankaluuksia interaktiivisuudessa ja sama ukko olen siellä ja täällä ja joka säällä. Hauskinta on, etten minä koe edes ottavani yhteen kenenkään kanssa, eli aika yllärinä mulle näitä lopulta tulee. Niin kauan tietty tulkoonkin kun tulee, älynnevät varmaan minut poistaa muonavahvuudesta, jos toivottomaksi tapaukseksi tulkitsevat hallinto puolella.