Juniorivalmentajat

[Ruutuässä]

Olen nyt viikon aikana ollut penkin takana samojen pelaajien kanssa sekö ison että pienen kentän peleissä. Ja miettinyt paljon, että vaikka Leijonaliigan 3-3 on paljon hyvää tuolle ikäluokalle niin antaako se silti ihan väärät lähtökohdat oikealle jääkiekolle.

Hyvän luistelutaidon omaava, kiekkotekniikaltaan mainio pelaaja isolla kentällä vain ongelma kaikille neljälle muulle.

Huonomman kiekkotaidon omaata, luistelussa melkein samalla tasolla oleva pelaaja, paljon enemmän hyötyä muille. Katsoi kenttää, jakoi kiekkoa. Edisti peliä.

En tarkoita, että kiekon ”rakastaminen” U9- ja U10-ikäluokissa on huono asia. Mutta missä vaiheessa pelaajille nykyään opetetaan ”älykkyyttä”? Sen opettaminen nuoresta asti on kuitenkin mahdollista.

Muistan, kun nämä 3 vs. 3 -päätypelit tulivat joitain vuosia sitten. Jollain ikäluokalla oli ollut jo yksi kausi pelkkää isoa kenttää, kun seuraavalla piti palata pelaamaan 3 vs. 3 -pelejä noin kolmasosa kauden peleistä. Sitä kritisoitiin jo ennakkoon, mutta pelit osoittivat niiden olevan ihan tarpeellisia. Peleissä on sykettä ja kamppailua ihan eri tavalla kuin pienten junnujen ison kentän pelissä, jossa tilaa ja aikaa on valtavasti. Jääkiekko on kuitenkin maalintekopeli ja pienpeleissä on käytännössä jatkuvasti maalipaikkoja. Pelejä perusteltiin myös sillä, että NHL:ssäkin suurin osa pelistä tapahtuu jatkuvasti 1/6 alueella kentästä ja pienessä tilassa alle metrin etäisyydellä laidasta. Varmasti huonojakin puolia on kuten mainitsemasi pelinteko ja peliä edistävien syöttöjen antaminen. Näkisin kuitenkin, että näitä opitaan myöhemmin ja niitä on myös helpompi oppia kun tietyt perusasiat ovat kunnossa.

 

[Kalaleipä]

Nuo 3 v 3 -pelit olisivat varmasti hyviä, jos niissä tuomaroivat tuomarit viheltäisivät ko. sarjan sääntöjen mukaan. Joo, aina tulee virheitä, mutta taklauksia, varsinkin sellaisia joista vihellettäisiin miestenkin sarjoissa jäähyjä ei vaan voi jättää viheltämättä. Lauantaina todistin erästä peliä, josta näki, että kohta jotakuta sattuu. Kyseessä oli kuitenkin u12- sarja, jossa voisi kuvitella että kaikki mahdollinen kitketään pois, että opittaisiin pelaamaan.

Nuo pelit ovat kuitenkin tärkeitä kehitykselle, sillä kuten minua viisaammat ihmiset ovatkin jo todenneet, opettavat ne pelaamaan pienessä tilassa aivan eri tavalla kuin tavalliset pelit.

 

[McMulligan]

Nuo 3 v 3 -pelit olisivat varmasti hyviä, jos niissä tuomaroivat tuomarit viheltäisivät ko. sarjan sääntöjen mukaan. Joo, aina tulee virheitä, mutta taklauksia, varsinkin sellaisia joista vihellettäisiin miestenkin sarjoissa jäähyjä ei vaan voi jättää viheltämättä. Lauantaina todistin erästä peliä, josta näki, että kohta jotakuta sattuu. Kyseessä oli kuitenkin u12- sarja, jossa voisi kuvitella että kaikki mahdollinen kitketään pois, että opittaisiin pelaamaan.

Nuo pelit ovat kuitenkin tärkeitä kehitykselle, sillä kuten minua viisaammat ihmiset ovatkin jo todenneet, opettavat ne pelaamaan pienessä tilassa aivan eri tavalla kuin tavalliset pelit.

