Ulkomailla suomeksi kiroilu on myös tehokas tapa löytää maanmiehiä ja -naisia - kokemusta on...
Mitäköhän väliä sillä on, jos joku tuntematon kuulee toisen suomalaisen juttuja suomeksi maailmalla. Junttimaisempaa olisi huutaa vaikka Mats Sundin är homosexuell kuninkaanlinnan edessä.
Ei se kieli mitään haittaa vaan ne suodattamattomat jutut kun luullaan ettei kukaan muu ymmärrä.
Hölmöys on ilmeisesti tässä ketjussa synonyymi junttimaisuudelle. Hölmö voi olla olematta juntti, mutta juntti ei olematta hölmö.
Hesarin kriitikko Seppo Heikinheimo kirjoitti kirjassaan "Mätämunan muistelmat" samankaltaisesta tapauksesta. Hesarissa oli joku kohtalaisen hyvännäköinen toimittaja, täysin supisuomalainen mutta ulkonäöltään ihan jonkun muunmaalaisen näköinen, ja tämä toimittaja oli ulkomailla osunut jossain hotellissa samaan hissiin Harri Holkerin ja jonkun toisen silmäätekevän kanssa.Oltiin 70-luvulla poikaporukalla Lontoossa ja rempseinä Pohojosen juntteina hölötettiin paikassa kuin paikassa aika vapaasti, mitä sylki suuhun toi. Sattuipa paikallisjunassa, että meitä vastapäätä istahti suorastaan hemaisevan näköinen reipas kolmikymppinen nainen. Eipä aikaakaan, kun rupesimme ääneen unelmoimaan, millaista seksiä kukin tuon kanssa harrastaisi. Naisen olemuksesta näki, että hän kyllä jotenkin vaistosi asian laidan, muttei vaihtanut paikkaa saati sanonut mitään. Yllätys ja nolostus oli kyllä melkoinen, kun nainen lähtiessään kiitti meitä mukavista hetkistä ihan selvällä suomen kielellä.
Tässä junttiudessako se lienee minunkin ongelmani, kun tuntuu, ettei kukaan oikein ota vakavasti. Olen mm. saanut viisi huomautusta peräkkäin nopeusvalvontakameroiden välähdettyä kohdallani; aina on vain ystävällinen kirjallinen sormenheristys ilman rahallista sanktiota.... Heikinheimon mukaan kyseinen toimittaja oli naureskellut jälkeenpäin että ei hän sen hissijutun jälkeen enää ottanut Holkeria vakavasti kun se tuli valtion asioista telkkariin selittämään.
Ihan normijuttuahan tuossa oli. Ihan hyvin olisi voinut tapahtua vaikka kolmen sepän patsaallaTurha kuvaaminen jostain patsaasta ja sen päälle vielä juttelu kahden suomea puhuvan nuoren naisen kesken.
- Saitsä sen kikkelin kuvattua
- Joo, sain
- Sähän noista kikkeleistä tiedät
Koittakaa nyt ymmärtää, että ainakin Euroopassa liikkuessa se viereinen ihminen saattaa puhua samaa äidinkieltä ja ymmärtää mitä sekoillaan.
Ihan normijuttuahan tuossa oli. Ihan hyvin olisi voinut tapahtua vaikka kolmen sepän patsaalla
MM-kultamitalin huutokauppaaminen.
Linkki vie Iltalehden uutiseen, jossa kerrotaan, että joku maailmanmestari vm. 2011 myy huutokaupassa kultamitaliaan, lähtöhinta 3500 e, sisältää juhlimisen jälkiä.
Kuka kauppaa jääkiekon MM-kultamitaliaan? Leijonien kullan lähtöhinta 3500 euroa: "Nauhassa sekä mitalissa juhlimisen jälkiä"
Kuka tunnustaa?
Eihän tuo välttämättä ole maailmanmestarin i.e. pelaajan mitali. Mitaleita saivat muutkin.
Junttimaistako? Eittämättä - mutta rahapula > junttimaisuus.
Samaisessa junttilassa kysyin paikallisen k-kaupan lihatiskiltä lampaan lihaa. Myyjä totesi, ettei nyt ole pääsiäinen.Tässä ollaan Klaukkalassa syömässä ja voi taivas, kun heti sai huomata, että perämetsässähän tässä ollaan.
Tässä ollaan Klaukkalassa syömässä ja voi taivas, kun heti sai huomata, että perämetsässähän tässä ollaan.
Stadilaiset.
Sushin syöminen syömäpuikoilla.
Tämä moka tuli itse tehtyä pari kertaa Indonesiassa. Ei siis sattunut Suomalaisia kuuloetäisyydelle mutta kun oltiin muutama viikko vietetty aikaa maaseudulla avovaimon kanssa niin se kynnys puhua ihan kaikesta ääneen kyllä madaltui. Muutaman kerran huomattiin kun jossain aamiaisella puhuttiin ääneen sellaisia juttuja mitä ei missään nimessä normaalisti tulisi.
Et vain osaa. Paskaisinko sormien avulla niitä sitten pitäisi syödä. Toki, jos ei ole aivan maaseudulla, niin haarukkakin on mahdollista jostain saada.
Puikoilla syömisessä ei ole mitään ihmeellistä eikä se ole edes vaikeaa. Kenties kuuluu johonkin suomalaiseen junttikulttuuriin missä mätetään vain lusikalla ja haarukalla mitä ikinä naamariin saa.
Kyllä kai sitä sushia pystyy puikoilla syömään, vaikkei olisi paljon harjoitellutkaan. Joku hernekeitto saattaa olla haastavampi.
Onko tuo sellainen laihialainen dieetti? Samaa keittoa voi aina lämmittää uudelleen kun sitä ei kulu kovin paljoa kerralla. Painonpudotus on taattua.
