Viime viikolla yksi päivä tässä vantaalaisen lähiön pihalla kerrostalon rapun oven edessä, sellaisella katetulla oven edustalla (miksi niitä kutsutaan, ma en tiedä) joku yhdessä asunnoista remonttia tekevä remonttireiska höpötteli kännykkään, poltti röökiä ja noin viiden sekunnin välein räki siihen oven edustalle. Siis siihen mistä ihmisiä kävelee sisään rappuun ja ulos rapusta suht' monta kertaa päivässä. Katsoin sitä touhua noin viiden minuutin ajan 50 metrin päästä ja kävi jo mielessä, että menenpä huvikseni kysymään mitä tämä remonttireiska tykkäisi jos hänen kotiovelleen tultaisiin räkimään samaan tyyliin. Pituuseroa allekirjoittaneeseen kuitenkin löytyi se lähes pään mitta ja tatuoinnit käsivarsissa olivat vähän niin kuin varoituskolmiot, että jätäs nyt kommentointi kuitenkin väliin tällä kertaa.
Onneksi remonttireiskan paku oli kuitenkin parkkeerattu siihen talon eteen ja kyljessä varsin näkyvästi firman nimi. Menin himaan, kaivoin firman kotisivut esiin ja sieltä yhteystiedot. Olin jo soittamassa firman tj:lle, mutta kun yhteystiedot sivulla oli lähes parinkymmenen työntekijän nimet ja sähköpostiosoitteet, otin toisenlaisen strategian käyttööni. Laitoin kaikille näille parillekymmenelle työntekijälle saman sähköpostin missä kerroin edellä näkemäni asian, kuvailin räkijän ulkonäön ja työskentelypaikan ja vielä pisteeksi iin päälle totesin, että jos tarvitsee jatkossa tälläiseen sikailuun törmätä niin pitänee teidän firman työntekijöiden toimintatavoista kirjoittaa esimerkiksi Vantaan Sanomien yleisöpalstalla.
Ehkä oli junttimaisesti tehty, mutta kyllä hymyilytti. Ja hymyilyttää muuten vieläkin. Mee himaas räkimään pelle.