On hyvä muistaa, että pienpeleissä U11-U12 ikäluokissa ei ole vaatimuksena liiton tuomaria kuten ison kentän peleissä. Tuomarit ovat pääsääntöisesti seuran omia junnuja vanhemmista ikäluokista tai vanhempia, jotka ovat ehkä maksimissaan käyneet tuomarin infokurssin verkossa. Tapahtumia ja kontakteja taas on noissa peleissä moninkertainen määrä ison kentän peleihin verrattuna, joka ei ainakaan helpota pääsääntöisesti kokemattomien tuomarien toimintaa. Siihen päälle vielä lähes jokaisesta kontaktista, oli se sitten oikea tai väärä, tuomarille meluavat valmentajat ja jopa vanhemmat katsomosta käsin. Ei ihme, että vääriä vihellyksiä tulee kokemattomille tuomareille tai ehkä enemmänkin eivät uskalla viheltää pilliin välttämättä kertaakaan erän aikana. Tämä nyt on yksi seuraus tuomaripulasta, johon taas valmentajat ja katsomossa olevat vanhemmat ovat isossa määrin myös syypäitä. Ei ne ensimmäistä peliään viheltävät ja sitä jännittävät junnut ole todellakaan tulossa toista kertaa kuuntelemaan sitä jatkuvaa meteliä.

Tässä on se iso junnuvalmentajien vastuu näyttää esimerkillään, milloin sitä huutelua kannattaa harrastaa ja milloin ei ja miten palautetta osataan antaa asiallisesti. Siinä näytetään samalla esimerkkiä joukkueen pelaajille kuten myös katsomossa oleville vanhemmille.

EDIT: Pienpelin tuomaroinnissa on hyvä huomioida myös haasteet selkeän linjan pitämisessä. Säännöt taklaamisesta ovat vähintäänkin epäselvät tai hyvinkin tulkinnanvaraiset. Toisella puolella kenttää on kaukalon laita ja toisella puolella matala laita tai köysi. Tarkoittaa myös sitä, että tismalleen samanlaisen taklauksen seuraukset ovat aivan erinäköisiä riippuen kummalla puolelle kenttää taklaat. Myös pelaajien kokoerot, luistelutaito ja tasapaino tuo oman haasteensa. Samanlaisesta puhtaasta taklauksesta taklattava saattaa joko jatkaa edelleen luistelua eteenpäin kiekosta irrotettuna, kun taas huonolla tasapainolla ja luistelutaidolla varustettu kaveri saattaa kaatua dramaattisen näköisesti etenkin, jos kompastelee samalla matalaan laitaan toisella puolella. Jääkiekko on kontaktilaji ja kaikkea kontaktia ei voi eikä saa ottaa pois pienpeleissäkään, mutta sen rajan piirtäminen on vähintäänkin hankalaa noissa.
Suosittelen menemään ja koittamaan noiden sarjojen pienpelien tuomarointia varsinkin aaa-tasolla. Halukkaille tuomareille on varmasti tilaa ja etenkin niille, jotka osaavat viheltää lähes virheettömästi noi pelit.

 

[Kalaleipä]

On hyvä muistaa, että pienpeleissä U11-U12 ikäluokissa ei ole vaatimuksena liiton tuomaria kuten ison kentän peleissä. Tuomarit ovat pääsääntöisesti seuran omia junnuja vanhemmista ikäluokista tai vanhempia, jotka ovat ehkä maksimissaan käyneet tuomarin infokurssin verkossa. Tapahtumia ja kontakteja taas on noissa peleissä moninkertainen määrä ison kentän peleihin verrattuna, joka ei ainakaan helpota pääsääntöisesti kokemattomien tuomarien toimintaa. Siihen päälle vielä lähes jokaisesta kontaktista, oli se sitten oikea tai väärä, tuomarille meluavat valmentajat ja jopa vanhemmat katsomosta käsin. Ei ihme, että vääriä vihellyksiä tulee kokemattomille tuomareille tai ehkä enemmänkin eivät uskalla viheltää pilliin välttämättä kertaakaan erän aikana. Tämä nyt on yksi seuraus tuomaripulasta, johon taas valmentajat ja katsomossa olevat vanhemmat ovat isossa määrin myös syypäitä. Ei ne ensimmäistä peliään viheltävät ja sitä jännittävät junnut ole todellakaan tulossa toista kertaa kuuntelemaan sitä jatkuvaa meteliä.

