Nimenomaan siksi, että päätös on lainmukainen ja siten kestävä on sitä kovin vaikea sanoa vääräksi. Vaikka toisenlainenkin päätös olisi ollut mahdollinen.
Ei, ei ja ei. Ensinnäkin tuomiotahan ei ole sanottu vääräksi, vaan ei-totuudeksi. KKO:n tuomio on vain siis lain tulkinta, ei absoluuttinen totuus koska kyse ei ole jostain eksplisiittisesti lakiin kirjatusta asiasta. Ei Suomen laissa lue että "sinun ei tuleman sanovan somaleita geneettisesti rosvoiksi" vaan jotain muuta ja kysymys on siitä miten lakitekstiä tulkitaan, kuten todettua, jo kahdessa oikeusasteessa lakia on tulkittu toisin ja nyt sitten on tehty lain ylin tulkinta. Mutta yhä, vain lain ylin tulkinta, ei esim. yleisen oikeudenmukaisuuden tms. tulkinta.
Huomioitavaa on myös se että KKO joutuu tekemään päätöksensä lain mukaan, niin hyvässä kuin pahassa, mutta sen päätökset eivät ole missään nimessä mitään totuuksia vaan vain oikeusjärjestelmämme ylimpiä päätöksiä (joskin presidentti voi toki kai yhä armahtaa?). KKO:n päätökset ovat valideita vain ja ainoastaan jos lait eivät muutu, eivät vanhat päätökset tietenkään muutu mutta ne menettävät lainvoimaisuutensa ennakkotapauksina tai miten tuon nyt juridisesti muotoilisikaan. Tämä on se merkittävä ero "taivaallisen totuuden" ja KKO:n päätöksen välillä.
Laista voi olla eri mieltä, tulkinnastakin voi olla eri mieltä. Mutta päätöksiä ja oikeusasteita tulee silti kunnioittaa jos haluaa laillista menoa. Ei lakia pidä taannehtivasti muuttaa, vaan laki on laki niin kauan kuin se on laki.
Ei taaskaan, ei lakeja pidä varsinaisesti kunnioittaa, niitä tulee vain noudattaa. Toki suomessa sana 'kunnioitus' saa vähän erilaisia merkityksiä riippuen tarkoitetaanko sillä juuri noudattamista vaiko vain hyväksymistä.
Pistää miettimään lainsäädäntötyöhön osallistuvan asennetta tehtävään työhön jos pettymyksensä ilmaisee Halla-ahon tyyliin.
Öh, siis lainsäädäntötyöhön osallistuva ei saisi ilmaista mielipiteitään oikeusjärjestelmästä, eikö se vähän ole juuri heidän työnsä?