Minua ei nämä jellonien gloorian junassa heiluttavat sohvafanaatikot häiritse millään muotoa. Juhlikoot siinä, missä muutkin - ei se itseltäni ole mitään pois.
Mutta tämän Suomen onnistuneen mm-turneen ansiosta sain tänään kuulla peliteknisiä näkemyksiä kaverilta, joka katsoi junnukisoja aina pudotuspeleistä asti ja sitä edellinen kosketuspinta jääkiekkoon on viime kevään kisoista muutama matsi - luonnolisesti kotisohvalta katsottuna. Hänen ansiostaan olen nyt valistuneempi mm.ruotsalaisten vuosikymmeniä jatkuneesta ''jarrukiekon'' pelaamisesta, sekä 90-luvun lopun ja 2000-luvun Elitserienin paskasta tasosta.
Itse en edes jaksa laskea, kuinka monta matsia on tullut oman elämän aikana nähtynä paikan päältä tai töllön välityksellä, liian paljon niitä on joka tapauksessa.
Kaikista näkemistäni otteluista huolimatta en ole alkanut kuvitella olevani joku helvetin katsomoanalyysien pseudotami, joten laitetaan omasta puolestani päivän junttimaisimmaksi asiaksi, minkä tiedän nämä perkeleen ''ohuen olemattomasta kosketuspinnasta huolimatta, tiedän kaikesta kaiken'' -urpot, joista esimerkki huonon jääkiekkoanekdootin muodossa tossa yllä.