Tässä on se iso junnuvalmentajien vastuu näyttää esimerkillään, milloin sitä huutelua kannattaa harrastaa ja milloin ei ja miten palautetta osataan antaa asiallisesti. Siinä näytetään samalla esimerkkiä joukkueen pelaajille kuten myös katsomossa oleville vanhemmille.

EDIT: Pienpelin tuomaroinnissa on hyvä huomioida myös haasteet selkeän linjan pitämisessä. Säännöt taklaamisesta ovat vähintäänkin epäselvät tai hyvinkin tulkinnanvaraiset. Toisella puolella kenttää on kaukalon laita ja toisella puolella matala laita tai köysi. Tarkoittaa myös sitä, että tismalleen samanlaisen taklauksen seuraukset ovat aivan erinäköisiä riippuen kummalla puolelle kenttää taklaat. Myös pelaajien kokoerot, luistelutaito ja tasapaino tuo oman haasteensa. Samanlaisesta puhtaasta taklauksesta taklattava saattaa joko jatkaa edelleen luistelua eteenpäin kiekosta irrotettuna, kun taas huonolla tasapainolla ja luistelutaidolla varustettu kaveri saattaa kaatua dramaattisen näköisesti etenkin, jos kompastelee samalla matalaan laitaan toisella puolella. Jääkiekko on kontaktilaji ja kaikkea kontaktia ei voi eikä saa ottaa pois pienpeleissäkään, mutta sen rajan piirtäminen on vähintäänkin hankalaa noissa.
Suosittelen menemään ja koittamaan noiden sarjojen pienpelien tuomarointia varsinkin aaa-tasolla. Halukkaille tuomareille on varmasti tilaa ja etenkin niille, jotka osaavat viheltää lähes virheettömästi noi pelit.

Arvasin saavani vastaukseksi jotain tämäntasoista. Tässä esimerkissä kyseessä oli kuitenkin vähintäänkin ihan hyvin kouluttautuneet tuomarit. Joo, ei ole helppoa, huutelu ei auta (sitä ei kyllä kuulunut). Tässä esimerkissä valmentaja osasi hyvin antaa palautetta asiallisesti, mikä tuntuu välillä olevan valmentajille mahdottomuus.

Ja mitä tulee taklaamiseen, on sääntö u11-12 ikäluokissa hyvin selvä. Taklaaminen ei ole sallittua. Kyllä nyt kenen tahansa luulisi osaavan ottaa kädet ylhäällä tulevat taklaukset pois. Varmasti menisinkin viheltämään, jos omat pelit eivät veisi niin paljoa ajasta.

 

[Glove]

Taklaaminen ja taklaamisen vastaanottaminenkin ovat taitoja, jotka pitäisi opettaa pelaajille. Omissa joukkueissa on saanut harkoissa taklata ikäluokasta riippumatta, koskaan en ole sitä kieltänyt. Toki peleihin muistuttanut, että ei saa taklata jos on ollut kyse ikäluokasta jossa se on ollut kiellettyä. Siinäpä ne oppii. Kaverin poika pääsi koko junnuputken läpi, eikä sille kukaan ollut koskaan opettanut miten taklataan tai otetaan taklaus vastaan. Pelasi kuitenkin ensin mestisseuran junnuissa ja sitten kilpaikäluokat liigaseuran junnuissa.

 

[Kake74]

Ja mitä tulee taklaamiseen, on sääntö u11-12 ikäluokissa hyvin selvä. Taklaaminen ei ole sallittua.

Ei ole kiellettyäkään. Samaan suuntaan saa liiskata, kiilata, kaventaa, miksi nyt haluat sitä kutsuakaan. Vastaan ajaminen sen sijaan on kiellettyä U15 asti. U13-U14 ikäluokissa saa taklata myös vastaan, mikäli lapa edellä selkeästi tavoittelee kiekkoa.
Jos sun näkemän mukaan "miesten peleissäkin" olis annettu jäähy, ni aika kova kontakti on ollu kyseessä.
Niitä välillä tulee. Ja sitten mennään eteenpäin.
Mä oon sellasen 800-1000 tapahtumaa seissy aitiossa, ja joskus myös valmentajalla kiehuu. Itse olen siihen myös syyllistynyt.
Ja sitte ollaan menty eteenpäin.
Vaarallisinta on ajaa selkään laidan lähellä tai blind siideri kolmantena pelaajana. Niitä ei toivoisi näkevän, ja silti niitäkin näkee.
Ihmiset kun tekee, ni virheitä sattuu.

