Täsmälleen näin.
Kerrottakoon edelliseen viitaten pieni tositarina tältä kesältä, kun kävin illallistamassa Rovaniemellä eräässä ihan peruslaadukkaassa ruokaravintolassa. Istuin rauhallisessa ikkunapöydässä ja pohdin tilaustani, kun naapuripöytään raahautui helvetin kovaa meteliä pitänyt nelihenkinen perhe (lapset - poika ja tyttö - n. 20-vuotiaita), joiden jutut kulkivat tarjoilijaa odotellessa smirnoffien, saaremaiden, kotiteollisuuksien, popedoiden ja jukkapoikien kautta yhteiseen lomamatkaan, joka suuntautuisi jälleen sinne Thaimaaseen. Porukka istui selkäni takana, joten en kiinnittänyt huomiota habituksiinsa. Mielikuvitukseni teki sen kuitenkin puolestani - ikävä kyllä.
Valitsin listalta kuhaa, ja kun esitin toiveen tarjoilijalle, perheen isä totesi perheenjäsenilleen, että "kuha se vasta on paska kala, haukikin on parempaa". Kun tarjoilija vuorostaan suuntasi ottamaan tilausta perheeltä, ilmoitti äiti puolihuudolla ja röhönaurulla säestettynä, että "nopeesti sitten, meillä on NÄLÄKÄ!" Parhaat vuorosanat olivat kuitenkin perheen tyttärellä, joka ilmoitti tarjoilijalle haluavansa syödä pizzaa. Tarjoilija kertoi talon pizzoista, joista yksi sisälsi täytteinään mm. rucolaa sekä kirsikkatomaatteja, ja tytär valitsi kyseisen vaihtoehdon - sillä ehdolla, että siitä sai pois kaikki "RUKKOLAT, tomaatit, sipulit ja muut kasvikset". Jäljelle jäivät siis kaiketi tomaattikastike ja juusto (tuttu Kotipizzasta?) Myös perheen äidin kovaääninen ruokatilaus oli vertaansa vailla; kun tarjoilija kysyi, miten tämä haluaa pihvinsä, vastaus oli "SOPIVANA". Vittu, sopivana.
Psyykeni olikin puolen tunnin tuttavuutemme myötä jo niin palasina, että en edes muista enää kaikkia tämän ketjun määritelmän mukaisia yksityiskohtia ko. illasta. Makuaistinikin palasi vasta kolmantena työpäivänä loman jälkeen.