Oli huomattavasti hauskempaa osallistua tapahtumaan pelaajana kuin laitaannojailijana. Peli tosiaan näytti, ja etenkin tuntui, viimevuotista nopeatempoisemmalta. Melko mukavasti sitä itsekin pysyi vauhdissa mukana, ja pääsin jopa pari kertaa laukomaan kiekkoa kohti maalia. Maalivahtiin osuivat.
Se yksi vaihto oli hassu. Kaaduin laidan vieressä jonkun jalkoihin, ja peli vihellettini poikki. Luistelin vaihtoaitioon, ja sieltä huudetaan, että sait rankkarin, mene vetämään se. No ei muuta kuin nilkuttamaan kohti keskiympyrää, jolloin tuomari huutaa, että sininen numero 43 rikkoi, rangaistuslaukaus sinisiä vastaan. Hetken kuluttua kuulutettiin, että rikkoja olinkin minä (numeroni on 33). Tässä vaiheessa pääni yläpuolella leijui metriset kirjaimet WTF. Selvisihän tuokin tilanne sittemmin.
Pelin jälkeen oli huikeat fiilikset, ja olisin ollut aivan valmis pelaamaan vielä yhden puolituntisen. Ensi vuonna uudestaan.