Varmasti menisinkin viheltämään, jos omat pelit eivät veisi niin paljoa ajasta

Jätä joskus oma peli väliin, ja käy koittaan. Se on mukavaa hommaa, snadin kentän pelit, niiden pikkumestareiden kanssa.

 

[McMulligan]

Arvasin saavani vastaukseksi jotain tämäntasoista. Tässä esimerkissä kyseessä oli kuitenkin vähintäänkin ihan hyvin kouluttautuneet tuomarit. Joo, ei ole helppoa, huutelu ei auta (sitä ei kyllä kuulunut). Tässä esimerkissä valmentaja osasi hyvin antaa palautetta asiallisesti, mikä tuntuu välillä olevan valmentajille mahdottomuus.

Ja mitä tulee taklaamiseen, on sääntö u11-12 ikäluokissa hyvin selvä. Taklaaminen ei ole sallittua. Kyllä nyt kenen tahansa luulisi osaavan ottaa kädet ylhäällä tulevat taklaukset pois. Varmasti menisinkin viheltämään, jos omat pelit eivät veisi niin paljoa ajasta.

Tästä taisikin tulla aika hyvä esimerkki tilanteesta, jossa arvostellaan tuomareita tuntematta itsekään sääntöjä. Taklaaminen on tosiaan sallittua U11-U12 ikäluokissakin tietyin rajoittein. Ja sitten on vielä sääntöjen vastainen taklaus, joka voi olla todellisuudessa periaatteessa sääntöjen mukainen esim. samaan liikesuuntaan tehty taklaus, mutta suoritettu liian kovalla voimalla. Eli tulkinnanvaraa on vähintäänkin riittävästi.

Pää kylmänä vaan vaihtoaitiossa ja katsomossa varsinkin, jos sääntötuntemus on puutteellista. Ja vaikka ei olisikaan. Siellä on tuomarit pääsääntöisesti aloittelijoita, joista iso osa on ensimmäistä tai toista kertaa viheltämässä. Silloin tulee virheitä ihan kuten tulee niille junnuille kentällä ja valmentajillekin vaihtopenkillä. Pitäisihän ne selkeät kampit Liigassa ja NHL:ssäkin viheltää, mutta aina niitä ei silti huomata ja vihelletä, vaikka siellä tuomarit saa jo palkkaakin tuomaroinnista ja on koulutukset takana.

Aika paljon on tullut junnulätkää seurattua niin katsomosta kuin aitiosta käsin kuten myös ajoittain dumarinkin lasien takaa. Onneksi pääsääntöisesti koutsit ja toimihenkilöt ylipäätään ovat todella asiallista porukkaa. Kuten myös suurin osa katsomossa olevista vanhemmista. Ei noi junnujen pelit varsinkaan noissa ikäluokissa niin elämää suurempia tapahtumia ole, että niistä kannattaisi aikuisten suuria kierroksia ottaa, vaikka junnut tosissaan toki harjoittelisivatkin ja pelaisivat. Siinä vaan aikuinen turhasta kuumentuessaan pilaa nopeasti niiden junnujen hyvän pelitapahtuman.

 

[Kalaleipä]

Ei ole kiellettyäkään. Samaan suuntaan saa liiskata, kiilata, kaventaa, miksi nyt haluat sitä kutsuakaan.

Itse en koskaan ole luokitellut kiilaamista taklaamiseksi, koska siitä on aina puhuttu kiilaamisena kun itse olin junnu.

Jos sun näkemän mukaan "miesten peleissäkin" olis annettu jäähy, ni aika kova kontakti on ollu kyseessä.

Kädet ylhäällä, päähän, eikä aikomustakaan pelata kiekkoa siinä. Ei kontakti välttämättä ollut kova, mutta turha vähintäänkin.

Jätä joskus oma peli väliin, ja käy koittaan. Se on mukavaa hommaa, snadin kentän pelit, niiden pikkumestareiden kanssa.

Valitettavasti tässä iässä tämä sarja jota pelaan on sen verran totista, ettei pelejä vaan jätetä välistä (vaikka pelien tulokset ovatkin välillä huumoriosaston kamaa).

