En pidä tatuointeja junttimaisina, ennen pidin. Riippuu ihan tatuoinnista. Ennen en voinut kuvitellakaan ottavani yhtään leimaa ihooni, mutta nyt ajatusmaailma on avartunut sen verran, että jonkun pienehkön ja huomaamattoman tatuoinnin voisin joskus ottaa, siis jos mieli alkaa semmoista tehdä. Nyt en haluaisi. Tatuoinnissa pitäisi olla joku sellainen tärkeä merkitys, joka kuvastaisi minua ja ajatuksiani. Ei siis mitään mukainspiroivaa mietelausetta tai mitään sellaista. Jos saisin idean tatuoinnista, joka näyttäisi hyvältä ja sillä olisi tärkeä merkitys, niin sitten saattaisin ehkä harkita. Olisi silti ihan pieni kuva tai teksti, varmaan käsivarteen.
Ei nyt kuitenkaan ihan lähivuosina, jos ylipäänsä koskaan. Isoveli kertoi viikonloppuna saaneensa ajatuksen, mutta ei ollut varma vielä. Ihan mielenkiintoista.
Intissä oli tupakavereina kaksi tatuoinneista kovin innostunutta ja saivat vähän kiinnostumaan. En nyt varsinaisesti kuitenkaan innostunut, mutta enpä sitä junttimaisenakaan pitänyt. Mikä ettei, jos tykkää.