Jonottaminen taidemuseoon:
Amos Rexin jättijono on venynyt jo satojen metrien mittaiseksi – turistit ällistelevät letkassa seisovia suomalaisia
Toisaalta, onko junttimaisinta a) jonottaa, b) ällistellä jonottajia vai c) ihmetellä jonottajia ja näitä ällisteleviä turisteja?
Junttimaista on, ettei Suomeen saada museoihinkaan Euroopassa normaalia lippukäytäntöä, jossa osa päivän lipuista myydään etukäteen netissä tai muuten, ja osa lipuista kiintiönä paikan päällä. Ja että suosittuihin kohteisiin ei saada myytyä aikaslotteja, jolloin saa ostettua sisäänpääsyn tietyn kellonajan puitteissa.
Tästä oli Hesarissa oikein museonjohtajan junttimainen kommentti:
Museonjohtaja Kartio tietää, että monet ihmettelevät, eikö suosioon ja pitkiin jonoihin olisi voinut valmistautua millään tavalla. Hän kertoo museon miettineen etukäteen time slot – eli ajanvaraussysteemiä, mutta todenneen sen huonoksi.
”Teamlabin näyttelyyn mahtuu kerralla vain noin 400 kävijää. Isot ryhmät, kuten koululuokat, tulevat jo nyt ennakkovarausjärjestelmän kautta ja vievät ison kiintiön tuosta määrästä”, hän sanoo.
”Emme halunneet sellaista tilannetta, että koko näyttely olisi myyty heti loppuun eikä satunnainen kävijä olisi voinut ostaa ovelta lippua.”
Mutta kun nimenomaan ajanvaraussysteemillä, ennakkovaraus- ja ovikiintiöillä sekä kellonaikakiintiöillä voidaan valmistautua suosioon ja jonoihin ja välttää se, että kaikki halukkaat jonottavat kolme tuntia pakkasessa museoon pääsyä. Tämä nykysysteemihän on erityisen huono ja erityisen junttimainen.
Ulkomaillakin on aivan normaalikäytäntö, että suosittuihin kohteisiin ostetaan etukäteen lippu ja että sisäänpääsy tapahtuu erityisesti ryhmien osalta tiettyyn kellonaikaan. Etukäteen lipun ostaneet pääsevät sitten sisään omasta jonosta ja muut voivat sitten jonottaa lippuja kassalta jos/kun niitä siellä on. Ei tässä suomalaisessa "kaikki jonottavat kylmässä"-systeemissä ole mieltä.
Vitut sitä mihinkään Vatikaanin Sikstuksen Kappeliinkaan tai Amsterdamin Anne Frank -museoon vain saapastella ilman mitään jonoa koska vain satunnaisesti, etukäteen sitä menoa pitää vähän miettiä ja etukäteen voi lippuja ostaa.
Sama se pätee urheilu- tai kulttuuritapahtumiinkaan. Etukäteen niihinkin yleensä liput ostetaan, ovella voidaan sitten myydä ei-oota jos on kysytty tapahtuma. Tosin suomalaisessa kulttuurissa sitä jonotetaan sitten kuitenkin pitkään, koska junttimaisesti sisäänpääsyyn ei panosteta isoissakaan tapahtumissa mitenkään ja kansa kiemurtelee suurin piirtein stadionkonsertteihinkin yhdestä portista sisään.