Tästä taisikin tulla aika hyvä esimerkki tilanteesta, jossa arvostellaan tuomareita tuntematta itsekään sääntöjä.

Kuten todettu, tiedän säännön varsin hyvin, ja muutamia vuosia takaperin olin ihan itsekin noudattamassa kyseisiä sääntöjä. Väittäisin kyllä myös tietäväni säännöt paremmin kuin moni tuomari, sillä varsinkin omassa sarjassa tuomarit tuntuvat olevan vähintäänkin elämäänsä kyllästyneitä ja heiltä jostain säännöstä kysyessä vastaus on tasoa "ei kiinnosta", mutta ei siitä sen enempää, menee offtopiciksi.

 

[uuvatti]

Hieno ketju, mennyt muutama päivä kun lueskellut läpi ja tuli tällainen mieleen.

Kuinka paljon enemmän tietävien mielestä esimerkiksi U10/U11 junnuilla pitäisi olla pelejä kauden aikana?

Meillä pikkupaikalla oma seura käy pelitapahtumissa noin 2-3/vk välein, U10 pelitapahtuma sisältää useamman ottelun, U11 taas yhden pitkällä kentällä. Turnauksia on keväällä tulossa yksi (ja sekin epävarma), syyskaudella 0-1 turnausta. Kuulostaako järkevältä vai pieneltä? Minkähän verran turnauksia isompien seurojen joukkueet pelaavat esimerkiksi keväisin?

Joukkue on pieni. Mukana vain muutamia, jotka selkeästi enemmän kilpailullisesti harrastavat ja joilla perhe on valmis panostamaan.

Itselläni ei ole minkäänlaista kiekkotaustaa, mutta koska poika on kohtuullisen tosissaan lajinsa kanssa, haluaisin pystyä tarjoamaan hänelle mahdollisuuden päästä kokeilemaan mihin omat rahkeet riittävät - mutta onko se mahdollista pikkuseurassa näillä pelimäärillä? Onko tällaiseen ongelmaan jotain tyypillistä tapaa miten ongelma ratkeaa vai onko tämä vain pikkupaikkojen kirous?

 

[Simolainen]

Hieno ketju, mennyt muutama päivä kun lueskellut läpi ja tuli tällainen mieleen.

Kuinka paljon enemmän tietävien mielestä esimerkiksi U10/U11 junnuilla pitäisi olla pelejä kauden aikana?

Meillä pikkupaikalla oma seura käy pelitapahtumissa noin 2-3/vk välein, U10 pelitapahtuma sisältää useamman ottelun, U11 taas yhden pitkällä kentällä. Turnauksia on keväällä tulossa yksi (ja sekin epävarma), syyskaudella 0-1 turnausta. Kuulostaako järkevältä vai pieneltä? Minkähän verran turnauksia isompien seurojen joukkueet pelaavat esimerkiksi keväisin?

Joukkue on pieni. Mukana vain muutamia, jotka selkeästi enemmän kilpailullisesti harrastavat ja joilla perhe on valmis panostamaan.

Itselläni ei ole minkäänlaista kiekkotaustaa, mutta koska poika on kohtuullisen tosissaan lajinsa kanssa, haluaisin pystyä tarjoamaan hänelle mahdollisuuden päästä kokeilemaan mihin omat rahkeet riittävät - mutta onko se mahdollista pikkuseurassa näillä pelimäärillä? Onko tällaiseen ongelmaan jotain tyypillistä tapaa miten ongelma ratkeaa vai onko tämä vain pikkupaikkojen kirous?

Kyllä tuon ikäisillä ne pelit ovat ”palkinto”, koska treenaamisen (varsinkin luistelu) pitäisi olla pääasia. Treeneissä tietenkin pelataan, koska se pitää kilpailun ja ilon yllä. Treeneihinkin voi ympätä koko ajan treenien sisäisii kilpailuja ja niistä saa halutessaan tasaisia. Tasaiset, viralliset, vastustajat tuon ikäisinä aina hankala arvioida ja 21-2 päättyvät pelit eivät kyllä hyödytä muita kuin rahastavia tuomareita.
Lisäksi kiekkokosketuksia, syöttöjä, laukauksia ja torjuntoja tuon ikäisten pelissä tulee todella vähän.
Pelien (ja treenien) laatu ratkaisee, ei määrä. Ainakin mun mielestä.

