Tämän voin itsekin allekirjoittaa, ihan täysin. Toki, liikkumiseni nykyisin on pakostakin verkkaisempaa kuin nuorempana polven nivelrikon takia. Olen nykyisin mielelläni maalainen elintavoiltani, kun olen saanut/joutunut maistamaan kaupunkielämänkin kiihkeää rytmiä.Hyvä kysymys. Joskus, kun olen asunut keskisuuressa kaupungissa (varsinaisessa suurkaupungissa en ole koskaan asunut), olen huomannut, että se kiireinen hosuminen tarttuu ja huomaa kiirehtivänsä johonkin metroon vaikka seuraava menee esim. viiden minuutin päästä. Toisaalta suuremmissa kaupungeissa vieraillessa meinaa välillä tulla myös töpeksittyä maalaistollomaisesti.
Toki teen kaikkeni liikkuakseni väentungoksessa määrätietoisesti, mutta rauhallisesti, jotten törmäilisi kanssaihmisiin ärsyttävästi.
Mitä tulee kaupunkilaisuuteen tai maalaisuuteen, niin olen vanhemmiten muuttunut koko ajan enemmän maalaiseksi. Suuriin kaupunkeihin on mukava tutustua, mutta arkea en haluaisi enää niissä viettää: väentungokset ja kiire ärsyttävät. Toki joku lyhyehkö, muutaman kuukauden työkeikka suurkaupungissa voisi yhä vieläkin kiinnostaa.
Aikoinani niin esim. Pietarissa kuin vaikka pääkaupunkiseudulla asuessani tiesin aina tarkkaan, milloin ja mihin piti julkisilla mennä, kun töiden takia siellä elelin. Liikuin jalkaisin ripeästi pisteestä toiseen ja noiduin mielessäni hidastelijoita, vaikka en olisi niiden takia mistään myöhästynytkään.
Allekirjoitan tämänkin......
Ärsyttävää joukkoliinkenteessä on myös seuraavat asiat:
1. Änkeminen sisään ennen, kuin päästää poisjäävät ulos.
2. Varsinkin ruuhka-aikoihin käytävän puolella istuminen ja ikkunanpuoleisen penkin varaaminen omalle laukulle tai repulle.
Nuo ovat myös junttia käytöstä, koska minä minä minä.
Tosin, isojen kaupunkien metroissa tuollaista käytöstä en havainnut - se oli yksinkertaisesti mahdotonta, kun ihmisiä liikkui ao. välineillä niin tuhottomasti. Esim. Pietarin keskikaupungin metroasemilla ovien eteen tunkeminen kävisi suorastaan itsemurhayrityksestä, sen verran äkäisesti massa purkaantuu ovien auetessa vaunun sisältä.
Täsmällisyys tapaamisissa kertoo toiselle osapuolelle, että arvostat tapaamista ja häntä niin, ettet halua hänen joutuvan turhaa odottelemaan. Myöhästely ilman ilmoittamista kertoo vain välinpitämättömyydestä ja on mielestäni kovin junttia....
Niin, tästä tuli mieleeni, että tiedän hyvin täsmällisten ihmisten pitävän myös myöhästelyä junttina tai ainakin hyvin epäkohteliaana. Siksi olen pyrkinyt tuosta huonosta tavasta eroon: en tosin ole siitä vielä päässyt kokonaan eroon vaikka väitän jonkin verran kehittyneeni.