 

[uuvatti]

Kyllä tuon ikäisillä ne pelit ovat ”palkinto”, koska treenaamisen (varsinkin luistelu) pitäisi olla pääasia. Treeneissä tietenkin pelataan, koska se pitää kilpailun ja ilon yllä. Treeneihinkin voi ympätä koko ajan treenien sisäisii kilpailuja ja niistä saa halutessaan tasaisia. Tasaiset, viralliset, vastustajat tuon ikäisinä aina hankala arvioida ja 21-2 päättyvät pelit eivät kyllä hyödytä muita kuin rahastavia tuomareita.
Lisäksi kiekkokosketuksia, syöttöjä, laukauksia ja torjuntoja tuon ikäisten pelissä tulee todella vähän.
Pelien (ja treenien) laatu ratkaisee, ei määrä. Ainakin mun mielestä.

Kun poika siirtyi uuteen valmennukseen ikäluokkien yhdistymisen myötä, on pelaaminen treeneissä myös jäänyt hyvin vähälle. Loppuun saattaa olla peliä (jos ehtivät) sen 5-15 minuuttia, ei ikinä yhtään enempää.

Harjoitteita voi olla sitten monenlaisia pelitilanteiden harjoitteluja, mutta ne on usein hyvin täsmällisiä eikä varsinaista vapaata pelaamista. Myös taktiseen puoleen tunnutaan panostavan todella paljon, vahvasti myös tekemisen kustannuksella. Kaiken kaikkiaan uusi valmennus on omaan silmään selkeästi heikompaa, kuin mitä aikaisempi.

Tähän kun yhdistää ainakin omaan (ja pojan) mieleen liian pienet pelimäärät niin huolettaa kaksi seikkaa:
a) Harrastamisen hauskuus - onko sitä tarpeeksi?
b) Onko pelejä tarpeeksi kehittymisen kannalta (noin 11-12 pelitapahtumaa kauden aikana jos laskin oikein + mahdolliset turnaukset)?

Ja että onko jotain keinoja millä näitä voisi omalla kohdalla nostaa? Ei taida tosta noin vaan päästä toistenkaan joukkueiden matkaan?

 

[Neely]

Hieno ketju, mennyt muutama päivä kun lueskellut läpi ja tuli tällainen mieleen.

Kuinka paljon enemmän tietävien mielestä esimerkiksi U10/U11 junnuilla pitäisi olla pelejä kauden aikana?

Meillä pikkupaikalla oma seura käy pelitapahtumissa noin 2-3/vk välein, U10 pelitapahtuma sisältää useamman ottelun, U11 taas yhden pitkällä kentällä. Turnauksia on keväällä tulossa yksi (ja sekin epävarma), syyskaudella 0-1 turnausta. Kuulostaako järkevältä vai pieneltä? Minkähän verran turnauksia isompien seurojen joukkueet pelaavat esimerkiksi keväisin?

Joukkue on pieni. Mukana vain muutamia, jotka selkeästi enemmän kilpailullisesti harrastavat ja joilla perhe on valmis panostamaan.

Itselläni ei ole minkäänlaista kiekkotaustaa, mutta koska poika on kohtuullisen tosissaan lajinsa kanssa, haluaisin pystyä tarjoamaan hänelle mahdollisuuden päästä kokeilemaan mihin omat rahkeet riittävät - mutta onko se mahdollista pikkuseurassa näillä pelimäärillä? Onko tällaiseen ongelmaan jotain tyypillistä tapaa miten ongelma ratkeaa vai onko tämä vain pikkupaikkojen kirous?

En tiedä mikä on oikea ja mikä väärä määrä pelejä. Oma U11 ikäinen pelaaja pk-seudulta käy turnaukset, sarjan ja harjoituspelit mukaan lukien noin 45-55 ottelua läpi tällä kaudella. Tähän lukuun mahtuu pienpelejä ja normaaleja pelejä.

Isoveljensä ollessa tuon ikäinen mentiin aika samoissa. Etelässä toki kaikkien tasoryhmien sarjoissa hyvin joukkueita ja harjoituspelit helposti järjestettävissä. Välimatkat lyhyitä.

 

[Hawk #22]

Hieno ketju, mennyt muutama päivä kun lueskellut läpi ja tuli tällainen mieleen.

Kuinka paljon enemmän tietävien mielestä esimerkiksi U10/U11 junnuilla pitäisi olla pelejä kauden aikana?

Meillä pikkupaikalla oma seura käy pelitapahtumissa noin 2-3/vk välein, U10 pelitapahtuma sisältää useamman ottelun, U11 taas yhden pitkällä kentällä. Turnauksia on keväällä tulossa yksi (ja sekin epävarma), syyskaudella 0-1 turnausta. Kuulostaako järkevältä vai pieneltä? Minkähän verran turnauksia isompien seurojen joukkueet pelaavat esimerkiksi keväisin?

Joukkue on pieni. Mukana vain muutamia, jotka selkeästi enemmän kilpailullisesti harrastavat ja joilla perhe on valmis panostamaan.

Itselläni ei ole minkäänlaista kiekkotaustaa, mutta koska poika on kohtuullisen tosissaan lajinsa kanssa, haluaisin pystyä tarjoamaan hänelle mahdollisuuden päästä kokeilemaan mihin omat rahkeet riittävät - mutta onko se mahdollista pikkuseurassa näillä pelimäärillä? Onko tällaiseen ongelmaan jotain tyypillistä tapaa miten ongelma ratkeaa vai onko tämä vain pikkupaikkojen kirous?

Vaikea antaa mitään tarkkaa lukemaa oikeasta pelimäärästä, mutta tuo kuulostaa mielestäni aika vähäiseltä. Jos itse saisin valita pelimäärät niin menisivät aikalailla näin:
- Turnaus syyskaudella ennen sarjan alkua (viikonlopun aikana 4-5 peliä)
- Harjoituspelejä pelitälleinä 1-2 kpl ennen kauden alkua (2-4 peliä yhteensä)
- Sarjapelejä keskimäärin 1 pelipäivä per viikko, pois lukien lomajaksot (10-12 peliä syyskaudella, 10-12 peliä kevätkaudella)
- Kevätturnaus (viikonlopun aikana 4-5 peliä)

Näistä tulee yhteensä sellaiset 30-40 peliä yhteensä, joista 10-15 on pelitälli tai turnausmuodossa ja 20-25 sarjapeleinä.

Mitä tulee siihen, onko mahdollista kokeilla mihin omat rahkeet riittävät kuvailemillasi pelimäärillä, niin ehdottomasti on, kunhan lapsella on intoa ja valmennus tietää edes auttavasti mitä tekee. Pelit ovat kuitenkin vain yksi pieni osa kehittymistä tuossa iässä, mutta toki pelejä olisi hyvä olla riittävän usein, koska ne ovat kuitenkin aina se viikon kohokohta. Yleisesti voin sanoa, että pikkupaikoissa on paljon hyviä puolia ja huonoja puolia, riippuen ihan siitä millainen seura on kyseessä. Pienillä paikkakunnilla on yleensä tarjolla enemmän harjoitteluaikaa, harjoituksen aikana saa paljon toistoja ja pelejä voi tulla useissa eri ikäluokissakin suuria määriä. Huonoja puolia sitten on pienestä massasta johtuvat tasoerot, pienet resurssit valmennuksessa ja harjoitteluvastustajien taso (johtuen todennäköisistä tasoeroista).

 

[juba]

En tiedä mistäpäin olette, mutta kannattaa ensi kesänä mennä johonkin jääkiekkokouluun isompaan kaupunkiin niin poika näkee uusia harjoituksia ja näkee vähän miten pysyy mukana jne. Saa sitten tavoitteita ensi kauteen omaankin joukkueeseen.

 

[uuvatti]

En tiedä mistäpäin olette, mutta kannattaa ensi kesänä mennä johonkin jääkiekkokouluun isompaan kaupunkiin niin poika näkee uusia harjoituksia ja näkee vähän miten pysyy mukana jne. Saa sitten tavoitteita ensi kauteen omaankin joukkueeseen.

Ollaan kesäisin käyty jossain aina leirillä, ja ihan hyvin pärjännyt ikäistensä kanssa, hyvää keskitasoa näillä leireillä yleensä ollut.

Mutta ei se hirveesti auta, että poika näitä harkkoja näkee (paitsi ehkä sitten UJ aikana voi itekseen mahdollisesti harjoitella, mutta iso osa harkoista on kuitenkin yhdessä tehtäviä) - paitsi että kyllähän noilta leireiltä semmonen into jää. Aina on rättiväsyneenä leirien jälkeen niin automatkalla jo pohtii aina ens vuoden leirejä. Joskus ollut myös hiihto/syyslomaleireillä, mutta näissä usein keskitytään enemmän treenaamiseen - mikä ei tietenkään ole väärin sekään.

Vaikea antaa mitään tarkkaa lukemaa oikeasta pelimäärästä, mutta tuo kuulostaa mielestäni aika vähäiseltä. Jos itse saisin valita pelimäärät niin menisivät aikalailla näin:
- Turnaus syyskaudella ennen sarjan alkua (viikonlopun aikana 4-5 peliä)
- Harjoituspelejä pelitälleinä 1-2 kpl ennen kauden alkua (2-4 peliä yhteensä)
- Sarjapelejä keskimäärin 1 pelipäivä per viikko, pois lukien lomajaksot (10-12 peliä syyskaudella, 10-12 peliä kevätkaudella)
- Kevätturnaus (viikonlopun aikana 4-5 peliä)

Näistä tulee yhteensä sellaiset 30-40 peliä yhteensä, joista 10-15 on pelitälli tai turnausmuodossa ja 20-25 sarjapeleinä.

Mitä tulee siihen, onko mahdollista kokeilla mihin omat rahkeet riittävät kuvailemillasi pelimäärillä, niin ehdottomasti on, kunhan lapsella on intoa ja valmennus tietää edes auttavasti mitä tekee. Pelit ovat kuitenkin vain yksi pieni osa kehittymistä tuossa iässä, mutta toki pelejä olisi hyvä olla riittävän usein, koska ne ovat kuitenkin aina se viikon kohokohta. Yleisesti voin sanoa, että pikkupaikoissa on paljon hyviä puolia ja huonoja puolia, riippuen ihan siitä millainen seura on kyseessä. Pienillä paikkakunnilla on yleensä tarjolla enemmän harjoitteluaikaa, harjoituksen aikana saa paljon toistoja ja pelejä voi tulla useissa eri ikäluokissakin suuria määriä. Huonoja puolia sitten on pienestä massasta johtuvat tasoerot, pienet resurssit valmennuksessa ja harjoitteluvastustajien taso (johtuen todennäköisistä tasoeroista).

Tuo 30-40 peliä kuulostaa ihan järkevältä itsellekin (mieluummin lähemmäs 40 tai ylikin), mutta aika vähän jos lainkaan meillä mitään pelitälli juttuja on vaan sarjapelit + turnaukset pääosin.

Toinen ongelma on juuri tuo mainitsemasi tasoero. Se on vaikea meidän kärjen pelata, kun tiedät että jäällä on käytännössä aina vähintään se kaksi "kelle ei voi syöttää" - hyvin poika on sen ottanut, mutta välillä on itsekin miettinyt että olisi kiva pelata samantasoisten kanssa enemmän. Onkohan kauden aikan mitään turnauksia olemassa, mihin voi vaan osallistua yksittäisenä pelaajana ja sitten pääsee johonkin joukkueeseen?

 

[Hawk #22]

Toinen ongelma on juuri tuo mainitsemasi tasoero. Se on vaikea meidän kärjen pelata, kun tiedät että jäällä on käytännössä aina vähintään se kaksi "kelle ei voi syöttää" - hyvin poika on sen ottanut, mutta välillä on itsekin miettinyt että olisi kiva pelata samantasoisten kanssa enemmän. Onkohan kauden aikan mitään turnauksia olemassa, mihin voi vaan osallistua yksittäisenä pelaajana ja sitten pääsee johonkin joukkueeseen?

Johonkin isompaan lähiseuraan vain kyselyä, että pääsisikö kokeilemaan johonkin treeneihin tai turnaukseen kauden lopulla. Vaikea uskoa, että sieltä tulisi mitään kieltoa, varsinkin jos seuravaihto on vielä jonkinlaisessa harkinnassa.